Kirjallisuus on liima, joka pitää yhteiskuntaa kasassa. Kun se menettää tehonsa, seuraa vallankumous, Salusjärvi kirjoittaa.
Avaa kuvien katselu
Vierailin Ruotsissa Gävlessä vähän sen jälkeen, kun yläasteikäinen poika oli ampunut kaupungin keskustassa kuutta ihmistä. Jengirikollisten välienselvittelyn tekijäksi oli värvätty alle rikosvastuuikäinen lapsi. Lain mukaan häntä ei voida rangaista teosta.
Ruotsin jengirikollisuudessa on yleistä usuttaa lapset tekemään riskialtteimmat rötökset. Suomessakin tällaisesta on jo viitteitä.
Gävle on kodikas ja leppoisa pikkukaupunki Tukholmasta pohjoiseen. Koulutin kaupungin opettajia ja kirjastotyöntekijöitä lukutaitotyössä, jota täällä Suomessa teen. Opettajilla oli rankkoja kertomuksia oireilevista nuorista. Kun juttelin opetuksesta, kävi ilmi, että kukaan opettajista ei käytä räppiä tekstitaitojen opettamiseen.
Syy on se, että räppiartistien, kuten Yasinin, tekstit ovat yhteiskuntavastaisia ja rikollisuutta ihannoivia. Nuoret tietenkin tuntevat riimit silti ulkoa ja imevät niistä sanastoa peilaamaan elämäänsä. Räppi toimii heille kirjallisen kulttuurin ulkopuolisena ilmiönä, varjokirjallisuutena, johon kirjastoissa ja kouluissa ei törmää.
Kutsun tällaisia tekstejä kirjallisuuden ulkopuoliseksi kirjallisuudeksi. Toimiva kirjallinen kulttuuri nielee itseensä kaiken tekstiaineiston ja antaa sille yhteiskunnallisen merkityksen.
Seurauksena lähiöiden kolmasluokkalaiset tekevät käsityötunnilla liimapuusta Glockeja.
Varjokirjallisuuden ongelma on se, että ilman julkista vastaanottoa ei käydä keskustelua siitä, mitä se tarkalleen ottaen pitää sisällään. Lapset pohtivat näitä juttuja itsekseen. Sen seurauksena lähiöiden kolmasluokkalaiset tekevät käsityötunnilla liimapuusta Glockeja, joilla he opettelevat ammuskelua.
Gävlen esimerkki paljastaa, miten lohduttomiin tilanteisiin jotkut heistä päätyvät. Jengielämän keskellä Yasin pilkkaa lyriikoissaan kansankotia. Se näyttää hänelle ylhäältä alas kaadetulta teeskentelyltä ja tapakulttuurilta, josta ei hänen kuppiinsa ole tullut pisaraakaan. Hänen johtopäätöksensä on, että kovassa maailmassa pärjää kovuudella ja että vääryys kannattaa maksaa pahuudella.
Yhteiskuntatieteissä on yleinen havainto, että vallankumous syntyy, kun instituutiot eivät enää kykene vastaamaan niille asetettuihin haasteisiin. Kirjallisuudessa tällainen vallankumouksen siemen näyttäytyy juuri jengiräpin muodossa. Kun sivistystä ylläpitävät instituutiot, kuten koulut ja kirjastot, eivät noteeraa edes suosituimpia artisteja, moni nuori ajattelee kirjallisuuden olevan normatiivista.
Vallankumous syntyy, kun instituutiot eivät enää kykene vastaamaan niille asetettuihin haasteisiin.
Tässä tapahtuu helposti kaksinkertainen vahinko: Ensinnäkin koulussa alisuoriutuva nuori saattaa olla räpin ansiosta tekstitaidoiltaan lahjakas, mikä ei yleensä tule ilmi muussa opetuksessa. Toiseksi kukaan ei haasta häntä tämän tekstimaailman sisällöistä. Se on kuin katsoisi joka päivä sotaelokuvia miettimättä niiden suhdetta militarismiin.
Suomenkielisessä räppimaailmassa eletään kiintoisia aikoja juuri tässä suhteessa. Yhteiskuntavastaista räppiä on meillä melko vähän, ja nuoret osaavat olla myös kriittisiä sitä kohtaan. Silti Suomessakin on artisteja, joille rikollisuus ei ole vierasta. Heidän tekstinsä eivät saa juurikaan julkista vastaanottoa. Siksi meilläkin on näköpiirissä tilanne, että syntyy varjokirjallisuus, jota nuoret opiskelevat yksin.
Perästäpäin koloja on vaikea tilkitä, sillä artisteista kasvaa nopeasti martyrologia, joka ilmentää rikollisuutta alakulttuurina ja luokkataisteluna. Juuri näin näyttää Ruotsissa käyneen. Nuorisojengit toimivat ikään kuin omana yhteiskuntaluokkana sille vähemmistölle, joka katsoo maailmaa ulkopuolisen silmin.
Mitä isommaksi kirjallisuuden ulkopuolinen kirjallisuus kasvaa, sitä merkittävämmin se muovaa kaikkea kulttuuria ympärillään. Hyvään yleissivistykseen kuuluu räppilyriikan tuntemus, ilman sitä voi olla vaikeaa nähdä maailmaa elämässä eksyneen nuoren silmin.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjallisuuden ammattilainen ja kouluttaja, joka opettaa lukutaitoa eloonjäämistaitona hankaluuksiin ajautuneille nuorille.