”Lintujen ahdinkoa pidetään varoitusmerkkinä. Kukaan ei tiedä, mitä seurauksia ekosysteemille on isommasta lajikadosta”, kirjoittaa toimituspäällikkö Aino Loikkanen.
Onpas siinä hauska ääni, oli ensimmäinen ajatukseni. Rytmikäs, pitkään jatkuva ”tilt talt talt tilt tylt tilt talt…”
Piti siristää silmiä, jotta löysin äänen aiheuttajan. Se istui katonharjalla olevan antennin päällä. Pienikokoinen lintu, strategiset mitat tietojen mukaan 11–13 senttimetriä, paino 7 grammaa. Tiltaltti, joka tuntui täysin väsymättä sirkuttavan nimeään.
Vietin ensimmäisiä päiviä omalla kesämökillä ja tuntui, että pikkulintu oli tullut tarkkailemaan uusia asukkaita. Lintu ei tiennyt, että oli uusi tuttavuus minulle. Yksi monista. Kun on poissa kaupungin ja liikenteen hälystä, löytää tuulen suhinasta jos jonkinlaista sirkuttajaa.
Lapsuuteni mökkikesiin liittyivät erottamattomasti taiturimaiset lentäjät, haarapääskyt, jotka pesivät isäni vanhan kotitilan räystäiden alla.
Sattumalta luin Helsingin yliopiston uutisen, jonka mukaan ilmastonmuutos ja muutokset maankäytössä heikentävät nyt erityisesti maan eteläisten lajien kantoja. Haarapääskyt ovat häviäjiä, kun muun muassa karjatalouden väheneminen on laskenut hyönteisten määrää. Varpuslintu tiltaltti taas on runsastumaan päin, koska sille sopivat elinolosuhteet laajenevat lämpenemisen myötä pohjoisemmaksi.
Kokonaisuudessa lintujen määrä on kuitenkin vähenemään päin. Runsastuvien lajien määrä ei riitä kattamaan lintumäärän laskua. Lintujen ahdinkoa pidetään varoitusmerkkinä. Kukaan ei tiedä, mitä seurauksia ekosysteemille on isommasta lajikadosta. Lajien auttamiseksi on huolehdittava niiden elinympäristöjen monimuotoisuudesta ja rauhasta. Jotta meillä olisi sirkuttajia vastakin.
Mökkipihalla esittelin tiltaltin lapsilleni. Ehkä he muistavat sen rytmikkään lurittelun omista lapsuuden mökkikesistään.
Toimitus suosittelee
Kaupalliset yhteistyöt
Suosituimmat
Kaupalliset yhteistyöt