Vuohen Purkaamo analysoi, mitä maailman urheiluareenoilla tapahtui ja miksi.
Jyväskylän Kalevan kisojen kiinnostavin urheilija oli etukäteen seiväshyppääjä Wilma Heltelä. Suomella ei ole määräänsä enempää kansainvälisen huipputason yleisurheilijoita. Heltelä sellainen on parhaimmillaan ollut, mutta kysymys kuului, onko tällä hetkellä, kaksi viikkoa ennen Birminghamin EM-kisoja.
Vuoden 2022 Euroopan-mestari ei ole keväällä 2024 alkaneiden terveysmurheidensa jälkeen päässyt lähellekään potentiaalinsa edellyttämää tasoa kuin hetkittäin. Heinäkuun alussa saatiin tällainen hetki, kun Heltelä voitti Kreikan Ateenassa kansainvälisen kilpailun huipputuloksella 481.
Puolitoista viikkoa myöhemmin Sveitsin Luzernissa tulokseksi jäi kuitenkin taas keskinkertainen 451. Luzernissa toki satoi rankasti, mutta jos katsotaan Heltelän tulostasoa kausilla 2024–2026, Luzernin tulos on lähempänä normaalitilannetta. Poikkeustulos oli se Ateenan 481.
Varsinkin olosuhteet huomioiden tulos oli lupaava, mutta silti SM-finaali vastasi polttaviin kysymyksiin vain osittain.
Vastauksia Heltelän tuloskunnosta odoteltiin EM-kisojen kenraaliharjoituksesta Jyväskylästä. Kortit jäivät kuitenkin osittain piiloon, koska Jyväskylässä alkoi sataa sen jälkeen, kun Heltelä oli ylittänyt 450. Siihen asti Salon Vilppaan hyppääjä oli tehnyt vakuuttavaa jälkeä ilman pudotuksia, mutta sadekuuron jälkeen keli ei enää ollut optimaalinen tuloksenteon näkökulmasta.
Heltelä otti uransa kuudennen Kalevan kisojen mestaruuden tuloksella 470. Varsinkin olosuhteet huomioiden tulos oli lupaava, mutta silti SM-finaali vastasi polttaviin kysymyksiin vain osittain. Yritykset 482:sta eivät onnistuneet.
Vain Molly Caudery on ei-venäläisistä eurooppalaisista ylittänyt riman korkeammalta kuin Wilma Heltelä. Cauderyä ei kuitenkaan EM-kisoissa nähdä. imago sportfotodienst / All Over Press
Optimisti voisi myös lisätä, että Heltelä on kerta toisensa jälkeen onnistunut tasonsa ylälaitaan tai jopa yli sen arvokisoissa.
Heltelän tilannetta voi pari viikkoa ennen Birminghamin EM-kisoja katsoa optimistisesta tai pessimistisestä näkökulmasta. Ne ovat vieläpä poikkeuksellisen kaukana toisistaan.
Optimisti voisi huomauttaa, että Euroopassa on tänä kesänä vain yksi ei-venäläinen nainen (Ison-Britannian Molly Caudery, 485), joka on hypännyt Heltelää korkeammalle.
Cauderykaan ei lähde EM-kisoihin, joten Heltelä on Englannissa tilastoykkönen. Lähimmät haastajat ovat 480 hypänneet Slovenian Tina Šutej ja Sveitsin Angelica Moser sekä 476 ylittäneet Tšekin Amálie Švábíková ja Ranskan Marie-Julie Bonnin.
Optimisti voisi myös lisätä, että Heltelä on kerta toisensa jälkeen onnistunut tasonsa ylälaitaan tai jopa yli sen arvokisoissa. Näin tapahtui muun muassa Tokion olympialaisissa 2021 (viides), Münchenin EM-kisoissa 2022 (kultaa), Budapestin MM-kisoissa 2023 (pronssia) ja erittäin vaikeista lähtökohdista Pariisin olympialaisissa 2024 (kuudes).
Pessimistin vasta-argumentti voisi kuulua, että Ateenan 481 ja 470 Pariisin olympialaisissa 2024 ja nyt Jyväskylässä ovat viimeiseen kahteen ja puoleen vuoteen ainoat kerrat, kun Heltelä on liikkunut edes EM-tasolle relevanteilla lukemilla. Se on hälyttävän pieni otanta yli puolen olympiadin mittaisella ajanjaksolla.
