- Sara Rummukainen, 14, on lahjakas telinevoimistelija, jolla on downin oireyhtymä.
- Perhe ja valmentaja Laura Kaipanen ovat taistelleet Saran oikeuksien puolesta ennakkoluuloja vastaan.
- Kaipanen otti Saran kilparyhmään taitojen perusteella ja on pitänyt kiinni hänen paikastaan.
- Sara on maailman eliittiä down-voimistelijoiden sarjassa. Hän voitti hiljattain yleisen sarjan kilpailun.
Valmentaja Laura Kaipasen ohjeet kaikuvat kauas Helsingin Kisahallin käytävälle. Sisällä lämmittelysalissa parikymmentä teiniä tekee suorissa riveissä niin vaativan oloisia lihaskuntoliikkeitä, että heikompaa hirvittää jo pelkkä sivusta seuraaminen.
Käynnissä on telinevoimisteluseura HIFK Gymnasticsin kilparyhmän harjoitukset. Yksi lahjakkaista nuorista on Sara Rummukainen, 14, jonka oikeuksien puolesta hänen perheensä on joutunut taistelemaan.
Sara Rummukainen nojapuilla.
Voimistelussa lapset jakautuvat jo hyvin varhain kilpa- ja harrastepuolille. Sara Rummukaisen isä Mikko Rummukainen kertoo muistavansa hyvin tyttärensä ensimmäisen kilparyhmän testipäivän, vaikka aikaa hetkestä on kulunut jo lähes vuosikymmen.
Temppukoulussa hyvin pärjännyt ja lajista erittäin innostunyt tyttö hoiti testit mallikkaasti. Isä sanoo nähneensä joidenkin aikuisten kasvoista, että he miettivät, miksi Saran kaltainen tyttö osallistuu koko testiin.
Onnistuminen testeissä palkittiin ilmoituksella, jossa kerrottiin Saran tulleen valituksi silloisen seuransa kilparyhmään.
Rummukaisen vanhemmat kertovat saaneensa seuraavana päivänä yllättäen uuden viestin, missä jo luvattu paikka peruttiin. Siinä kerrottiin, että saman nimisiä tyttöjä on kaksi, eikä heidän lapsensa saisikaan tulla kilparyhmään.
Mikko Rummukaiselle jäi vahva olo, että kyse oli todellisuudessa aivan muusta kuin nimien aiheuttamasta sekaannuksesta.
Eikä kerta ollut viimeinen. Isän mukaan vuosikymmenen aikana on ollut useampi muukin kerta, jolloin Sara Rummukaisen mahdollisuus osallistua tavoitteelliseen harjoitteluun on yritetty torpata.
Sara Rummukaisen erityisyys tuli selväksi jo heti syntymän jälkeen.
Silloin selvisi, että hänellä on downin oireyhtymä.
Lapsi osoittautui jo varhain erittäin liikunnalliseksi. Vanhemmat kertovat, kuinka pieni Sara rakasti kiipeillä ja kieppua mattotelineellä sekä teki jatkuvasti kuperkeikkoja.
– Homma näytti jotenkin voimistelulta, joten päätimme mennä perhesirkukseen sekä temppukouluun. Emme ikinä rajoittaneet Saran menemisiä tai ajatelleet, ettei hän voisi osallistua samoihin asioihin kuin kaikki muutkin lapset, vanhemmat kertovat.
Valmentaja bongasi lahjakkuuden
Käänteentekevä tapahtumien ketju sai alkunsa, kun temppukoulun kanssa samassa paikassa samaan aikaan kilpavoimistelijoita valmentanut Laura Kaipanen näki kuusivuotiaan Rummukaisen ja poimi hänet mukaan valmennustiimiinsä.
Laura Kaipanen kertoo muistavansa yhä hyvin hetken, jolloin hän näki Rummukaisen ensi kertaa.
Muut temppukoulun lapset tekivät neulansilmäksi kutsuttua liikettä, missä nostetaan varpaat läpi aisan alta, mutta Rummukainen oli päässyt heti jo kokonaan tangon yli. Kaipanen kertoo Rummukaisen tehneen muutenkin paljon vaikeampia temppuja kuin monet muut saman ryhmän lapset.
Kokenut valmentaja vaikuttui näkemästään monella tapaa.
