Tekoälyyn liittyy uhkakuvia mutta myös toiveita tuottavuusloikasta, joka tarjoaisi samalla Suomelle pelastuksen julkisen talouden pahenevasta rahoituskriisistä. Todellisuus asettunee jälleen utopioiden ja dystopioiden välimaastoon.
Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen lausui Helsingin Sanomien haastattelussa (26.6.), että koko Suomen julkinen sektori muutetaan tekoälypohjaiseksi vuoteen 2031 mennessä. Ministeriössä on arvioitu, että muutos kasvattaa tuottavuutta ainakin 20 prosenttia, mikä mahdollistaa työvoiman vähentämisen.
Vastaavasti Kelassa arvioidaan, että tekoäly voi korvata pääasiassa etuuskäsittelystä noin tuhat työntekijää eli kymmenesosan nykyhenkilöstöstä. Kela hankkii 589 miljoonalla eurolla yhdysvaltalaisen tietojärjestelmän, jolla se tavoittelee 80 prosentin automaatioastetta asiakaspalveluun ja hallintoon.
Virheet tulevat helposti kalliiksi.
Tekoälyyn erikoistunut Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos epäili tuoreeltaan STT:lle (29.6.) Majasen väitteitä. Tutkimusnäytön mukaan tekoälyn käyttöönotto lisää tuottavuutta tyypillisesti vain joitakin prosentteja. Roos ei myöskään pidä realistisena suunnitelmaa, jossa maailman parhaat tekoälyratkaisut laitetaan suomalaiseen pilvipalveluun. Tekoälymallien kilpailuttaminen on hankalaa ja eurooppalaiset kisassa takamatkalla.
Solitan sisäisen tekoäly-yksikön johtaja Lasse Girs tuo Maaseudun Tulevaisuuden (15.7.) haastattelussa esiin, ettei tekoälyn käyttö ole automaattinen säästökeino. Julkisten tekoälymallien kouluttaminen ja datan hallinnointi vaativat isoja investointeja ja kallista asiantuntijatyötä. Girs myös varoittaa, ettei pelkkä tekoälyosaaminen voi korvata vahvaa substanssiosaamista, jota tarvitaan ottamaan viimekätinen vastuu tekoälyn tekemisistä.
Työterveyslaitoksen selvityksissä on havaittu, ettei tekoälyn käyttö lisää asiantuntijatyön tuottavuutta suoraviivaisesti. Samalla kun rutiininomaiset työt kuten tietomassojen läpikäynti tehostuvat, tuotokset vaativat tarkistamista, mikä tuo työhön uusia arvioinnin kerroksia (Turun Sanomat 13.7.).
Tekoälyasiantuntijoiden näkemysten perusteella valtiovarainministeriön hyötylaskelmat ovat ylimitoitettuja. Tämä ei tarkoita, ettei hyötyjä olisi tai että Suomella olisi varaa jäädä sivuun tekoälymurroksesta. Ohjelmisto- ja järjestelmähankintoja ei kuitenkaan pidä ripustaa toiveajattelun varaan, sillä virheet tulevat helposti kalliiksi.
Tekoälyn tarjoama tuottavuuden lisäys auttaa tehostamaan julkista sektoria, mutta velkajarrun 8–11 miljardiin ensi hallituskaudella ja sitä edelleen seuraaviin sopeutuksiin tarvitaan paljon muutakin.