Uuden tutkimuksen mukaan väite television aivoja ”mädättävästä” vaikutuksesta ei välttämättä ole täysin tuulesta temmattu.
Alzheimer’s & Dementia -tiedejulkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan keski-iässä televisiota ”erittäin usein” katsoneilla havaittiin myöhemmin pienempiä aivoalueita, jotka liittyvät muistiin, pienemmät otsa- ja takaraivolohkot sekä enemmän valkean aineen vaurioita. Tällaiset muutokset liittyvät ikääntymiseen, aivohalvausriskiin, kognitiiviseen heikkenemiseen ja dementiaan. Tutkimuksesta uutisoi Medical Xpress.
Havaintoja ei voitu selittää pelkästään sillä, että television katselu on paikallaan tapahtuvaa toimintaa. Tutkimuksessa todetaan, ettei muilla istumista vaativilla aktiviteeteilla ollut samanlaista yhteyttä aivomuutoksiin.
”Tuloksemme viittaavat siihen, että meidän pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, mitä ihmiset tekevät istuessaan”, tutkimuksen vanhempi kirjoittaja David Raichlen sanoo.
Tutkijat havaitsivat paljon televisiota katsovilla pienempiä tilavuuksia aivoalueilla, joiden muutokset liittyvät Alzheimerin taudin varhaisiin merkkeihin, sekä suuremman valkean aineen hyperintensiteettien tilavuuden. Valkean aineen hyperintensiteetit ovat merkki aivojen pienten verisuonten sairaudesta, joka liittyy kognitiiviseen heikkenemiseen ja dementiaan. Näillä osallistujilla oli myös pienemmät takaraivo- ja otsalohkot, jotka liittyvät näköhavaintojen käsittelyyn ja toiminnanohjaukseen.
Toisaalta paljon työssään istuvilla oli suuremmat otsa- ja takaraivolohkot sekä pienempi valkean aineen hyperintensiteettien määrä kuin niillä, jotka viettivät paljon aikaa television ääressä. Tämä viittaa parempaan aivojen terveyteen. Tutkimuksen kirjoittajien mukaan selitys voi olla siinä, että monet istumatyöt tarjoavat älyllistä virikettä.
Tutkijat analysoivat noin 1 700 vuosina 1987–1989 käynnistyneeseen ARIC-tutkimukseen osallistuneen keski-iältään 53-vuotiaan aikuisen tietoja. Kyseessä on pitkäkestoinen yhdysvaltalainen väestötutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää erityisesti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja niiden vaikutuksia.
Osallistujilta kysyttiin, kuinka usein he katselivat vapaa-ajallaan televisiota asteikolla ”ei koskaan tai harvoin” ja ”erittäin usein”. Lisäksi heiltä tiedusteltiin, kuinka suuren osan työpäivästään he viettivät istuen.
Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin osallistujille tehtiin aivojen magneettikuvaus. Verrattuna niihin, jotka ilmoittivat katsovansa televisiota ”ei koskaan” tai ”harvoin”, ”erittäin usein” televisiota katsoneilla havaittiin laaja-alaisia rakenteellisia eroja aivoissa.
Erot säilyivät, vaikka tutkijat vakioivat analyysissään muun muassa liikunnan määrän, diabeteksen, painoindeksin, tupakoinnin ja alkoholin käytön vaikutukset.
Miehet näyttivät olevan erityisen alttiita aivojen muutoksille. Kun magneettikuvat analysoitiin sukupuolen mukaan eriteltyinä, suurin osa sekä television katseluun että työssä istumiseen liittyvistä aivomuutoksista havaittiin miehillä.
Tutkimuksessa television katselun määrää arvioitiin osallistujien omien ilmoitusten perusteella, mikä on epätarkempi menetelmä kuin ajallisesti seurattu mittaus. Lisäksi osallistujille ei tehty tutkimuksen alussa aivojen magneettikuvausta. Tulevissa tutkimuksissa lähtötilanteen magneettikuvaus voisi osoittaa ajan myötä tapahtuvat muutokset nykyistä selvemmin.
”Kannustamme usein ihmisiä välttämään liiallista istumista, mutta asiantuntijoiden kannattaa ehkä laajentaa tätä suositusta koskemaan myös sitä, mitä ihmiset tekevät istuessaan, sillä näillä toiminnoilla näyttää olevan toisistaan poikkeavia vaikutuksia aivojen terveyteen”, tutkimuksen vastaava kirjoittaja Natan Feter sanoo.
