Tom Hollandin neljäs Spider-Man -elokuva Brand New Day on aikuistunut ja tunteikas, mutta muistuttaa enemmän Sonyn omia Marvel-leffoja kuin MCU:n parhaimmistoa.
SPIDER-MAN: BRAND NEW DAY
Ensi-ilta: 29.7.2026
Alkuperäisnimi: Spider-Man: Brand New Day
Ohjaus: Destin Daniel Cretton
Käsikirjoitus: Chris McKenna & Erik Sommers
Pääosissa: Tom Holland, Zendaya, Jon Bernthal, Sadie Sink, Mark Ruffalo & Jacob Batalon
Pituus: 145 minuuttia
Ikäraja: K12
(Arvostelu ei sisällä trailereissa nähtyjä kohtauksia isompia juonipaljastuksia Spider-Man: Brand New Day -elokuvasta.)
Tom Holland astuu neljännessä omassa Spider-Man-elokuvassaan teinistä aikuiseksi kasvaneen Hämähäkkimiehen rooliin. Spider-Man: Brand New Day hyppää muutaman vuoden eteenpäin No Way Homen (2021) tapahtumista ja toimii sekä kasvutarinana että samalla myös jonkinasteisena uutena alkuna.
Marvel Studiosin jättimäisen tarinauniversumin mittakaavassa Spider-Man: Brand New Day on vaihteeksi aika pieni elokuva. Se totta kai toimii suorana jatkumona Tom Hollandin aiemmille Hämis-elokuville, mutta muuten se tuntuu jättävän muun MCU:n sivuosaan. Kärryillä pysyäkseen katsojalle käytännössä riittää, että edellinen Spider-Man on nähtynä.
Toisaalta tämä tuntuu ihan freesiltä, mutta toisaalta siitä myös aiheutuu irrallisuuden tunne. Aivan kuin Hämis olisi jotenkin erillinen muusta Avengers-elokuvien tarinakokonaisuudesta. Tai kuin hän olisi Sonyn omien Marvel-elokuvien (Venom, Madame Web, Morbius) maailmassa varsinaisen MCU:n sijaan.
Destin Daniel Crettonin (Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings) ohjaama Brand New Day on Hollandin edellisiä Hämis-leffoja aikuismaisempi ja haikeassa tunnelmassaan paikoin jopa astetta synkempi. Huumoripuolesta vastaa tällä kertaa Jon Bernthalin Punisher, niin kummalliselta kuin tällainen kommentti saattaa kuulostaakin.
Kuva: Jay Maidment © 2026 CTMG
Yksinäinen työnarkomaani
Spider-Man: Brand New Day sijoittuu muutama vuosi No Way Home -elokuvan tapahtumien jälkeen. Edellisen elokuvan lopuksi itsensä kaikkien tuttaviensa elämästä ja muistoista poistanut, nyt aikuiseksi kasvanut Peter Parker (Tom Holland) taistelee Spider-Manina rikollisuutta vastaan New Yorkissa, mutta kärsii yksinäisyydestä.
Vapaa-aikoina hän stalkkaa somesta entisten ystäviensä MJ:n (Zendaya) ja Nedin (Jacob Batalon) elämää ja haaveilee mahdollisuudesta palata osaksi sitä. Yksinäisyyttään hän paikkaa paiskimalla töitä 24/7, lähes ainoana ihmiskohtaktinaan etsivä DeWolff (Liza Colón-Zayas).
Spider-Man tekee poliisin työn lähes turhaksi, mutta kaikella tällä on myös haittavaikutuksensa. Stressi saa aikaan fyysisiä muutoksia, mihin hän lopulta etsii apua yliopistolla opettavalta tohtori Bannerilta (Mark Ruffalo). Samaan aikaan kaupunkiin saapuu uusi, salaperäinen uhka, joka kääntää Peterin maailman nurinniskoin.
