Puolalaiset pitävät Venäjän droonihyökkäystä lähinnä osana suurta peliä. Iltalehden haastattelukierroksella paljastuu, että kyllästymistä alkaa olla ilmassa.
– Ei taas, sanaili Nikodem Bobrowski, 18, kun hän kuuli hyökkäyksestä ensimmäisen kerran.
Puolankielinen, painokelpoinen kirous ”kurczak” kääntyy suomeksi lähimmäksi sanaa “kana”. Sana on sovellettu huomattavasti rumemmasta sanasta, joka jääköön sanomatta, Bobrowski kertoo.
– Tietäjät tietää, hän velmuilee.
Krakovalaisnuori muistaa kuinka paljon kalabaliikkia puolalaiseen traktoriin osunut ohjus aiheutti maan sisällä ja hän pitää häiritsevänä, miten paljon sotilastapahtumia Puolan maaperällä on ehtinyt sattumaan. Siksi toistuvat provokaatiot aiheuttavat lähinnä turhautumista.
Bobrowski ei halua olla huolissaan tilanteen pahenemisestä, vaikka ajatus kummitteleekin päässä.
– Viimeisen kolmen vuoden ajan tässä on nähty eskalaatioita ja de-eskalaatioita. Nyt kaikki on kiinni uudesta presidentistämme ja siitä, miten hän asiaan reagoi, Bobrowski sanoo.
Nikodem Bobrowski penää Puolan valtiojohdon vastuuta. BOBROWSKIN KOTIALBUMI
Teorioita liikkuu
Bobrowskilla on omat ajatuksensa siitä, miten tämä hyökkäys tapahtui. Hän ei sulje pois ajatusta venäläisestä vahingosta. Hän kertoo myös kuulleensa salaliittoteorioita siitä, miten ukrainalaiset olisivat päästäneet droonit tahallaan Puolaan, toiveenaan provosoida Puola mukaan sotaan.
– Mutta kenties yksinkertaisin selitys olisi se, että siellä on drooniohjelmat seonneet ja ohjauspaneelit hajonneet. Nekin ovat teknisiä laitteita ja nekin menevät joskus rikki, hän arvelee.
Jos Ukrainan tilanteeseen tulisi kansainvälinen kärjistyminen, Bobrowski näkee Puolalla olevan vain huonoja vaihtoehtoja.
– Nato ja EU:han toivoisivat Puolan osallistuvan sotaan. Mutta moni puolalainen kokisi, että olisi hyvin epäreilua, että vain me joutuisimme kantamaan tämänkin taakan. Interventio herättää minussa hyvin ristiriitaisia tunteita, mutta jos suurempi kärjistyminen syttyy, lopputulos on kaikille osapuolille karmea.
– Tämä sota on yhtä suurta shakkipeliä, ja pelkään ettei tässä vielä pelata loppupeliä, hän päättää.
”Se on sota nyt”, kertoo Beata Kuzmicka äitinsä uskoneen keskiviikkona. KUZMICKAN KOTIALBUMI
Ennennäkemätöntä
Szczecinin kaupungissa asuva Beata Kuzmicka, 31, oli yllättynyt Puolaan tunkeutuneiden venäläisdroonien määrästä.
– Eihän sikäli näissä venäläisten provokaatioissa ole mitään uutta. Mutta tämän provokaation skaala oli jotain ennennäkemätöntä, Kuzmicka sanoo.
Hän uskoo, että venäläisten tarkoituksena on lähinnä kokeilla Naton ja Puolan rajoja.
– Ehkä tarkoituksena oli painella hieman nappuloita ja katsoa millaisia reaktioita täältä tulee. Pystyykö Nato vastaamaan yhtenä rintamana, Kuzmicka arvailee.
Äiti uskoi sotaan
– Jos venäläiset todella hyökkäisivät Puolaan, he eivät ampuisi tällaisia varoituslaukauksia. Eihän Ukrainakaan mitään varoituslaukauksia saanut, hän sanoo.
Kuzmickan mukaan Puolan hallituksen reaktio oli jykevä, mutta hän ymmärtää, jos joku pitää sitä yliampuvana.
– Juttelin äitini kanssa, joka uskoi vakaasti, että se on sota nyt. Joten kyllä, ehkä hallitus ampui alun kommunikoinnissaan hieman yli, Kuzmicka sanoo.
Hän summaa, että tiukkasanainen ja väkevä vastaus kuitenkin lähetti selvän viestin siitä, että Puola ei tule tällaisia provokaatioita sietämään. Siitä Kuzmicka on erittäin tyytyväinen.
– En halua, että tämän takia lähdetään lähettämään joukkoja Ukrainaan. Se kun tapahtuu, meillä on käsillä tulinen kolmas maailmansota, eikä sitä halua edes Venäjä, hän sanoo.
– Totta kai minäkin olen lopen kyllästynyt Ukrainan sotaan ja tiedän monien puolalaisten jakavan tämän tunteen. Jos nyt vain Putin ottaisi ja kuolisi, Kuzmicka päättää.
Risto Pakkala epäilee, että tilanne olisi täysin toinen, jos joku olisi kuollut keskiviikon välikohtauksissa. PAKKALAN KOTIALBUMI
”Tämä oli halpa testi”
Katowicessä asuva Risto Pakkala, 57, ei yllättänyt venäläisten droonien hyökkäyksestä Puolaan. Pakkala on asunut eri puolilla Puolaa yli 15 vuoden ajan.
– Onneksi siellä ei tullut kuolonuhreja, se nimittäin muuttaisi peliä ihan täysin, Pakkala sanoo.
