- Seinäjoen vuoden 2016 asuntomessualue täytti kymmenen vuotta. Noin puolet alkuperäisistä asukkaista asuu yhä Pruukinrannassa.
- Asukkaat arvostavat luonnonläheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Yhteiset tapahtumat ovat lähentäneet ihmisiä.
- Asuntomessujen toimitusjohtaja Joran Hasenson sanoo, että nyt tärkeintä on asumisen laatu, ei talojen koko.
Pientaloalue Seinäjoen Pruukinrannassa on heinäkuisena päivänä laiskanpulskea ja hiljainen. Pian ohi pöristää mönkijä, hetken päästä toinen.
Kadun varressa kolme poikaa myy keksejä ja mehua, aivan Amerikan malliin.
Avaa kuvien katselu
Seinäjoen asuntomessualue rakennettiin kymmenen vuotta sitten Pruukinrantaan, metsäiselle aluelle lähelle Kyrkösjärveä ja keskussairaalaa. Kuva: Tarmo Niemi / Yle
Vuoden 2016 asuntomessualue on kymmenvuotias, mutta sinne muuttaneet lapset ovat jo osin teinejä. Vuosikymmenessä alueesta on kasvanut monelle koti, josta he eivät halua muuttaa pois.
– Eihän seiniin voi rakastua, mutta kyllä me tähän alueeseen vähän on rakastuttu, myöntää alusta saakka Pruukinrannassa asunut entinen pikaluistelija Pekka Koskela.
Myös hänen takapihanaapurikseen paritalon rakentanut Duudsonien HP eli Hannu–Pekka Parviainen on tyytyväinen.
– Elämä soljuu mukavasti eteenpäin ja tämä on kiva alue asustella edelleen. Kyllä täällä ihminen viihtyy.
Alueen vahvuudeksi he mainitsevat luonnonläheisyyden, työpaikkojen ja kaupungin läheisyyden sekä rauhallisuuden. Myös läheiset liikuntamahdollisuudet, esimerkiksi Kyrkösjärven ja Joupiskan tekonurmi saavat kiitosta.
Pruukinrantaan rakennettiin kymmenen vuotta sitten 35 pientaloa, joista yksi oli paritalo ja yksi rivitalo. Lisäksi alueella oli alun perin yksi kerrostalokohde.
Talot ripoteltiin ympyrän ja hevosenkengän mallisesti metsän syliin, lähelle Kyrkösjärven rantavallia. Sijoittelussa käytettiin hyväksi rinteen ja maaston muotoja.
Avaa kuvien katselu
Vuodet näkyvät suunnitellusti Pruukinrannan katujen varsilla. Asfaltin reunoilla kasvaa luonnonkukkia, heiniä ja puita. Kuva: Tarmo Niemi / Yle
Avaa kuvien katselu
Kymmenessä vuodessa luontaisesti varttunut mäntymetsä tulee melkein talojen ikkunoista sisään. Kuva: Tarmo Niemi / YleLuksus tulee suunnittelusta
Pruukinrannan alkupäässä tulija saa ison halauksen. Keraamikko Päivi Rintaniemen A Big Hug eli Hali-patsaana tunnettu hahmo tervehtii sisääntulokadun risteyksessä.
Alueella on isoja, kartanomaisia taloja, joita kiertää muuri tai aita. Hulppeiden rakennusten rinnalla tavallisen kokoiset omakotitalot näyttävät melkein pikkiriikkisiltä.
Asuntomessuilla on aina rakennettu monenlaista. Neliöissä mitattuna alueiden luksus tulee kuitenkin nykyisin muualta kuin hulppeista neliöistä, muistuttaa Suomen asuntomessujen toimitusjohtaja Joran Hasenson.
Hänen mukaansa tärkeämpää kuin talon suuri koko, on neliöiden fiksu suunnittelu, laadukkaat materiaalit, hyvä piha ja energiatehokkuus.
Avaa kuvien katselu
Kaksfooninkinen sai Pruukinrannassa uuden, nykyaikaisen muodon. Kuva: Tarmo Niemi / Yle
Viime vuonna Oulun messujen suurin talo oli neliöiltään yhtä suuri kuin 20 vuotta aiemmin järjestettyjen messujen pienin talo. Talojen keskikoko on nyt runsaat 120 neliötä.
– Koko ei ole enää merkittävä, vaan asumisen laatu ja arjen helppous, Hasenson sanoo.
Neliöt nappiin, pohja ei
Pekka Koskela muistaa hyvin, miltä talon rakentaminen omille lenkkipoluille tuntui.