470:n yläpuolisissa korkeuksissa Heltelä on ollut siis tasan kerran viimeiseen kahteen ja puoleen vuoteen. EM-kisoissa tuon korkeuden yläpuolelle täytyy suurella todennäköisyydellä päästä, jos mitalikorokkeelle haluaa. Aivan satavarmasti sitä vaaditaan, jos haluaa korkeimmalle korokkeelle.
Jos tehtävänä on tulosten perusteella piirtää näiden väliltä jonkinlaista realistista odotusarvoa EM-kisoihin, tehtävä on käytännössä mahdoton. Todennäköisesti tässä on käsillä harvinainen tilanne, jossa lopputulos on ennemminkin joko tai, eikä mitään siltä väliltä.
Wilma Heltelä ei hätkähtänyt sadetta Kalevan kisoissa. Reilu viikko sitten Sveitsissä olosuhde oli vielä paljon pahempi. Antti Aimo-Koivisto
Kokemuspankkini on niin laaja; mistä kaikesta on selvitty tai vaikka millaisissa olosuhteissa on onnistunut.
Ei auta kuin kysyä neuvoa urheilijalta itseltään. Kumpaa data-analyytikkoa on syytä kuunnella, optimistia vai pessimistiä?
”Urheilijana ajattelen tietenkin, että optimistia. Katsoisin myös käyrän suuntaa. Jos ottaa tuosta kahdesta ja puolesta vuodesta viimeisen kuukauden, käyrä on aika paljon iloisempi. Viimeinen kuukausi kertoo tilanteestani paljon enemmän kuin se, mikä tilanteeni on ollut kaksi vuotta sitten. Kallistun optimismin puolelle”, Heltelä virnistää lupaavasti.
Heltelä voi ammentaa uskoa myös menneisyydestä. Pariisin olympialaisiin lähdettäessä valmistautuminen oli ollut vammojen takia surkea. Silti tiukimmassa paikassa Heltelä pystyi kaivamaan itsestään kesän korkeimman hypyn (470), joka riitti pistesijaan.
”Se on tosi iso voimavara. Se on kokemuksen isoin etu. Kokemuspankkini on niin laaja; mistä kaikesta on selvitty tai vaikka millaisissa olosuhteissa on onnistunut. Tänäänkin satoi vettä ja tuli tauko, mutta ei tarvitse palata kuin viime viikolle, kun Luzernissa oli pahempi sadekaaos. Se antaa luottamusta ja rauhaa näihin tilanteisiin.”
Jos on joskus hypännyt 485, ei se 450:n hyppääminen ole hirveän kivaa.
Vaikka kaksi viimeisintä kilpailua on käyty märissä olosuhteissa, Heltelä osoitti ennen kaikkea itselleen Ateenassa heinäkuun alussa, että hän pystyy edelleen hyppäämään yli 480:n korkeuksista. Sen kilpailun henkinen merkitys olikin massiivinen.
”Se oli todella iso asia. Treenit ovat menneet jo pitkään tosi hyvin, ja olen hiljalleen päässyt eri ominaisuuksissa omalle hyvälle tasolleni tai jopa sen yli. Viimeinen vahvistus on kuitenkin aina se, kun rima alkaa pysyä ylhäällä. Silloin tietää, että nyt aletaan olla siellä, missä haluan”, Heltelä valottaa.
”Jos on joskus hypännyt 485, ei se 450:n hyppääminen ole hirveän kivaa. Toki sitäkin on oppinut arvostamaan, kun saa terveitä päiviä ja terveitä kilpailuja. Kyllä sen kuitenkin huomaa, että sydän sykkii kansainvälisen huipputason tekemiselle ja mitalien tavoittelulle. Nyt olen intoa täynnä, ja odotan EM-kisoja ihan sikana.”
Kun siirrytään päälle 480:n, tarvitaan myös erilaista rohkeutta. Silloin siirrytään seipäisiin, jotka ovat niin jäykkiä, että niiden käsitteleminen harjoitustilanteessa on mahdotonta. Tehot riittävät taivuttamaan niitä vain kisatilanteen adrenaliinin kanssa.
”Ateenassa hyppäsin isoimmalla seipäällä, jolla olen koskaan hypännyt. Siellä on vielä yksi, johon en ole koskaan koskenut, mutta siihenkin olen valmis tarttumaan, jos tarve tulee”, Heltelä vakuuttaa.
Sen verran painavat ovat urheilijan argumentit, että vaikea tässä on vastaan väittää. Vaikka kilpailudata sanoisi mitä.