CAIRNS, AUSTRALIA Olivia Tastin, 29, elämä Helsingissä oli mallillaan.
Oli hyvä työ ja viihtyisä asunto Katajanokalla. Kaveripiirissä hankittiin omistusasuntoja ja jälkikasvua.
Tast kaipasi kuitenkin jotain muuta. Ei hän tarkalleen tiennyt mitä, mutta ”jokin mätti, vaikka kaikki oli tosi hyvin”.
Talvella 2024 ero puolisosta sinetöi päätöksen. Tast irtisanoutui töistä, purki vuokrasopimuksen ja myi omaisuuttaan. Jäljelle jääneet tavarat mahtuivat lopulta kolmen neliömetrin sisään.
Avaa kuvien katselu
Olivia Tast aloittamassa työpäiväänsä. Kuuden tunnin työpäivään kuuluu yksi kymmenen minuutin tauko. Kuva: Roope Kariniemi / Yle
Nuo tavarat mahtuisivat todennäköisesti myös siivouskärryyn, jota Tast nyt reilut puolitoista vuotta myöhemmin työntää ulos hotellin varastohuoneesta toisella puolella maapalloa. Tast lähti reppureissulle Australiaan, ja sillä tiellä hän on yhä.
Ilma on kostea ja kuuma, ja Tast on aloittamassa työpäiväänsä hotellisiivoojana Cairnsissa Pohjois-Australiassa. Tast yhdisti reppureissuunsa siivoojan työn.
On aika selvittää, kannattiko maiseman vaihdos ja uusi elämä Australiassa.
Avaa kuvien katselu
Tast saa siivojana palkkaa noin 30 Australian dollaria tunnissa. Se on 18,5 euroa. Kuva: Roope Kariniemi / Yle
Hotelli on vanha. Google Maps antaa sille arvioksi 3.3 tähteä.
Tast on siivonnut kyseistä hotellia nyt pari kuukautta. Työn eteen sai taistella, sillä Cairnsissa on kova kilpailu työpaikoista.
Tast on selkeästi motivoitunut tekemään työnsä hyvin.
– Lakanoiden reunat pitää taitella huolellisesti. Niistä tietää, onko hyvä siivooja.
Isoja huoneistoja saa siivota tunnin, pieniä hotellihuoneita puoli tuntia. Tastin raportoi työnjohtajalle, kauanko huoneiden siivoamiseen kuluu.
Siksi ylimääräinen jutustelu toimittajan kanssa saa nyt odottaa työpäivän loppumiseen. Lähdetään sillä välin etsimään muita suomalaisia reppureissaajia.
Reppureissauskulttuurilla on myös synkkä puoli
On jo iltapäivä, mutta Tiia Hulkko on herännyt vasta paria tuntia sitten. Työvuoro karaokejuontajana loppui aamukolmelta.
– Se on työ, jota en esiintymistä vihaavana ihmisenä suostuisi tekemään Suomessa, Hulkko toteaa.
Nyt on pakko. Myös Hulkolla oli vaikeuksia saada töitä Cairnsissa. Hän haki lähes sataa paikkaa ennen kuin tärppäsi.
Avaa kuvien katselu
Hulkko työskentel baarissa karaokejuontajana. Kuva: Tiia Hulkko
Hulkon kanssa puhumme Australian reppureissauskulttuurin synkästä puolesta. Hän on luvannut kertoa oman kokemuksensa.
Ensiksi on taustoitettava. Sekä Hulkko että Tast ovat Australiassa working holiday -viisumilla.
Vuonna 2025 noin 700 alle 31-vuotiasta suomalaista hankki Australiaan kyseisen viisumin.
Kun viisumi otettiin käyttöön 1970-luvulla, se oli väylä ulkomaalaisille nuorille tutustua Australiaan.
Viisumin luonne muuttui 2000-luvulla. Australia kärsi työvoimapulasta, ja valtio keksi ratkaisuksi reppureissaajat. He saisivat jäädä maahan, jos tekisivät työt, jotka paikallisille eivät kelvanneet.
Järjestely on kasvanut maan talouden kannalta elintärkeäksi. Esimerkiksi hedelmien, kasvisten ja vihannesten tuotannossa 44 prosenttia työvoimasta on maassa working holiday -viisumilla.
Katso videolta, millaisissa töissä suomalaisnuoret ovat Australiassa. Yle kysyi kaikilta saman kysymyksen: kannattiko lähteä?
Ensimmäinen viisumi myönnetään vuodeksi. Lisävuoden maassa saa, jos työskentelee 88 päivää syrjäseudulla alalla, jolla tarvitaan työntekijöitä. Viisumin voi saada myös kolmanneksi vuodeksi, mutta silloin työpäiviä pitää tehdä 179.
Reppureissaajat kutsuvat päiviä ”farmipäiviksi”, koska työ tehdään usein maatiloilla ja hedelmätarhoilla.
Asiakaspalvelu- ja siivoustyöt syrjäseudulla, kuten Cairnsissa, kelpuutetaan myös. Niistä on kuitenkin kovempi kilpailu kuin farmitöistä.
Eikä ihme. Farmitöillä on pelottava maine.
