KUOPIO.
Toukokuun kolmas on Teemu Hartikaisen syntymäpäivä.
Tällä kertaa synttäripäivän illassa on jotakin erityisen jännittävää. Hartikaisen Kuopion kodin elokuvahuoneessa nautitaan aluksi vaimon kanssa laatuillallinen. Alkupalaksi tapaksia, pääruuaksi pihvi a’la entrecote sekä ruokajuomaksi italialainen Merlot.
Illan jännittävin hetki on kuitenkin SaiPan ja KalPan kuudes SM-liigafinaali, joka etenee kihelmöivästi jatkoerään asti. Tämän illan Teemu Hartikainen muistaa vielä pitkään: kasvattajaseura KalPa ottaa lopulta Lappeenrannan illassa kauan himoitun Suomen mestaruuden.
Avaa kuvien katselu
Kauan kaivattu hetki KalPan seurahistoriassa: vihdoin Suomen mestareina. Kuva: Tomi Hänninen / Chilipictures
Hartikaisen olotilassa on suurta riemua Kanada-maljan noustessa oman seuran pelaajien käsiin, mutta samalla ripaus aitoa liikutusta.
– Se oli tunteiden ristiaallokkoa. Siinä oli hyvänolon tunnetta ja jopa haikeutta, koska olisi halunnut olla itse mukana voittamassa ja tuntemassa se fiilis, hän kuvailee mestaruusillan tunteitaan.
Yöllä Hartikainen kavereineen suuntaa vielä Kuopion torille, minne tuore mestarijoukkue saapuu esittelemään kauan tavoiteltua Kanada-maljaa.
Pari viikkoa myöhemmin Teemu Hartikainen liittyy mestarijoukkueen riveihin paluumuuttajana, kaupungin omana poikana.
Avaa kuvien katselu
Mestari-KalPan uusi vahvistus työmaallaan SM-liigakauden lähestyessä. Kuva: Sami Takkinen / YleYksi aikakausi sulkeutui keväällä
Toukokuussa Teemu Hartikainen saapui ensimmäisen kerran KalPan pukukoppiin sitten kevään 2010, jolloin kuopiolaisseuran oma kasvatti suuntasi NHL-uralle. Astellessaan Niiralan hallin uumeniin tunne sydämessä oli kutkuttava.
– Sillä hetkellä tuntui, että yksi etappi omassa elämässä sulkeutui ja pääsee asettumaan aloilleen. Se oli yhden elämänvaiheen loppu, kun astelin keväällä KalPan koppiin. Reissut on nyt tehty, olympiavoittaja ja maailmanmestari kuvailee.
– Oli hienoa nähdä Suomen mestaruuden voittaneiden pelaajien fiiliksiä, mutta erityisesti se, millä moraalilla mestarit lähtivät heti tekemään hommia, Hartikainen jatkaa.
Saapuminen nimenomaan mestariseuraan on antanut 35-vuotiaalle konkarihyökkääjälle ison lisäboostin uran viimeisille vuosille.
– On kiva tulla seuraan, joka on pärjännyt viime vuosina ja tänne on luotu oikea voittamisen kulttuuri. Seurassa on nyt oikeat palikat menestymiseen, Hartikainen kehuu.
– Tässä on hieno sauma päästä urallani vielä kerran joukkueeseen, joka voi voittaa. On upeaa päästä tällaiseen seuraan ja laittaa vielä kerran kaikki likoon, hän hehkuttaa.
Avaa kuvien katselu
Teemu Hartikaisen uran yksi huippuhetkistä: olympiavoittajana talvella 2022. Kuva: Toni Pitkänen / Yle
Avaa kuvien katselu
Toukokuussa 2022 Hartikainen kruunasi kautensa myös maailmanmestaruuteen Leijona-paidassa. Kuva: Tomi Hänninen / ChilipicturesMailit kuluttaneet kroppaa
Teemu Hartikaisen kierros maailman eri kaukaloissa kesti pitkään: kolme kautta Pohjois-Amerikassa, yhdeksän kautta KHL:ssä sekä kolme kautta Sveitsissä. Vuodet ovat muovanneet miestä niin pelaajana kuin ihmisenäkin.
