20251209, Helsinki. Helsingin kaupunginteatterin joulupuuro. Kuvassa Sari Havas.
Timo Korhonen

Sari Havaksella on hyviä muistoja Ylen Peräkamaripojat- ja Lehmän vuosi -sarjojen kuvauksista.

Vuoden 1993 kanavauudistuksen myötä TV2 alkoi panostaa kotimaiseen draamatuotantoon. Se laajensi ohjelmistoaan faktapainotteisesta tarjonnasta viihteellisempiin elokuviin ja televisiosarjoihin.

Ruutuun tuli monta katsojien suosikkia, kuten Metsolat, Elämän suola, Hovimäki, Hyvien ihmisten kylä ja Putkinotko.

Draamasarjojen rinnalle syntyi uusi sarjaformaatti Maalaiskomediat.

Jo vuonna 1991 TV2 esitti neljäosaisen maaseututeemaisen sarjan Matkalaukkukostaja, jonka keskeisissä rooleissa nähtiin muun muassa , , ja .

Matkalaukkukostajan luoneet käsikirjoittaja ja ohjaaja jatkoivat maaseututarinointia, ja vuonna 1998 sai TV2:lla ensi-illan Maalaiskomedian ensimmäinen osa Vain muutaman huijarin tähden.

Vain muutaman huijarin tähden -sarjan jokainen jakso keräsi parhaimmillaan yli miljoonaa katsojaa.

Vain muutaman huijarin tähden -sarjan jokainen jakso keräsi parhaimmillaan yli miljoonaa katsojaa.
Harri Halonen/Yle

Sarjassa mukana olivat muun muassa näyttelijät , , , ja .

Maalaiskomedia-sarja jatkui vielä kolmella osalla: Peräkamaripojat (2001), Mooseksen perintö (2002) sekä Turvetta ja timantteja (2006–2007).

Opiskelukaveri tarjosi tv-töitä

oli 1990–2000-luvuilla yksi televisiosarjojen luottonäyttelijöistä. 

Hän oli mukana myös Maalaiskomedian osassa Peräkamaripojat, jossa Sari näytteli televisiotoimittaja Veera Ketoa, joka lähtee Hämeeseen selvittämään Kuusniemen poikamiesten naisten kaipuuta.

Peräkamaripojat, Karri Lämpsä, Kari Manninen, Sari Havas, Panu Vauhkonen, Tom Lindholm.

Peräkamarin poikia näyttelivät Karri Lämpsä, Kari Manninen, Panu Vauhkonen ja Tom Lindholm.
Antero Tenhunen/Yle

Maalaishenkinen työ jatkui Sarin osalta TV2:lla vuonna 2006 Lehmän vuosi -sarjassa, jossa hän näytteli pääosaroolin kotikuntaansa Haapavirralle palaavana eläinlääkäri Hanna Takalana.

Tampereen ympäristössä kuvattuun sarjaan tehtiin katsojien toiveesta kaikkiaan kolme tuotantokautta.

– Minulla on ihania muistoja näistä. Niitä oli niin kiva tehdä, koska pääsimme tarinoissa aitoon maalaismaiseen elämänrytmiin, Sari muistelee.

Sari oli Teatterikorkeakoulussa vuosina 1985–1989 opiskelukavereita Maalaiskomedia- ja Lehmän vuosi -ohjaaja Jukka Mäkisen kanssa. 

– Kaipa hän halusi tehdä yhteistyötä minun kanssani. Muistan, että paljon reissasin Tampereelle kuvausten aikaan. En osaa muuta sanoa kuin, että oli ihana saada tehdä näitä sarjoja, Sari iloitsee.

Lehmän vuosi, 2006, Sari Havas, Kari Väänänen.

Lehmän vuodessa yksi Sarin vastanäyttelijöistä oli Kari Väänänen.
Harri Hinkka/Yle

Yle Areenassa nähtävät maalaisteemaiset komediat ovat yhä yleisön suosikkeja. Sari ymmärtää niiden vetovoiman.

– Nykypäivänä ei ole mitään sen kaltaista. Rauhallista, ei pahoja ihmisiä. Maalaiskomedioissa oli hyvää mieltä, hän pohtii.

