Yökyläily kaverilla tai sukulaisella ei ole itsestäänselvyys kaikille lapsille. Jopa teini-ikäiselle ajatus yökyläilystä voi tuntua jännittävältä.
Julkisuudessa on puhuttu esimerkiksi rippileirien muuttamisesta niin, etteivät nuoret enää yöpyisikään poissa kotoa ainakaan viikkoa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija Anna Puusniekka on tyytyväinen, että aihetta nostetaan esiin.
– Moni vanhempi saattaa pohtia, miksi meidän lapsi käyttäytyy näin. Kun asiasta puhutaan, kuulee, ettei ole ainut ja että mahdollisia syitä ilmiön taustalla on paljon.
Puusniekan mukaan erityisesti koronavuosien tuoma eristäytyminen on voinut vaikuttaa nuorten ja lasten kykyyn yöpyä muualla. Yökyläily ei myöskään enää ole yhtä luontevaa kuin ennen.
– Yhä enemmän perheet asuvat kaukana sukulaisista, eikä kaikilla ole kaveriperheitä, joiden luona lapsi voisi yöpyä.
Taustalla voivat olla myös psyykkiset syyt, esimerkiksi yleistyneet ahdistus- ja masennusdiagnoosit sekä neuropsykiatriset erityishaasteet. Esimerkiksi ADHD:hen voi liittyä illalla rauhoittumisen ja nukahtamisen haasteita.
Myös vanhempien suhtautuminen on muuttunut.
– Ennen ehkä vain laitettiin lapsi yökylään kyselemättä. On hyvä, että nykyisin lapsen tunteita kuunnellaan, eikä automaattisesti velvoiteta lasta esimerkiksi sukulaisten luo, jos ei lapsella ole halua siihen.
Yökyläily on tärkeä askel itsenäistymisessä
Puusniekka muistuttaa, ettei yökyläily ole lapsen kehityksen kannalta välttämätöntä. Yökyläilyn harjoittelu voi kuitenkin tukea itsenäistymistä ja helpottaa tulevaisuutta, esimerkiksi harrasteleirille lähtöä tai armeijaan menoa.
– Parhaimmillaan yökyläily vahvistaa itsetuntoa ja -luottamusta. Lapsi saa kokemuksen, että kykenee asioihin itse ja pystyy toimimaan ilman vanhempia.
Miten sitten varmistaa, että kokemus on hyvä? Puusniekka pitää tärkeänä, että vanhempi tietää, mihin lapsensa on lähettämässä: millainen ilmapiiri yökyläpaikassa on ja voiko lapsi tukeutua siellä aikuiseen, jos tarve vaatii.
– Vanhemman on hyvä muistaa, että oma tunne tarttuu myös lapseen. Siksi on hyvä miettiä, miltä lapsen yökyläily itsestä tuntuu: onko minulla luottavainen olo, että toisessa kodissa huolehditaan lapsestani vai pelottaako minua, Puusniekka huomauttaa.
Lapsen kanssa kannattaa keskustella yökyläilystä etukäteen: miltä ajatus tuntuu ja voisiko esimerkiksi oman tyynyn tai unikaverin mukaan ottaminen helpottaa oloa.
– Lapselle on hyvä kertoa, mitä tapahtuu, ketä yökyläpaikassa on paikalla, koska haetaan ja miten toimitaan, jos jännittää liikaa tai ikävöi. Tämä lisää lapsen turvallisuudentunnetta.
On myös tärkeää sanoa ääneen, että on täysin ok, jos homma ei sujukaan ja lapsi haluaa kotiin – vaikka keskellä yötä.
– Parhaimmillaan vanhempi rohkaisee lastaan kokeilemaan, eikä oletakaan, että yökyläily onnistuisi ensimmäisellä kerralla. Yrityksestäkin kehutaan ja kokeillaan uudestaan, jos ja kun siltä tuntuu.
Joskus yökyläilyä kannattaa siirtää
Puusniekan mukaan vanhemman on myös tärkeä tunnistaa, milloin yökyläilyä on hyvä siirtää tuonnemmas.
Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, jos perheessä on jokin kuormittava tekijä, esimerkiksi vanhempien ero, suru tai sairaus.
On myös mahdollista, että aiemmin innokkaasti yökyläilyt lapsi voi jossain vaiheessa alkaa vältellä yökyläilyä. Tilanne voi liittyä kehitysvaiheeseen: 6–7 vuoden iässä muun muassa ajattelu kehittyy ja silloin lapselle saattaa tulla erilaisia pelkoja. Niiden vuoksi yökyläilyt voi olla hyvä laittaa hetkeksi tauolle, jos ne tuntuvat stressaavan lasta.
– Tärkeää on kuitenkin kysyä, onko yökyläpaikassa sanottu tai tehty jotain, josta lapsi on harmistunut tai pelästynyt, jotta asia voidaan selvittää, Anna Puusniekka sanoo.
Piditkö lukemastasi?
Tilaa Kaksplussan ilmainen uutiskirje ja saat tuoreet jutut suoraan sähköpostiisi kahdesti viikossa!
Artikkeliin liittyvät aiheet