Hän pitää selvänä, että Puolan on reagoitava tilanteeseen jotenkin. Hän uskoo venäläisten tehneen hyökkäyksen halpana testinä nähdäkseen useita eri asioita.
– Tämä oli halpa testi, josta voidaan aina syyttää Ukrainan ilmahäirintää, Pakkala naurahtaa lakonisesti.
Hän arvailee, että venäläisten tarkoituksena on esimerkiksi nähdä, miten Puolan ilmapuolustus reagoi, jos droonit vain puskevat sen ilmatilaan ilman eri ilmoitusta.
Droonit alas jo Ukrainassa?
Pakkala sanoo, että nyt pitää lisätä joko sotilaallista voimaa tai taloudellisia pakotteita. Tätä provokaatiota ei voi jättää huomiotta.
– Nato voisi avustaa läntisen Ukrainan ilmatilan puolustamisessa ja ampua droonit alas jo Ukrainan puolella. Sotilaita ei kuitenkaan pitäisi laittaa Ukrainan puolelle, se olisi tässä vaiheessa turhaa kärjistämistä, Pakkala sanoo.
Pakkala ei usko, että tilanne eskaloituisi sodaksi asti. Hän uskoo Puolan hallituksen tiukan reagoinnin riittävän tässä vaiheessa. Osa voi pitää Puolan reagointia yliammuttuna, koska vahingot olivat vain aineellisia, mutta Pakkala toteaa samaan hengenvetoon, että on parempi ylireagoida nyt, eikä vasta sitten kun iso vahinko todella tapahtuu.
Hän pitää positiivisena asiana, että tavallisesti verivihollisina toisensa näkevät pääpuolueet pystyvät nyt keskustelemaan keskenään presidentin ja pääministerin suilla.
– Ehkä tässä Karol Nawrocki ja Donald Tusk löytävät yhteisen sävelen myös Puolan sisäisten ongelmien ratkaisuun.
Benard Heinen piti Puolan antamasta selkeästä viestistä. HEINENIN KOTIALBUMI
”Provokaattoreita”
Bernhard Heinen, 67, ei yllättynyt droonihyökkäyksestä Puolan ilmatilaan.
– Olen elänyt tarpeeksi pitkään tietääkseni, että venäläiset ovat provokaattoreita ja he etsivät mitä tahansa tekosyytä syyttääkseen Natoa konfliktin kiihdyttämisestä, poznanilaismies sanoo.
Heinen on hyvin tyytyväinen Puolan hallituksen ensireagointiin, millä hän tarkoittaa Puolan kriisiviestintää aivan kriisin alussa.
– Meiltä lähti selkeä viesti sekä maan sisälle että ulkopuolelle, että tällaiset yritykset otetaan täällä erittäin vakavasti, Heinen sanoo.
Kopterit Ukrainaan
Nyt hän odottaa jyrkkää reaktiota Euroopan Nato-mailta.
– Minä haluaisin nähdä noin 1 000 Naton sotilasta ja joitain Apache-helikoptereita Ukrainassa. Ne voisi lähettää sinne puolustamaan syvällä Ukrainan maaperällä olevia kohteita, Heinen sanoo ja mainitsee esimerkiksi Kiovan.
Hän muistuttaa, että Naton perimmäinen luonne on olla puolustusliitto. Sotilaiden lähettäminen Ukrainaan olisi selkeä viesti siitä, että sodan lopullinen ratkaisu on tuloillaan.
– Tämä sota loppuu sotimalla, ei poliittisella ratkaisulla, hän päättää.
Kamil Gryczka tunnetaan krakovalaisissa stand up -komediapiireissä. GRYCZKAN KOTIALBUMI
Onnekas työssä
Krakovalainen Kamil Gryczka, 29, kuuli hyökkäyksestä vasta saavuttuaan työpaikalleen. Hän pitää itseään onnekkaana: hän voi surffata ja seurata mediaa työnsä ohessa ja väittää kirkkain silmin, että se on olennainen osa työtä.
– Ihan ensimmäisenä halusin selvittää, miten vakava tilanne todellisuudessa oli. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun venäläisiä drooneja oikeasti ammuttiin alas ja paljonko niitä sieltä tuli, Gryczka sanoo.
Puolan hallinnon ensireaktio oli hänestä erittäin hyvä.
– On kerrankin hienoa nähdä presidentin ja pääministerin olevan samaa mieltä jostain ja tekevän yhteistyötä, Gryczka sanoo.
Oikeamittaiset vastatoimet
Reaktion ohella hän haluaa nähdä varsinaisia toimia. Hän peräänkuuluttaa, että vastatoimien pitää olla oikein mitoitettuja tilanteeseen nähden.
– Suoraan sanoen, täysimittainen sota pelottaa minua ajatuksenakin. Se astelee meitä kohti hitaasti, mutta kun se lopulta lähtee eskaloitumaan, se tulee eskaloitumaan pelottavan nopeasti, Gryczka pohtii.
– Mutta uskon tämän olleen lähinnä venäläinen koe. Kuinka kauas he voivat lennättää koneitaan Naton ilmatilassa? Miten Nato reagoi? Miten Puola reagoi? Onko siihen väliin heitettävissä kapuloita?
Hän summaa ajatuksensa toteamalla, ettei hän pidä sotaa Venäjän ja Puolan välillä todennäköisenä.
– Jos Venäjä lähtisi koeponnistamaan Naton viidettä artiklaa, se lähtisi testaamaan sitä ennemmin jossain pienessä Baltian maassa kuin Puolassa, Gryczka päättää.