– Lepsumpi, rennompi ja rauhallisempi tyyppi olen nyt kuin aikanaan täältä lähtiessäni. Ura on siinä vaiheessa, ettei ole enää mikään kiire lähteä isompiin liigoihin. Muutenkin elämään on tullut rauhallisuus, hän kuvailee.
Pelaajanakaan Hartikainen ei ole enää sama nuori varsa kuin aikanaan Kuopiosta lähdettyään.
– Ei enää niin nopea kuin ennen, mutta fiksumpi kentällä, Hartikainen nauraa makeasti.
– Mailit tekevät kropassa oman tehtävänsä, sen tässä huomaa. Paikkoja kolottaa eri tavalla kuin ennen ja palautuminen vie enemmän aikaa. Näihin asioihin saa keskittyä nyt ihan eri tavalla, hän myöntää.
Avaa kuvien katselu
”Tässä iässä ei voi painaa koko ajan laikka punaisena”, muistuttaa Teemu Hartikainen. Kuva: Sami Takkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Olympiavoittaja ja maailmanmestari korostaa palautumisen merkitystä. Kuva: Sami Takkinen / Yle
Konkarihyökkääjä tiedostaa millaisella taloudellisuudella 35-vuotiaan täytyy painaa kaukalossa pitkän kauden aikana.
– Kropassa tuntee, milloin pelissä pitää hieman säästellä. Varmasti kokemus auttaa siinä, ettei tarvitse painaa laikka punaisena koko 60 minuuttia.
Vaikka meritoituneen, satakiloisen Hartikaisen on laitettava kroppaa likoon kauden aikana ehkä säästeliäämmin, on selvää, että SM-liigaan palaa edelleen vahva kamppailija, kova kulmavääntäjä ja tehokas maalineduspelaaja. Tuttuja Hartikaisen vahvuuksia siis.
Yhdestä asiasta myös KHL:n sekä Sveitsin liigamestaruudet voittanut hyökkääjä voi olla varma.
– Kokeneena pelaajana ymmärtää ainakin sen, mitä voittaminen tässä pelissä vaatii, hän vakuuttaa.
Ylpeyttä ja kipinää
KalPan uuden päävalmentajan Sami Tervosen tarkka silmä on havainnut kokeneessa vahvistuksessaan olennaisen tärkeän piirteen jo nyt.
– Hänestä näkee ja aistii sen, millaisella ylpeydellä hän kantaa taas KalPan pelipaitaa yllään. Innostus uusien pelaajien kautta on todella tärkeä asia koko joukkueelle, kun lähdetään uuteen kauteen, Tervonen painottaa.
Mestarijoukkueen uusi käskijä painottaa, että kokeneen pelaajan pitää tuoda jotakin uuteen joukkueeseen, mutta myös joukkueen itsessään pitää ruokkia Hartikaisen kaltaista kaiken kokenutta pelimiestä.
– Tämä joukkue voi osaltaan antaa hänelle sellaista kipinää, että tässä seurassa on hyvä olla ja hän pääsee osaksi sellaista kulttuuria, jota KalPassa on luotu jo vuosia, Sami Tervonen sanoo.
Avaa kuvien katselu
Tuttu ympäristö antaa Teemu Hartikaiselle uutta potkua hienon uran loppupuolelle. Kuva: Sami Takkinen / Yle
Hartikainen innostuu tutusta ympäristöstään ja uudesta mahdollisuudesta urallaan.
– Huomaan itsestäni, että taas on aivan uutta intoa ja motivaatiota. Olen saanut hyvän ekstrabuustin uran loppuun, kun saa pelata terveenä ja on kiva lähteä aamulla hallille, hän valottaa.
Jos joku väittää, että monien mestaruuksien Teemu Hartikainen on saapunut KalPaan laskettelemaan ja jäähdyttelemään uransa loppuvaiheessa, hän erehtyy.
– Voin sanoa, että täällä olen mennyt kovempaa kuin menneinä syksyinä tähän aikaan niin kuiva- kuin jääharjoituksissakin. Eihän kukaan halua lopettaa uraansa tekemällä asioita puolivaloilla, Hartikainen vakavoituu.
– Haluan lopettaa jääkiekon siinä tunteessa, että olen antanut kaikkeni ihan loppuun asti. Se on kyllä kaukana jäähdyttelystä, olympiavoittaja ja maailmanmestari toteaa painokkaasti.