Jos piti Magnoliasta ja Boogie Nightsista, 1970-luvulle sijoittuva Licorice Pizza kannattaa katsoa.
Tv-lehti arvioi: Komediallinen elokuva teineistä ei välttämättä tarkoita kohellusta. Paul Thomas Anderson pakkaa 1970-luvulle sijoittuvaan kasvutarinaansa myötätuntoa ja hänelle tuttua, huolellista ajankuvaa. Eläväinen Licorice Pizza tuo lämpöä syksyn hämärtyvään iltaan.
Gary Valentine on liikkeellä tositarkoituksella. Elokuvaa ei ole ehtinyt kulua edes puoltatoista minuuttia, kun hän kysyy Alanaa illalla syömään. Se, että Gary on 15-vuotias koululainen, ja Alana vuosikymmentä vanhempi koulukuvausten avustaja, ei ole pojalle mikään syy jättää suoraa kutsua väliin.
– Olen 25-vuotias. Ollaan ystäviä, seurustelu olisi laitonta, Alana muistuttaa.
Varmemmaksi vakuudeksi Gary vetää esiin filmitähtikortin. Hän on ollut lapsitähtenä elokuvissa.
Niinpä pojan mielestä illaksi on sovittu treffit. Ja naimisiin mennään sitten myöhemmin.
– Äläkä ala niljakkaaksi, evästää Alana illan kulun.
Nuorekkaasti läikkyvä kasvutarina löysi Alana Haimista ja Cooper Hoffmanista täydelliset tulkit. Kuva: Metro-Goldwyn-Mayer Pictures Inc/ YLE
Garyn ja Alanan tarina lähtee liikkeelle yhtä varmoin ottein ja koukuttavasti kuin Magnolia, Boogie Nights, Phantom Thread ja parit muut Paul Thomas Andersonin elokuvat.
Niistä tuttu ahdistus tekee kuitenkin tilaa nuoruuden vilpittömyydelle. Reippaan alun jälkeen Garyn ja Alanan hahmot alkavat syvetä, ja tulevaisuus mietityttää. Edellisen vaihtaa lapsitähteyden periamerikkalaiseen yrittäjyyteen. Jälkimmäinen pelkää jäävänsä koulukuvabisnekseen roikkumaan.
Ystävyyden ja ensi-ihastuksen riemut sekä tuskat tulevat lähelle. Vuoteen 1973 sijoittuvaa Licorice Pizzaa katsoessa alkaa tuntua yhä varmemmalta, että keskusroolit menivät juuri oikeille nuorille tulokkaille.
Alanaa esittävällä Alana Haimilla ei ole näyttelijänkokemusta, mutta runsain mitoin esiintymiskokemusta suositun sisarusyhtye Haimin pianistina, kitaristina ja laulajana. Muusikkotaustaa on heidän vanhemmillaankin, ja koko Haimin perhe esittää elokuvassa myös Alanan perhettä.
Taustassa löytyy myös Garya esittävällä Cooper Hoffmanilla. Hän on pukusuunnittelija Mimi O’Donnellin ja loistavan luonnenäyttelijän Philip Seymour Hoffmanin poika.
Useissa Paul Thomas Andersonin elokuvissa näytellyt isä kuoli, kun Cooper oli vain kymmenvuotias. Hän kuitenkin peri tältä paitsi ulkonäköä ja monimielisen hymyn, myös vähäeleistä luontevuutta kameran edessä.
Alana Haim ja Cooper Hoffman eivät jää lainkaan varjoon, vaikka mukana on Sean Pennin, Bradley Cooperin ja Tom Waitsin tapaisia karismaattisia tähtiä.
Licorice Pizzan katsojapalaute on ollut vaihtelevaa. IMBD-sivustolla jotkut kehuvat sen nuoria tähtiä, toiset kokevat heidän ikäeronsa arveluttavana. Käsikirjoituksen yllätyksellisyys jakaa katsojia myös.
Cooper Hoffmanin näyttelijäisä Philip Seymour Hoffman kuoli yliannostukseen 2014. Kuva: Jens Kalaene/DPA/Zuma/MVPhotos/
– Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta sitä odottaa malttamattomana, fanittaa yksi kirjoittaja, ja kehuu myös elokuvan värikästä musiikkia.
Ohjaaja Andersonille yksityiskohdat ovat tärkeitä, ja tuttuun tapaan huolella myös Licorice Pizza on kirjoitettu, varusteltu, lavastettu ja puvustettu. Ruskean sävyinen väriskaala, miesten pitkät tukat, leveät autot, leveät kaulukset, sovinismi, homofobia, öljykriisi ja vesisängyt tavoittavat ajan hengen.
Vesisängyt, tosiaan: Niin kuin monet muutkin trendit, myös vesisänkyboomi alkoi Amerikassa vuosikymmentä aiemmin kuin meillä. Andersonin elokuvassa hyllyvien sänkyjen bisnes pompauttaa Garyn ja Alanan kohti aikuisuutta. Edellisen vähän ennen aikojaan, jälkimmäisen jälkijunassa.
Ei sillä, että aikuisuus sinänsä näyttäytyisi erityisen hohdokkaalta. Licorice Pizza kehtaa ajatella, että ehkä vain ystävyys ja rakkaus ovat sitä.
– Rakastan sinua, kuuluvat elokuvan kolmanneksi ja toiseksi viimeiset sanat.
Se viimeinen jääkööt tässä paljastamatta.
Licorice Pizza Teema & Fem klo 21.00 keskiviikkona 10.9.
Kasvutarina ★★★★ ½