Kuva: Jay Maidment © 2026 CTMG
Kevyt reboot
Spider-Man: Brand New Day sukeltaa yksinäisen Peter Parkerin sielunmaailmaan ja esittelee aikuiseksi kasvaneen, mutta kokemustensa jälkeen rikkinäiseksi jääneen hahmon, joka on kadottanut paikkansa maailmassa työn ulkopuolella. Hän on enää vain Spider-Man, ei kenellekään enää Peter.
Koska Spider-Manin henkilöllisyys on jälleen kaikille salainen, on Brand New Day hieman kuin Hämis-tarinoiden kevyt reboot.
Teinipojasta on samalla kasvanut aikuinen mies. Kasvutarina käsittelee aikuismaisia, paikoin synkähköjäkin teemoja, joihin etenkin menetyksiä tai yksinäisyyttä kokeneen nuoren aikuisen on helppo samastua supersankarikontekstista huolimatta.
Elokuva on tunteikas ja ajoittain yllättävänkin vahvasti reaalimaailmaan sidottu, mikä on positiivista kaiken maailman alieneiden ja multiversumeiden ajassa. Peterin, MJ:n ja Nedin välinen ystävyys toimii edelleen vahvana taustateemana, minkä lisäksi Hämiksen ja Tuomarin kaveruus luo kokonaisuuteen humoristista lämpöä.
Vaikka keskiössä ovat Peterin haasteet, vaikuttavimman roolin tekee Zendaya, jonka MJ maadoittaa tarinaa koskettavan realismin voimin. Myös Sadie Sinkin salaisuutena pidetty hahmo on varmasti monen mielestä tervetullut lisä, eikä Stranger Thingsistä tutun näyttelijän suorituksessa ole moittimista.
Kuva: Jay Maidment © 2026 CTMG
Uusista Hämis-elokuvista heikoin
Neljäs elokuva on massivisen hahmokaartin sijaan vain muutamine hahmoineen hyvin intiimi, millä se pyrkii vetoamaan tunteisiin. Chris McKennan ja Erik Sommersin käsikirjoitus jää tämän tunteikkuuden ja hyvän sydämensä ohella kuitenkin irralliseksi, yllätyksettömäksi ja mielikuvituksettomaksi pintaliidoksi, joka ei syvenny kunnolla mihinkään ja antaa katsojalle lopulta hyvin vähän.
Kolmen erityisen laadukkaan elokuvan jälkeen Spider-Man: Brand New Day on selkeästi Hollandin Hämis-elokuvista heikoin.
Crettonin visio alkaa nimittäin lähennellä Sonyn viime vuosina julkaisemien, omien Marvel-elokuvien tasoa. Tämä korostuu etenkin siinä, että elokuva tapahtuu tarinallisesti lähes kuin tyhjiössä, kuin suurinta osaa muita tuttuja nimiä ei olisi olemassakaan ja vain tietyt hahmot olisi saatu ”lainaan” elokuvaa varten.
Toimintakohtausten osalta ilo silmälle on etenkin The Handin punaiseen puettujen ninjojen kanssa käytävä akrobaattisen kaunis taistelu. Muuten Brand New Day on pretty much like any other day eli Hämis heilahtelee (ajoittain hankalaksi heittäytyvien) seittiensä avulla (ja kuvan välillä puuroutuessa) New Yorkin katujen yllä (kuin kaupungin yläpuolella olisi katto, johon seitti voi tarttua) ja pistää rosmoja pakettiin. Visuaaliset vau-efektit puuttuvat, mutta eihän sellaisia enää tässä vaiheessa voi aina vaatiakaan.
Kolmen hyvän Hämis-elokuvan jälkeen Spider-Man: Brand New Day tuntuu enää korkeintaan keskiverrolta supersankariviihteeltä. Pelkkä tunteisiin vetoaminen ei riitä, sillä kevyeltä rebootilta tuntuvasta käsikirjoituksesta puuttuvat tällä kertaa kunnolliset paukut. Irrallisuutensa vuoksi Tom Hollandin neljäs Spider-Man muistuttaakin enemmän Sonyn omaa Marvel-elokuvaa kuin varsinaisen MCU:n osasta.
Kuva: Jay Maidment © 2026 CTMG
