Kun Joonas Leinon, 28, opinnot Raahen lukiossa alkoivat lähestyä loppuaan, piti hänen alkaa pohtia sitä, mihin hän hakisi seuraavaksi opiskelemaan. Koska fysiikka ja matematiikka kiinnostivat, lähtivät paperit lopulta kohti Jyväskylän yliopiston fysiikan laitosta.
Paikka kyseisestä oppilaitoksesta avautui, ja lopulta Leino ehti suorittaa siellä kandivaiheen melkein loppuun asti. Tässä vaiheessa hän kuitenkin keksi, että meteorologian alalla voisi olla hänelle enemmän tarjottavaa.
– Hoksasin, että Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella voi suuntautua meteorologiaan, ja hain sitten siirtohaussa sinne. Ala tuntui käytännönläheiseltä, ja siksi se kiinnosti, Leino selittää.
Leino kertoo, että avaruus on kiehtonut häntä nuoruudesta lähtien. Siksi myös työskentely alalla houkutteli.
– Kun opiskelin Helsingissä, Ilmatieteen laitokselle tuli tutkimusavustajan paikka vapaaksi. Sain paikan, ja tein lopulta myös graduni sinne. Sen aihe liittyi Marsin kaasukehään.
Leino ajatteli ensin, että tekisi pelkästään gradun ja siirtyisi sitten työelämään, mutta Marsin kaasukehässä riitti lopulta tutkittavaa väitöskirjaksi asti.
– Tohtoriopinnot jatkuivatkin sitten aika luontaisesti siitä gradusta. Ja kun sain siitä tutkimusryhmästä paikan, niin ajattelin vain, että tässähän se väitöskirja tulee tehtyä työn ohessa.
Leino keskittyi väitöstyössään tutkimaan Marsin kaasukehän dynaamisia ilmiöitä, kuten vuorovesiaaltoja.
– Samalla lailla kuin maapallon ilmakehää tutkitaan, tutkin samoja asioita Marsissa. Maan ja Marsin kaasukehät ovat nimittäin samantapaisia. Toki joitakin eroja on, kuten se, että kaasukehä on paljon ohuempi kuin maapallon ilmakehä, ja maan ilmakehä koostuu typestä ja hapesta ja Marsin taas hiilidioksidista, mutta muuten niillä on paljon yhtäläisyyksiä.
Leino teki työtään tarkastelemalla dataa, jota Marsista saatiin. Sitä keräsi muun muassa Mars Science Laboratory -kulkija, joka lähetettiin planeetalle vuonna 2011 Nasan toimesta.
– Tässä kulkijassa on Ilmatieteen laitoksen kosteus- ja painemittarit. Data, jota työssäni käsittelin, olikin pääasiassa paine-, lämpötila- ja kosteusmittauksia.
Muuten väitöskirjan tekeminen oli pääasiassa artikkeleiden lukemista sekä itse työn kirjoittamista. Leino pääsi tutkimustyönsä myötä myös matkustamaan:
– Näihin tohtoriopintoihin liittyen kävin konferensseissa ulkomailla, kuten esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa. Se oli uusi kokemus, kun niissä pääsi selittämään omasta tutkimuksestaan muille.
Virallisesti Leino valmistuu tohtoriksi kuluvalla viikolla. Hän kertoo, että tohtorin miekka ja hattu ovat jo tilauksessa.
– Kyllä ne varmaan kunniapaikalle pääsevät, hän naurahtaa.
Vaikka tohtorin paperit ovat siis pian takataskussa, ei tutkimustyö ole silti vielä ohi. Leinon pesti jatkuu Ilmatieteen laitoksella, mistä mies onkin iloinen.
– Ainakin aluksi jatkan saman asian parissa, mitä väitöskirjassakin tutkin. Mutta olisi siihen tarkoitus tulla uusiakin juttuja. Ilmatieteen laitoksella on esimerkiksi tällainen tiesäämalli, joka on samantapainen kuin Marsissa käytössä oleva pylväsmalli. Olen perehtynyt pylväsmalliin aika hyvin, ja voisinkin nyt tuoda jotakin uutta maapallon tiesäämallinnukseen, Leino toteaa ja jatkaa:
– Mutta on tämä ollut hyvin mielenkiintoista, enkä näe mitään estettä sille, ettenkö jatkaisi samoissa hommissa vielä pitkäänkin.