- Alvar Aallon suunnitelmia kiitellään ja arvostellaan. Ne ovat kauniita, mutta osa niistä on käytännössä hankalia.
- Jyväskylän yliopiston kampus on Unescon maailmanperintölistalla. Ylläpidossa tasapainoillaan suojelun ja nykykäytön välillä.
- Yliopiston toiminta on muuttunut Aallon ajoista. Rakennuksia pitää uudistaa.
- Esimerkkejä Aallon rakennusten ongelmista: Jyväskylän yliopiston päärakennuksen vessoissa istutaan polvet seinässä, Finlandia-talon marmorilaatat kupruavat, ja Säynätsalon kunnantalon valtuustosali on hämärä.
Alvar Aallon suunnitelmia sekä kiitellään että arvostellaan.
Esimerkiksi Unescon maailmanperintölistaan valitun Jyväskylän yliopiston kampuksen rakennusten ylläpidossa joudutaan jatkuvasti tasapainoilemaan suojelun ja nykykäytön välillä.
Avaa kuvien katselu
Aallon suunnittelemissa yliopistorakennuksissa on käytetty runsaasti vastakohtapareja, kuten matalaa ja korkeaa tilaa. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Jyväskylän yliopiston rakennukset omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt.
Toimitusjohtaja Sanna Sianoja muistuttaa, että yliopiston toimintatavat ovat muuttuneet paljon Aallon ajoista.
– Kun toiminta muuttuu, myös rakennuksia pitää uudistaa. Ympäristöä on silti kunnioitettava.
Avaa kuvien katselu
Sianojan mukaan Aallon rakennuksissa ei ole enempää sisäilmaongelmia kuin muissakaan vanhoissa rakennuksissa. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Sianoja kertoo, että Aalto oli kokeilunhaluinen.
Sianojan mukaan yksi ongelma Jyväskylän yliopiston rakennuksissa on esteettömyys. Rakennuksissa on paljon portaita.
– Uskoisin, että jos häneltä tänä päivänä voisi kysyä, hän varmasti antaisi mahdollisuuksia muutoksiin.
Aallon 1950-luvulla suunnittelema Jyväskylän yliopistokampus muodostaa yhtenäisen, pääosin punatiilisen kokonaisuuden:
Video: Niko Mannonen / YleAhtaat vessat, kupruilevat marmorilaatat ja vettä hörppivä vene
Tässä on muutamia esimerkkejä Aallon kauniista, mutta käytännössä hankalista ratkaisuista.
Kysyimme Aalto-säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindhiltä perusteluja Aallon valinnoille. Hän vastasi sähköpostitse.
Avaa kuvien katselu
Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemat merkittävät arkkitehtuurikohteet ovat vahvasti suojeltuja. Kuva: Niko Mannonen / Yle
1. Jyväskylän yliopiston päärakennuksen vessat ovat erittäin ahtaita.
– 1950-luvulla wc:t varustettiin yläsäiliöllisillä wc-istuimilla, jolloin itse istuin sijaitsi 20–30 cm lähempänä takaseinää, sanoo Lindh.
Nykyisin vessoissa on uudet wc-istuimet, jotka vievät enemmän tilaa kuin alkuperäiset.
Avaa kuvien katselu
Jyväskylän yliopiston päärakennus remontoitiin 2010-luvulla, mutta vessoja ei suurennettu. Kuva: Niko Mannonen / Yle
2. Finlandia-talon kupruilevat marmorilaatat.
Lindh kertoo, että ennen Finlandia-talon viimeistä korjausta eri julkisivumateriaaleja tutkittiin huolellisesti ja kokeiltiin vaihtoehtoisia materiaaleja useiden vuosien ajan säälle altistetuilla malleilla Finlandia-talon katolla.
Vaihtoehtoina olivat esimerkiksi suomalainen graniitti, lasi ja erilaiset betonit sekä marmorit.