– Heti huomasi, että Sara rakasti voimistelua. Hän hymyili koko ajan ja hänestä myös näki, että hänellä on juuri niitä ominaisuuksia, mitä telinevoimisteluun tarvitsee. Sara on vahva, hänellä on hyvä liikkuvuus ja ennen kaikkea hän on tosi sitkeä, Laura Kaipanen kertoo.
Valmentajan mukaan Sara Rummukainen on todella tunnollinen treenaaja.
– Jos jotain liikettä pitää tehdä kaksikymmentä kertaa, voi olla satavarma, että Sara ei lintsaa, vaan hän tekee niistä jokaisen.
Sara Rummukainen kertoo, mikä voimistelussa on parasta.
Toistakymmentä tuntia viikossa harjoitteleva Rummukainen kertoo nauttivansa kovasta harjoittelusta.
– Haluan aina kehittyä ja mennä eteenpäin, eikä minua ikinä väsytä harjoituksissa, hän summaa.
Laura Kaipanen sanoo, ettei downin oireyhtymä ollut syy olla ottamatta Rummukaista valmennukseen tai kilparyhmään.
Kaipanen kertoo nähdessään Rummukaisessa aina ensisijaisesti voimistelua rakastavan, taitavan ja tavoitteelliseen harjoitteluun sitoutuneen tytön, jonka paikka on ehdottomasti harrastevoimistelun sijaan kilparyhmässä.
– Se että Saralla on down, ei tee hänen voimistelustaan yhtään vähemmän arvokasta kuin jonkun muun, Kaipanen kiteyttää.
Avaa kuvien katselu
Valmentaja Laura Kaipanen on ollut käänteentekevä henkilö Sara Rummukaisen uralla. Kuva: Thomas Hagström / Yle
Kaipanen viittaa tilanteisiin, joissa taistelutahtoa Rummukaisen puolesta on vaadittu vanhempien lisäksi myös valmentajalta.
– On totta, että matkan varrelle on osunut henkilöitä, joiden mielestä Saran paikka olisi jossain alemman vaativuustason toiminnassa, Kaipanen kertoo.
Valmentaja kertoo olleensa aina toista mieltä. Hän on omien sanojensa mukaan taistellut Rummukaisen puolesta.
Kaipanen on pitänyt kiinni siitä, että Rummukaisen pitää saada harjoitella mudien kilparyhmäläisten kanssa, koska hän kuuluu taitojensa ja tavoitteidensa puolesta kilparyhmään.
Matkan varrella Kaipasen työpaikka on vaihtunut, mikä on tarkoittanut myös Rummukaiselle seuranvaihtoja.
Isä Mikko Rummukainen kuvailee down-lapsen vanhempien arjen olevan jatkuvaa taistelua.
Vanhemmat mainitsevat yhtenä esimerkkinä koulun aloituksen. Isä kertoo, kuinka heidän piti käydä seitsemän neuvottelukierrosta ennen kuin heidän tyttärensä suostuttiin ottamaan integroituna tavalliselle ala-asteelle.
Sinnikkään taistelun jälkeen asia lopulta onnistui ja Sara suoritti normaalissa luokassa koko ala-asteen alusta loppuun.
Avaa kuvien katselu
Sara Rummukaisen vanhemmat Taru Rummukainen ja Mikko Rummukainen. Kuva: Thomas Hagström / Yle
Äiti Taru Rummukainen kuvailee vanhemmista tuntuvan luonnollisesti pahalta, jos omaan lapseen ei uskota, tai hänelle ei haluta antaa samanlaisia mahdollisuuksia kuin muille.
Hän kuvailee ennakkoluulojen vetävän mielen surulliseksi ja hämmästelee samalla, miten ennakkoluuloja tuntuu riittävän, vaikka tytär on todistanut kerta toisensa jälkeen pystyvänsä moneen ja pärjäävänsä muiden mukana.
Myös valmentaja Laura Kaipanen on pohtinut Saran myötä erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeuksia aiempaa enemmän. Kaipanen muistuttaa, että kaikilla on oikeus tavoitella unelmiaan.
Sekä Sara Rummukaisen vanhemmat että valmentaja toivovat, että urheiluseuroissa suhtauduttaisiin jatkossa entistä avoimemmin erityisryhmiin kuuluviin ihmisiin.
