Ympäristö|Helsinkiläisen Juha Solantien pihapuutarhassa kasvaa yli 150 eksoottista hedelmäpuuta. HS esitteli kukintoja keväällä, nyt maistoimme satoa.
3.9. 15:30
Nyt on tuuheampaa kuin keväällä. Olemme Juha Solantien kotipuutarhassa Helsingin Pirkkolassa, jossa kävimme viimeksi keväällä, kun puut olivat kukassa. Nyt näytteitä on viipaloitu puutarhapöydälle, ja pääsemme maistamaan.
”Ukrainalaiset Kijevskij Rannij ja Sočnij”, Solantie esittelee persikkalajikkeita.
Puutarhurin veitsi upposi sulavasti pehmeään Kijevskij Rannij -persikkaan. Kuva: Mika Ranta / HS
Solantien puutarhassa kasvaa yli 150 Suomen oloihin nähden eksoottista hedelmäpuuta, joiden alkuperä on eri puolilla maapalloa. Kaikki alkoi noin 25 vuotta sitten, kun Solantie luki kirjasta, ettei esimerkiksi persikka menesty pohjoisella pallonpuoliskolla.
Nyt Solantie on tutkinut ja viljellyt niitä menestyksekkäästi tuon reilun parin vuosikymmenen ajan. Taidat olla eksoottisen hedelmänviljelyn Suomen mestari?
”Ehkä rohkenen sanoa niin. Sen verran olen harjoitellut ja tehnyt pitkäjänteisesti tutkimusta”, Solantie myöntää.
Eräässä taimessa odottaa kypsymistään yksinäinen Skaidra-päärynä. Kuva: Mika Ranta / HS
Häntä ehkä hieman harmittaa, ettei Suomessa juurikaan ole julkista rahoitusta tutkimukselle, miten ilmastonmuutoksen myötä täkäläiset lajikkeet muuttuvat ja miten ilmiötä voitaisiin hyödyntää.
Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta sen edessä ei pidä masentua, vaan siihen on syytä sopeutua. Näin lausui ratkaisukeskeinen pragmaatikko keväällä nauttiessamme kukkivan kirsikkapuun alla edellisen syksyn satoa mehuna.
Raidallinen Schweizer Hosen -päärynä on nimetty Vatikaanivaltion sveitsiläiskaartin raitapöksyjen mukaan. Kuva: Mika Ranta / HS
Kirsikat on jo poimittu, monet muut puutarhan lajikkeet odottavat vielä kypsymistään pitkällekin syyskuuta. Aitana näkyy olevan viinirypälepensas viljavine terttuineen.
Tontin raja-aitana on useita tuotteliaita viiniköynnöksiä. Juha Solantien filosofian mukaan kaikki tila on hyvä hyödyntää. Kuva: Mika Ranta / HS
Solantie poimii pudokkaan maasta. Kiovan persikka on Sočnij-lajiketta varhaisempi ja keltaisempi. Hän leikkaa päärynästä pois viipaleen mätää poskea: ”Otetaan pois luonnon syömä. Hyvän osan voi vielä hyödyntää.”
Juha Solantien pojalla Viljami Solantiellä on tavallaan nimikkopuu pirkkolalaisperheen puutarhassa: Williams-päärynä. Hedelmä taitaa olla rakastettu, kun sillä on niin monta nimeä: Williamsin bon chrétien, Bartlett, ja latinaksi Pyrus communis.
Viljami (vas.) ja Williams. Kuva: Mika Ranta / HS
Puutarhan erikoisuuksista mainittakoon liettualaiset myöhäispersikat. Juha Solantie luonnehtii niitä muihin nähden melko mauttomiksi. Hauska on myös litteä ”ufopersikka”, oikealta lajikenimeltään Saturn.
Saturn on erittäin makea, litteä persikkalajike. Kuva: Mika Ranta / HS
Yksi Juha Solantien suosikeista maultaan ja laadultaan on General Leclerc -päärynä, jonka puutarhuri tietää saaneen nimensä muun muassa Pariisin vapautusta vuonna 1944 johtaneen kenraali Philippe Leclercin mukaan.
”Kirjoitetaan niin kuin se formulakuski”, puutarhuri opastaa kirjuria, viitaten monacolaiseen Charles Leclerciin, ja otaksuen ilmeisesti autourheilun olevan tälle tutumpi laji kuin puutarhatieto tai historia.
Viljami Solantie ojentaa maistettavaksi Mulperipuun mustan hedelmän. Karhunvatukkaa muistuttavalla mulperilla on merkittävä rooli kasvikunnan ja ihmiskulttuurin välissä, sillä se maistuu myös toukille, jotka tuottavat ruokansa energialla silkkiä.
Paratiisin Hedelmät: https://www.paratiisinhedelmat.fi
General Leclerc on Pariisin vapauttaneen kenraalin mukaan nimetty päärynälajike. Kuva: Mika Ranta / HS
Kazakstanilainen nektariini. Kuva: Mika Ranta / HS
Kypsyvä Red Haven -persikka. Kuva: Mika Ranta / HS
Juha Solantie poimi yhden suosikeistaan, ukrainalaisen Sočnij-persikan. Kuva: Mika Ranta / HS