– Lasan marmoriin päädyttiin ulkonäkö- ja kestävyysperustein. Sen uskotaan kestävän Suomen sääolosuhteita edeltäjiään paremmin, jopa 50 vuotta.
Avaa kuvien katselu
Vuonna 1971 valmistuneen talon Carraran marmori alkoi kupruilla ja irrota seinistä jo muutamassa vuodessa. Kuva: Silja Viitala / Yle
3. Lakeuden ristin tornin rapistuva tiilipinta.
– Muuratut tornirakenteet ovat sääoloissamme vaikeita toteuttaa niin, ettei minkäänlaista rapautumista tapahtuisi, kertoo Lindh.
Lindhin mukaan Lakeuden ristin torni on huomattavan korkea ja myös tuulelle altis. Tornin kunnostamiseen tarvittaisiin innovatiivisia insinööriratkaisuja, joita ei vielä ole.
Avaa kuvien katselu
Lakeuden ristin torni on Seinäjoen tärkein maamerkki. Tornia on jouduttu korjaamaan vähintään viiden vuoden välein. Kuva: Birgitta Vuorela / Yle
4. Säynätsalon kunnantalon valtuustosali on hyvin hämärä.
– Valtuustosalin hämäryys ja epäsuora, melko himmeä valaistus ovat tarkoituksellisia, mutta kieltämättä joihinkin tilaisuuksiin turhankin tunnelmallisia, Lindh sanoo.
Monikäyttöisyyden parantamiseksi on esitetty valaistuksen lisäämistä ja valtuutettujen pöytien muuttamista siirrettäviksi.
Kumpikin vaihtoehto on vaikea toteuttaa suojellussa sisätilassa, eikä ratkaisua ole vielä löytynyt.
Avaa kuvien katselu
Säynätsalon kunnantalon valtuustosalin hämäryys ei ole kaikkien mieleen. Kuva: Jaana Polamo / Yle
5. Nemo propheta in patria -veneeseen päästi vettä laidan yli aallokossa.
– Nemo propheta in patrian merikelpoisuudesta on monta tarinaa. Suuren moottorin aiheuttama takapainoisuus vaikutti veneen vakauteen ja ohjattavuuteen, Lindh kertoo.
Ajotuntumaa saatiin kuulemma paremmaksi sijoittamalla matkustajia veneen etuosaan.
Avaa kuvien katselu
Alvar Aalto suunnitteli puuveneen vuosina 1954–1955. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle
6. Kolmijalkainen jakkara on vaarallinen seistä. Aalto-maljakossa kukat eivät pysy helposti pystyssä.
– Kolmijalkainen jakkara numero 60 ei ole sen päällä seisomista varten kehitetty, kertoo Lindh.
Kolmijalkaisuudella saatiin paitsi kaunis esine, myös jakkara kevyemmäksi ja loputtomasti pinottavaksi.
Avaa kuvien katselu
Alvar Aalto ei tarkoittanut, että kolmijalkaisen jakkaran päällä seistäisiin. Se on hyvin kiikkerä. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Aalto-maljakko voitti vuonna 1936 Karhulan lasisuunnittelukilpailun taidelasisarjassa, joten arjen käyttöesineestä ei koskaan ole ollut Lindhin mukaan kysymys.
Avaa kuvien katselu
Alvar Aalto ei halunnut määritellä käyttötarkoitusta maljakolle, jonka suunnitteli vuonna 1936. Kuva: Miki Wallenius / Yle
Aallon toimiston rakennuksia on suojeltu enemmän, kuin muiden 1900-luvun suunnittelijoiden töitä.
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Avaa kuvien katselu
Lindhin mukaan suojeluun on monta syytä
– Ehkä Aallon tunnettuus on tärkein syy. Ratkaisu eriarvoiseen kohteluun suojelussa ei ole se, että vähennetään Aallon rakennusten suojelua, vaan se, että lisätään muiden.