Useissa romaaneissa aloitukset ovat vaikuttavampia kuin lopetukset. Richard Powersin Alkumeressä käy päinvastoin: lopetus yllättää ja saa siihen mennessä kerrotun näyttäytymään uudessa valossa. Juonipaljastusten välttämiseksi jääköön sanomatta, miten Powers temppunsa tekee, mutta vihjattakoon sen verran, että yllätys liittyy tekoälyn voimistuvaan vaikutukseen elinpiirissämme.
Powersin romaanit nojautuvat tieteellisen tietoon. Hän on kirjoittanut neurotieteestä, virtuaalitodellisuudesta ja genetiikasta. Tekoälyä Powers käsitteli jo viime vuosituhannen puolella, suomentamatta jääneessä teoksessa Galatea 2.2.
Seitsemän vuotta sitten ilmestynyt Ikipuut yhdisti tieteen syväekologiseen eetokseen. Se kuuluu tämän vuosituhannen tärkeimpiin englanniksi kirjoitettuihin romaaneihin.
Siinä missä Ikipuut toi esille puiden salattua elämää, Alkumeri loihtii lukijan eteen valtamerten syvyyksien ihmeet. Samalla Powers tuo esiin valtamerten ekosysteemien haavoittuvuuden. Yksi tarinalinja seuraa meritutkija Evelyne Beaulieu’ta, joka joutuu todistamaan tuhojen etenemistä:
”Yhdeksän kymmenestä suuresta eläimestä oli kadonnut ja loput olivat täynnä raskasmetalleja. Planeetta oli suurimmilta osin ehtynyt ennen kuin sitä oli saatu edes tutkittua.”
Romaanin kaksi muuta tarinalinjaa seuraavat tietokonenörtti Todd Keanen ja kirjatoukka Rafi Youngin välirikkoon päättyvää nuoruuden ystävyyttä. Todd perustaa sosiaalisen median alustan ja tienaa miljardiomaisuuden. Rafi muuttaa Ranskan Polynesiassa sijaitsevalle Makatean korallisaarelle taiteilijapuolisonsa kanssa.
Alkumeri asettaa vastakkain valtamerten luonnonrikkaudet ja tekoälyn luomat keinotekoiset todellisuudet. Ei jää epäselväksi, kummasta suunnasta nousevat planetaariset uhkakuvat.
Todd haluaa perustaa Makatean ympärille upporikkaille tarkoitettuja kelluvia asumuksia, joihin eivät ulotu valtiollinen lainsäädäntö ja verotus. Saaren luonnolle hanke tietää uusia koettelemuksia.
”Vapaus ja demokratia eivät ole yhteen sovitettavissa”, sanoo Toddin kaveri, joka muistuttaa teknomiljardööri Peter Thieliä.
Teknoutopiat vapauttavat yksiä ja alistavat toisia. Tätä uutta kolonialismin muotoa Powers erittelee tarkkanäköisesti.
Esteettistä ja eettistä vastapainoa tuovat romaanin lumoavat kuvaukset merenpinnan alaisesta elämästä. Ne muistuttavat siitä kaikesta, mitä meillä ei ole varaa menettää.
Richard Powers: Alkumeri. Suomentanut Antero Tiittula. 432 sivua. Gummerus, 2025.
