TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Eteläafrikkalainen Ella Begg, 19, on asunut koko elämänsä eteläisessä Afrikassa. Beggin perhe asuu puolet vuodesta Mosambikissa ja toisen puolen Etelä-Afrikassa. Lukiotaan Begg suorittaa parhaillaan Eswatinissa.
Seksuaalinen häirintä ja naisviha seuraavat häntä, kuten kaikkia muitakin tyttöjä kaikkien kolmen maan halki.
– Jo pienenä tytöille opetetaan, että miehiin ei saa luottaa. Oli se sitten kadulla kävellessä tai kavereiden kanssa ollessa, Begg kertoo.
Pelkästään Etelä-Afrikassa raportoidaan vuosittain kymmeniä tuhansia raiskauksia, joista monet kohdistuvat lapsiin ja nuoriin. Valtaosa raiskauksista kuitenkin jätetään ilmoittamatta, ja todellisen lukumäärän arvioidaan olevan jopa sadoissa tuhansissa. World Population Review -sivuston mukaan myös maassa tehtyjen naismurhien määrä on maailman korkeimpia.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Etelä-Afrikassa sukupuoleen perustuva väkivalta onkin julistettu kansalliseksi katastrofiksi.
– Kaikki Etelä-Afrikassa tietävät jonkun, jota on rankasti seksuaalisesti ahdisteltu tai jopa raiskattu, Begg kertoo.
Catcalling eli seksuaalinen huutelu tai viheltely julkisella paikalla on eteläisessä Afrikassa tytöille tuttua. Mosambikissa miehet yrittävät puhua Beggin selän takana hänestä portugaliksi tietämättä hänen ymmärtävän kieltä. Etelä-Afrikassa perään huudellaan siten, ettei jää epäselväksi, että huutelu kohdistuu häneen. Eswatinissa Beggin mukaan kaikkein pahinta on kaupungille meno.
– Miehet tarttuvat minuun, vetävät kädestä. Vaikka nauramme ystävien kanssa usein asialle, tajuaa, että sen sen ei pitäisi olla normaalia. Monessa maassa nainen voi kävellä tai juosta öisin, Begg ihmettelee.
Begg näkee usein Eswatinin kaduilla eurooppalaisia tyttöjä kävelemällä kaupungilla rennosti. Hän huomaa itse ystäviensä kanssa vetäytyvän aina kauemmas.
– Minut on opetettu siihen, että jos kävelen yksin ja mies alkaa seurata, on tärkeää kävellä lähimpään asuntoon, pois kadulta. Tulee esittää tuntevansa talon asukkaan. He auttavat kyllä varmasti.
Begg jakaa ystäviensä kanssa aina puhelimella sijainnin, jotta he tietävät toistensa olevan turvassa. Optimaalisesti kaveriporukassa on aina mies ”variksenpelättimenä” tai vähintäänkin pippurisumutetta. Yksin kulkiessaan Begg on oppinut puhumaan puhelimessa, jotta joku tietäisi missä hän menee, mikäli jotain ikävää tapahtuu.
Selviytymiskeinoja opetetaan jo ennen kymmenettä ikävuotta. 12-vuotiaana pitää jo osata olla turvassa.
– Meille on myös opetettu, että ahdistelijalle ei saa sanoa vastaan ilkeästi tai liian suoraan, jotta voi välttää vihastumisen, aggression tai jopa raiskauksen.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Begg uskoo, että eteläafrikkalaisnaiset ovat osaltaan normalisoineet miesten naisiin kohdistamaa ahdistelua. Tytöille opetetaan nuoresta pitäen, miten olla turvassa miehiltä, mutta miehille ei kuitenkaan opeteta kuinka käyttäytyä tai miltä tuntuu, kun joutuu pelkäämään, hän kuvaa.
Tapauksia jää raportoimatta, sillä poliisi ja viranomaiset ovat osa ongelmaa. Naiset saattavat usein ajatella ahdistelusta tai seksuaaliväkivallasta ilmoittamisen olevan turhaa, sillä tietävät virkamiesten itse olevan yhtä syyllisiä.
Begg on peloissaan, sillä ei näe edessä muutosta tilanteeseen. Hän uskoo joutuvansa kertomaan tulevaisuudessa omille tyttärilleen saman mitä hänen äitinsä on joskus opettanut.
– Niin paljon kuin turvallisuuden takaaminen onkin mahdotonta, olemme löytäneet tapoja selviytyä.