Kaipanen pitää huolestuttavana sekä surullisena, että joskus jopa vain yhden henkilön vastustus voi kaataa toisen unelman ja uran.
Kaipanen kuvailee Rummukaista edelläkävijäksi, joka on raivannut omalla esimerkillään tietä tuleville erityisryhmien telinevoimistelijoille.
Rummukaisen uralle on saatu tukea oman seuran lisäksi myös muun muassa lajiliitosta.
Tällä hetkellä Rummukainen on mukana HIFK Gymnasticsin kilparyhmässä, jossa häntä pidetään yhtenä muista.
Kilparyhmän muut jäsenet kuvaavat Rummukaista määrätietoiseksi ja sinnikkääksi, hyvällä huumorintajulla varustetuksi huimapääksi.
Tyylinäyte Sara Rummukaisen notkeudesta.
Voimistelijat treenaavat paljon, joten Rummukainen suuntaa harjoitussalille lähes päivittäin myös koulun kesälomalla.
Ryhmän tytöt muodostavat tiiviin ystäväporukan, joka viettää aikaa yhdessä myös harjoitusten ulkopuolella.
Sara Rummukainen on joukossa pidetty ja arvostettu niin kaverina kuin kilpakumppanina, eivätkä muut voimistelijat pidä ystävänsä yhtä ylimääristä kromosomia minkäänlaisena ongelmana.
– Ei tule mietittyä, että Saralla on downin syndrooma, hän on ihan vaan yksi meistä, Jade Tikkanen toteaa
– Sara on tosi vahva ja rohkea, hän ei pelkää mitään uusiakaan temppuja, Elody Anderson jatkaa.
Avaa kuvien katselu
Sara Rummukaiselle treenikavereista on tullut myös ystäviä. Kuva: Thomas Hagström / Yle
Vuosikymmeniä eri tasoisia voimistelijoita valmentanut Kaipanen haluaa myös muistuttaa, ettei kaikille muutenkaan sovi aina samat valmennusmetodit.
– On sanomattakin selvää, että Saran kanssa pitää tehdä joitain asioita hieman eri tavalla kuin jonkun toisen, ja monen asian omaksuminen saattaa vaatia esimerkiksi enemmän toistoja.
– Valmentajan tehtävä on löytää jokaiselle valmennettavalle sellaiset keinot, jotka tukevat jokaisen yksilön kehitystä eniten, hän summaa.
Yksi viimeisimmistä todisteista Sara Rummukaisen taidoista nähtiin hiljattain, kun hän osallistui tuttuun tapaan ainoana kehitysvammaisena yleisen sarjan telinevoimistelukilpailuun ja voitti eritasonojapuilla kaikki kanssakilpailijansa.
Kansainvälisillä areenoilla Rummukainen kilpailee down-voimistelijoiden sarjassa ja kuuluu nuoresta iästään huolimatta jo nyt maailman eliittiin. Tulevaisuudessa hänen tavoitteena on olla maailman paras down-voimistelija.
Rummukaisen oli tarkoitus edustaa Suomea jo tänä kesänä MM-kilpailuissa, mutta nilkan murtuma juuri ennen h-hetkeä pilasi suunnitelmat.
Avaa kuvien katselu
Sara Rummukainen tähtää maailman parhaaksi. Kuva: Thomas Hagström / Yle
Katse on käännetty jo tulevaan, jossa siintävät esimerkiksi ensi vuonna Chilessä järjestettävät kehitysvammaisten urheilijoiden Special Olympics -kilpailut.
Tavoitteiden saavuttamiseksi pitää harjoitella kovaa, ja siihen Rummukaisella on tällä hetkellä hyvät edellytykset. Motivaatio on kohdallaan.
Kilparyhmän voimistelijoilla on varsin intensiivisten, kolme tuntia kestäneiden harjoitusten lopuksi mahdollisuus kiivetä Kisahallin kattoon kiinnitettyä köyttä pitkin ylös.
Voimistelijat tarttuvat tottuneesti tuumasta toimeen yksi toisensa jälkeen. Muut kiipeävät ylös kerran, Sara kolmesti – ja vieläpä pelkillä käsivoimilla.
On sanomattakin selvää, että tässä tytössä on monella tapaa jotain todella erityistä. Rajat on jo rikottu, seuraavaksi on vuoro loistaa.
Sara Rummukainen kapuaa kohti unelmiaan.