– Muistan tunnelmia, kun istuimme tonteilla jo kaksi ja puoli vuotta ennen asuntomessuja ja mietimme, olisiko tänne mukava ja mahdollista rakentaa.
Onni oli myötä ja Koskelat saivat tontin, joka rajoittuu isoja petäjiä kasvavaan metsäalueeseen.
Koskeloiden talo rakennettiin alun perin kolmen ihmisen kodiksi. Perheen ensimmäinen lapsi syntyi samoihin aikoihin kuin talon hormi muurattiin.
Asuinneliöitä taloon tuli lopulta lähes 200 eikä turhaa tilaa ole hänen mukaansa ollut. Myös iso autotalli-varasto on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi viisihenkiseksi kasvaneessa perheessä.
Talo on pysynyt muunneltavana väliseiniä lisäämällä ja kodinkoneetkin ovat vielä kestäneet.
Avaa kuvien katselu
Pekka Koskela on Pruukinrannan alkuperäinen asukas. Taustalla Päivi Rintaniemen A Big Hug eli Hali-patsas, joka on jäänyt terhakkaan näköisten pikkumäntyjen saartamiksi. Kuva: Tarmo Niemi / Yle
Avaa kuvien katselu
Koskeloiden talo rakennettiin kahteen ja puoleen tasoon CLT-elementeistä, jotka ovat kuusesta tehtyä massiivipuuta. Kuva: Tarmo Niemi / Yle
Myös HP Parviainen on tyytyväinen paritaloonsa ja sen nykytrendin mukaisiin kompakteihin neliöihin. Talon pohjaratkaisun hän sen sijaan räjäyttäisi kokonaan uusiksi ”kivijalasta alkaen”.
– Jos nyt rakentaisin, rakentaisin täysin erilaisen. Olen kuullut sanonnan, että kolmas talo olisi sellainen, että ratkaisut ovat sellaiset kuin pitää. Tämä on itselleni ensimmäinen.
HP:n uusikin talo olisi kuitenkin ehdottomasti kahdessa tasossa. Olohuoneen katto päätyisi kuitenkin matalammalle kuin se nyt on.
Sekä Koskelan että Parviaisen taloissa on jo tehty huoltomaalaukset, mutta muuten talot ovat välttyneet remonteilta.
– Elämisen jäljet näkyvät, niin kuin niiden pitääkin, HP sanoo.
Avaa kuvien katselu
HP Parviainen toteutti pari vuotta asuntomessujen jälkeen lapsuuden haaveensa eli oman skeittirampin takapihalle. Kuva: Anne Elhaimer / YleAsuntomessualueet pitävät arvonsa
Seinäjoen Pruukinrannan pientaloissa asuu yhä arviolta puolet alkuperäisistä asukkaista. Tästä voi päätellä, ettei taloa ole rakennettu myytäväksi, vaan perheen kodiksi.
Koskela tosin myöntää, että he miettivät rakentamispäätöstä tehdessään tarkasti talon mahdollista jälleenmyyntiarvoa.
– Paljon tehtiin vertailua, miten hintakehitys täällä menee ja kuinka monta kalliimman talon ostajaa Seinäjoelta löytyy, jos joskus haluaa myydä. Pian kävi selväksi, että tämä on meidän perheen koti ja keskustelu on tässä kohtaa turha.
HP Parviaiselle tärkeimpänä ajatuksena on rakentaa koti. Asunnon arvo selviää sitten, jos siitä joskus joutuu muuttamaan muualle.
Asuntomessujen Hasenson vahvistaa, että messualueen talot säilyttävät tutkimustenkin valossa hyvin arvonsa.
Hali-patsas saa lakin
Pruukinrannan suurimpana vahvuutena asukkaat pitävät sijainnin lisäksi alueen kylähenkeä.
Asukkaat järjestävät yhteisiä tapahtumia, jotka ovat hitsanneet heitä yhteen. Vappuna lakitetaan patsas ja uutena vuotena ilotulitetaan yhdessä.
Samalla uudetkin naapurit ovat tulleet tutuiksi.
– Tätä ei ole helppo kuvailla, koska pohjalaiset usein tarvitsevat vähän peltoa ympärilleen – ettei naapuri ole ihan takapihalla, Koskela nauraa.
Alueen turvallisuutta tarkkaillaan yhteisesti jo lastenkin takia.
– Lapset kommentoivat, että tämä on ihan kuin mökillä asuisi, Koskela myhäilee.