Avaa kuvien katselu
Moni reppureissaaja, joka ei halua töihin farmille, hakeutuu Cairnsiin. Kuva: Roope Karinemi / Yle
Reppureissaajien kaltoinkohtelu on ollut ongelma Australiassa jo pitkään: alipalkkausta ja työehtojen poljentaa, myös fyysistä, henkistä ja seksuaalista väkivaltaa.
Kun Tiia Hulkko saapui maahan helmikuussa 2024, oli hänkin kuullut ongelmista. Ensimmäisenä vuonna Hulkko löysi mukavan farmityön hevosten parissa ja paljon uusia kavereita.
Avaa kuvien katselu
Hulkko rakastaa hevosia. Kuvan farmi ei liity tapaukseen. Kuva: Kuva: Tiia Holkko
Hulkko sai viisumin myös toiseksi vuodeksi, ja syksyllä 2025 hän pääsi töihin toiselle hevosfarmille.
Siellä ongelmat alkoivat: vaarallisten kemikaalien käsittelyä ilman kunnollisia suojavarusteita ja ongelmia palkkakuittien saamisessa.
Palkkakuitit ovat tärkeitä viisumin kannalta. Ne toimivat todisteena farmipäivistä.
Pahinta oli kuitenkin työnantajien käytös, jota Hulkko kuvailee kiusaamiseksi.
– Pomoni saattoivat kommentoida epäasiallisesti, että (työntekijä) näyttää tai haisee pahalta.
Hulkon mukaan työnantaja myös syytti työntekijöitään jatkuvasti väärin tehdystä työstä ja teki pilkkaa kielitaidosta.
Hulkko kertoo videolla, miksi jäi töihin farmille:
Farmien ongelmien laajuus paljastui vuonna 2016, kun Australian oikeusasiamies julkaisi reppureissaajille tehdyn kyselyn tulokset. 66 prosenttia vastaajista koki työnantajien kohdelleen heitä väärin. 35 prosenttia oli alipalkattuja.
Ongelmia on yritetty kitkeä lukuisilla lakiuudistuksilla, mutta niitä esiintyy edelleen. Syrjäisiä farmeja on vaikea valvoa.
YK:n erikoislähettiläs totesi viime vuonna julkaistussa raportissa olevansa ”vakavasti huolestunut” working holiday -viisumilaisten kohtelusta Australiassa.
Yle haastatteli yhdeksää suomalaista working holiday -viisumilaista. Kolmella oli ollut ongelmia saada lakisääteisiä maksuja farmityöstään.
Työntekijät sinnittelevät usein ongelmallisilla farmeilla, koska tarvitsevat työpäiviä viisumia varten.
Näin teki myös Hulkko. Viimeinen niitti oli työtapaturma. Häneltä revähti nivel solisluun tienoilla hevosta taluttaessa.
Työnantajat syyttivät Hulkkoa tapaturmasta. Hulkko pohti kantelua Australian työsuojeluviranomaiselle, mutta päätti lopulta toisin.
– Ei vain jaksa. Se vie niin paljon energiaa. Olen päättänyt yrittää unohtaa tapahtuman ja mennä eteenpäin.
Hulkko on kaikesta huolimatta onnellinen, että lähti Australiaan. ”Suurin osa ihmisistä on todella ystävällisiä ja mukavia.”
Tast saa rahakkaita työtarjouksia
Olivia Tast on saanut hotellihuoneet siivottua tältä päivää, ja on aika selvittää, tekikö hän Suomesta lähtiessään oikean ratkaisun.
Kysytään Tastiltakin kuitenkin ensin farmeista. Hän suoritti omat ensimmäisen vuoden farmipäivänsä maitotilalla.
Tastin mukaan työilmapiiri oli hyvä, mutta jotkin työntekijöiden oikeudet olivat ”vähän sinne päin”.
Enimmillään hän teki yli 30 päivää töitä ilman vapaapäiviä tai lisiä.
Avaa kuvien katselu
Olivia Tastin kodin keittiö ja olohuone on rakennettu autotalliin. Kuva: Roope Kariniemi / Yle
Suomessa Tast työskenteli fysioterapeuttina ja joogaohjaajana. Hän saa jatkuvasti fysioterapeutin työtarjouksia Australiassa, sillä heistä on maassa pulaa.
Tarjoukset ovat rahakkaita, jopa yli 70 000 euroa vuodessa. Tast ei ole niihin tarttunut.
– Siihen on syyt, miksi jätin ne työt.
Eivät syyt dramaattisia ole. Fysioterapeutin työssä paineita vain kasautui helposti.
Tast sanoo nauttivansa nyt töistä, jotka tuntuvat puuhastelulta.
– Täällä on niin hyvät mahdollisuudet tehdä kaikkea, mitä ei ikinä tekisi Suomessa.
Hän kertoo kuitenkin miettivänsä viikoittain, pitäisikö hänenkin jo tavoitella omistusasuntoa, vakituista työtä tai lapsia. Tai palata vanhaan ammattiin.
Tast ei ole varma, tekisikö se hänet vielä tällä hetkellä onnelliseksi. Se tekee, että hän saa asua Australiassa ja siivota hotellia ilman paineita.