Alle kuukausi sitten ilmestyi kirja Mika Myllylän elämä. Tällä viikolla ilmestyy kirja Langennut Legenda – Mika Myllylä.
Mika Myllylä voitti urallaan olympiakultaa ja neljä maailmanmestaruutta. IL-ARKISTO
14. elokuuta ilmestyi Otavan julkaisema Mika Myllylän elämä.
12. syyskuuta ilmestyy Tammen julkaisema Langennut legenda – Mika Myllylä.
Edesmennyt kansallissankari, olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari Mika Myllylä on takuulla kirjan arvoinen – mutta miten ihmeessä hänestä ilmestyy kaksi kirjaa muutaman viikon välein?
Otavan kirja on Mika Wickströmin käsialaa, Tammen Marko Lempisen.
– Saattaahan se aiheuttaa hämmennystä, miksi on kaksi kirjaa, Lempinen kuittaa.
– Kuulin toisesta kirjasta loka- tai marraskuussa. Ei minulla ole ollut muuta mahdollisuutta kuin keskittyä omaan projektiini ja tehdä se niin hyvin kuin pystyn. En ole vaivannut toisella kirjalla päätäni.
Oletko lukenyt Wickströmin kirjan?
– En ole suoraan sanottuna ehtinyt. Tulen sen jossain vaiheessa lukemaan, totta kai. Vasta sitten pystyn arvioimaan ajatuksiani esimerkiksi siitä, millä tavoin kirjat mahdollisesti poikkeavat toisistaan.
”Tartuin projektiin”
Lempinen kirjoittaa esipuheessa haastatelleensa kirjaa varten ”liki 80 henkilöä”. Suurimman kiitoksen hän osoittaa Myllylän lapsille eli Benjamille, Olivialle ja Wiljamille sekä ex-vaimolle Suvi Paavolalle.
Myllylän vanhemmat eivät ole äänessä, ei myöskään sisko.
– Esitin vanhemmille haastattelupyynnön siskon kautta, mutta he halusivat pidättäytyä toisessa kirjassa. Ymmärrän sen hyvin.
Lempinen sai Myllylä-kirjakimmokkeen jo vuonna 2012.
– Tein ison henkilöjutun [Ilta-Sanomiin] vuosi Mikan kuoleman jälkeen. Moni kirjoitustyössä mukana oleva on sen jälkeen kannustanut, että kannattaisi tehdä Mikasta kirja, hän taustoittaa.
– Hiljalleen aika tuli kypsäksi, ja tartuin projektiin.
Lempinen aloitti haastattelu- ja kirjoitustyön viime vuonna.
– Ennen kuin lähdin mukaan, halusin saada tietää, ovatko Suvi ja lapset tässä mukana. Se oli minulle tärkeintä.
”Vähän mietitytti”
Mika Wickströmin kirjoittama Mika Myllylän elämä ilmestyi noin kuukausi sitten. Veera Kasila
Paavola ei ole mukana Otavan kirjassa. Kirjailija Wickström kertoi hänen kieltäytyneen.
– Todella mielelläni olisin haastatellut, mutta hän ei halunnut, Wickström summasi Iltalehdelle kirjansa ilmestymisen aikoihin.
– Kaikki muut haastateltavat lähtivät mukaan.
Lapsista kirjaan on haastateltu ainoastaan vanhinta, Benjami Myllylää.
– Isä kuoli vuonna 2011, ja lapset ovat syntyneet 1996, 1999 ja 2001, Wikström kommentoi.
– Laskin vuosia, että vanhin voi jo muistaa.
Wickström kertoi kuulleensa Lempisen työn alla olevasta teoksesta jo projektinsa varhaisessa vaiheessa.
– Se vähän mietitytti, mutta ajattelen, että tämä on minun hankkeeni. Näitä sattuu ja tapahtuu.
Wickströmin kirjaprojektin laittoi liikkeelle Ismo Väänänen, Myllylän entinen manageri.
– Joka toinen vuosi suurin piirtein kysyin kirjasta Pirkolta ja Joukolta [Myllylän vanhemmat]. Vastaus oli aina kielteinen, Väänänen kertoi.
– Vuosi sitten sain ensimmäisen kerran ajatukselle vihreää valoa.
Päihdesairaus
Lempinen toivoo lukijoidensa löytävän Langenneen legendan yhteiskunnallisen kulman.
– Haluaisin, että pystyisimme puhumaan perfektionismiin liittyvistä asioista ja tietysti päihdesairauden armottomuudesta, hän painottaa.
– Päihdesairaus ei katso ikää eikä paikkaa eikä yhteiskuntaluokkaa. Se on myös kansallissankareille yhtä paha.
Lempinen näkee Myllylän ”langenneen perfektionismin kahleisiin”.
– Jos kannat päihderiskiä, on vaaroja. Päälle tuli Lahti [vuoden 2001 dopingskandaali], joka toi ilmeisen häpeän ja valtavan taakan, Lempinen ruotii.
– Minun tulkintani mukaan Mika koki, että häneltä vietiin se, jonka varaan hän oli liki koko elämänsä ladannut eli hiihto. Hän koki, että dopingkäry ikään kuin mitätöisi kaikki aiemmatkin saavutukset.
Mika Myllylä kuoli vuonna 2011. Kuva on vuodelta 1994. IL-ARKISTO
