Elämäkerta
Tommi Liimatta: Manse. Södikan kausi. Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 2002–2010.
Otava 2025. 728 s.
Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulajan, sanoittajan ja säveltäjän Tommi Liimatan elämäkerrallinen muistelmasarja jatkuu Manse. Södikan kausi -teoksella, joka kertoo hänen ja bändin Tampereen vuosista 2002–2010.
Kirjasarjan Liimatta aloitti lapsuusvuosia kuvanneilla Pietarsaari-teoksilla Jeppis (2014) ja Jeppis 2 (2016) sekä nuoruusvuosien Rovaniemestä kertovalla Rollo-teoksella (2020).
Södikan kausi on jatko-osa teokselle Manse – Markka-aika, joka kuvasi Absoluuttinen yhtyeen vuosia 1996–2001 Tampereella. Teos kertoo Liimatan viimeisistä vuosista Tampereella ennen muuttoa Helsinkiin ja kirjailijan uran alusta WSOY:n piirissä.
Muistot ovat tarkkanäköisen autenttisia. Tapahtumien aikana bändin jäsenet ovat 25–34-vuotiaita. Bändin jäsenet aikuistuvat ja saavat ensimmäiset lapsensa.
Liimatta muuttaa Tampereelle vuonna 2002, jolloin hän alkaa seurustella toimittaja Essi Myllyojan kanssa. He asuvat Hämeenpuiston varrella sijaitsevan Impilinnan viereisessä kerrostalossa.
Luvut on nimetty vuodesta 2002 alkaen julkaistujen albumien ja kirjojen mukaan. Omintakeisen ja lajissaan muista erottuvan musiikin tekeminen on Liimatan elämän lähtökohta, joten näkökulma ihmissuhteisiin muodostuu sen kautta.
Nollapiste on kirjojen ohella hänen elämäntyönsä, pisin ja rakkain suhde ylä- ja alamäkineen. Uran alussa hän joutuu elämään niukalla budjetilla ja pyrkii elättämään itsensä taiteellaan. Julkaistu musiikki ja kirjat ovat ainoa tulonlähde.
Näkökulmaa valtakulttuuriin kuvaa Liimatan sitaatti M. A. Nummiselta: “Nykyään oikeaa vastakulttuuria voi olla vain syvään yleissivistykseen perustuva korkeakulttuuri, jota ei tehdä minkään miellyttämiseksi. Sellaisesta on kova pula, sillä viihdyttäminen on ottanut vallan aivan kaikessa.”
Tie julkaisevan kirjailijan uralle vahvistuu, kun WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää löytää Avainlastu-esikoisteokselle sopivan kustannustoimittajan. Haanpäästä tulee kirjailijan luottohenkilö.
WSOY:n painotalo Porvoossa ja pääkonttori Helsingissä muodostuvat tärkeiksi, kun Liimatta julkaisee Hymy-lehden toimittajan Veikko Ennalan lehtikirjoituksista kootun teoksen ja Sami Yaffan elämäkerran.
–
Käännekohdan uralla muodostaa vuonna 2011 WSOY:n yleisen kirjallisuuden kustannustoiminnan myynti ruotsalaiselle Bonnierille, jolloin Liimatta siirtyy Johnny Knigan ja lopulta Liken kirjailijaksi.
Entisen toimitusjohtaja Anna Baijarsin ja Sofi Oksasen välistä julkista kiistelyä sivutaan. Liimatta ja monet muut kirjailijat moittivat WSOY:tä markkinointiin liittyvästä välinpitämättömyydestä ja kirjailijoiden mielipiteiden väheksymisestä.
Liimatta kokee Arto Salmisen kuoleman vuonna 2005 viimeisen työläiskirjailijan menettämisenä. Aksel Sunnarborgin hymy -romaanin (2002) julkaisun jälkeen julkisuuden valokeilassa olo hämmentää: ”Olin nyt medialle kelpaava taiteilija, yhdessä yössä fiksuuntunut ja seksiköitynyt.”
Omaperäisen suomiprogen soittajille toimeentulo on ainainen ongelma.
Kirjailija kuvailee viimeisiä vuosiaan Tampereella ”epävarmuuden vuosiksi”.
Kirja päättyy siihen, kun Liimatta muuttaa tuoreena esikoispojan isänä Tampereelta Helsinkiin 34-vuotiaana vuonna 2010 omien ja puoliso Essin toimittajan töiden vuoksi.
Viidentoista vuoden kirjailijan ura huipentui, kun seitsemäs romaani Autarktis valittiin Finlandia-ehdokkaaksi vuonna 2017.
Liimatan loistava ironia kiteytyy tarkoissa kuvauksissa keikoilta. Juhannuksen 2002 Aawastockissa Ylitornion Aavasaksan hirsikahvila menee tunniksi tukkoon, kun paikalle pöristelee 70 moottoripyöräilijää Ruotsin puolelta.
Koominen yhdistyy kirjoitustyylissä traagiseen: ilo onnistumisista uralla yhdistyy suruun menetyksistä ihmissuhteissa ja musiikkiuralla.
Autenttisimpia tunnelmia koetaan, kun bändi palaa keikkakiertueella nuoruuden asuinkaupunkiinsa Rovaniemelle. Matkakuvaukset Tervolan sukutilalta, Sodankylän 36 asteen pakkasesta ja synnyinkaupunki Kemistä ovat teoksen hauskimpia lukuja.
Esikoisromaani Aksel Sunnarborgin hymyn (2004) nimihenkilö hän paljastaa olevansa itse, koska tervolalainen sukunimi on isoisän isän. Liimatta toteaa, että vaikka hän tuntisi Tampereen vahvemmin osaksi identiteettiään, suuri yleisö mieltää hänet kuitenkin rovaniemeläiseksi.
Liimatan laajasti sivistynyt maailmankuva yhdistyy Södikan kaudessa ironiaan ja ainutlaatuiseen kirjalliseen ilmaisutapaan.