– Eihän me olla varsinaisia kaupunkilaisihmisiä, vaan enimmäkseen meillä on maaseutukokemus, joka tuo tasapainoa ja rauhallisuutta, näyttelijä jatkaa.

Kun Sari itse haluaa rauhoittua television ääressä, katsoo hän luonto-ohjelmia.

– Niissä on samaa huumoria ja koskettavuutta kuin oli näissä meidän TV2-tuotannoissa.  

Keho muistuttaa iästä

Tänä kesänä Saria työllistää kirjoittama ja ohjaama musiikkikomedia Rakkautta ja rautanauloja, jota esitetään 1. elokuuta asti Utran Uudessa Teatterissa Joensuussa.

Syksyllä näyttelijä palaa Helsingin Kaupunginteatterin pienelle näyttämölle, jossa jatkuu  samannimiseen romaaniin perustuva komedia Kurtturuusut.

Se kertoo neljästä seitsemänkymppisestä leskinaisesta, jotka rohkeasti nauttivat elämästään.

Kurtturuusut palaa näyttämölle 8. syyskuuta. Kuvassa näyttelijät Helena Haaranen, Leenamari Unho, Aino Seppo ja Sari Havas.

Kurtturuusut palaa näyttämölle 8. syyskuuta. Kuvassa näyttelijät Helena Haaranen, Leenamari Unho, Aino Seppo ja Sari Havas.
Otto-Ville Väätäinen/Helsingin Kaupunginteatteri

Sari myöntää, ettei ikääntyminen ole helppoa. Ihmisiä alkaa kadota ympäriltä ja oma keho muistuttaa väistämättömistä muutoksista. 

– Ikääntymisessä on luopumista. Keho alkaa kärsiä, rapistua ja haperoitua. Ei ole enää notkeutta ja ketteryyttä. Joudun vähän jo ponnistelemaan, kun lähden liikkeelle, hän toteaa.

Kurtturuusut on ylistys ystävyydelle. Siviilissä Sari on onnellinen ystävyyssuhteistaan, joista vanhimmat ovat säilyneet lapsuudesta lähtien.

– Oulun tytöiksi me itseämme edelleen kutsumme. Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta ystävyys on aina pysynyt.

– Tarvitsemme välillä sitä, että kokoonnumme yhteen. Enimmäkseen syömme, yritämme käydä läpi kaikkien elämät, jaamme murheet ja iloitsemme ilot. Ja nauramme paljon, Sari kertoo.

Pitkä suhde vaatii tahtotilaa

Rakkaus kuuluu kaikenikäisille, ja teatterin kurtturuusut syöksyvät rakkauden etsintään rohkeasti. 

Rakastumisen tunne on Sarin mukaan sama nuorena ja kypsemmällä iällä.

– Muistan sen hullun rakkauden tunteen 14–15-vuotiaana. Olin pakahtua rakkauteen.

– Rakkauden ylläpitäminen ja rakastaminen pitkällä jänteellä ovat erilaista. Tässä iässä olen tavallaan tehnyt päätöksen, että tässä pysyn, Sari sanoo.

Sari ja puolisonsa Risto Saikko asuvat osan vuodesta kakkoskodissaan Ranskassa.

Sari ja puolisonsa Risto Saikko asuvat osan vuodesta kakkoskodissaan Ranskassa.
Timo Korhonen

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutiksi kouluttautunut näyttelijä löysi nykyisen aviomiehensä vuonna 2016 Tinder-deittisovelluksesta. Naimisiin he menivät kolme vuotta myöhemmin.

Sari tietää, etteivät ihmissuhteet voi aina olla auvoisia. Onnellinen liitto vaatii tahtotilaa.

– Parisuhteen tila vaihtelee, mutta tuntuu turvalliselta tietää, että molemmat haluamme pysyä tässä, hän toteaa.

Vain muutaman huijarin tähden, Matkalaukkukostaja, Peräkamaripojat, Mookseksen perintö ja Turvetta ja timantteja ovat katsottavissa Yle Areenassa.