Sata vuotta tänä vuonna täyttävä Aira-talo Tapionkadulla oli Jyväskylän ensimmäinen suuri asuinkerrostalo. Sen rakennuttivat Valtion rautateiden työntekijät helpottamaan asuntopulaansa.
Kaikki työntekijät asuivat identtisissä kaksioissa ammattiasemasta riippumatta. Aira-nimi tulee Asunto-osakeyhtiö Airasta, jonka rautatieläiset perustivat rakennuttajaksi.
18 asuntoa käsittävä talo oli nuoren Alvar Aallon ensimmäinen asuinkerrostalo. Sen katsotaan edustavan Aallon varhaistuotannon pohjoismaista klassismia, johon arkkitehti oli hakenut inspiraatiota Italiasta yhdessä vaimonsa, arkkitehti Aino Marsion kanssa.
Tyypillistä Aira-talolle on sen kolmijakoisuus: kolme kerrosta, kolme sisäänkäyntiä.
Sisäpiha on airalaisten kokoontumispaikka, jossa vietetään juhlia ja kasvatetaan hyötykasveja. Iris Joensuu
Oona Tapper, Valtteri Nieminen ja heidän seitsenkuinen tyttärensä satavuotiaan Aira-talon porraskäytävässä. Käytävän värimaailman taloyhtiö palautti alkuperäisen mukaiseksi. Iris Joensuu
Rautatieläisten ja heidän perheidensä lisäksi talo on tarjonnut myöhemmin kodin muillekin.
30 vuoden takaisessa historiikissa kirjailija Harri Tapper kuvailee talonsa henkeä näin:
”Kaikki kolmella jaolliset asiat kertovat hyvästä ymmärryksestä ja syvästä arkkitehtuurista. — Asuintaloihin soveltuu kolmijakoisuus. Se on seurustelullista, wienervalssia tai hidasta valssia, kuinka vain haluat, mutta parempi puku päällä.”
Tänä päivänä Harri ja Elina Tapperin huoneistossa asuu heidän lapsenlapsensa Oona Tapper puolisonsa Valtteri Niemisen ja heidän seitsenkuisen tyttärensä kanssa.
– Papan kuoltua 2013 asuin perikunnan vuokralaisena. Kun Elina-mummo kuoli, ostimme kaksion Valtterin kanssa, hän kertoo.
Papasta muistona huoneistossa ovat muun muassa seinällä olevat piirrokset. Mummon perua ovat ikkunasyvennyksissä kasvavat huonekasvit.
Yllättävän hyvin nämä retrohuonekalut sopivat satavuotiaaseen taloon.
Rautatieläisille rakennetun talon Tapionkadun puoleisiin kellari-ikkunoihin on maalattu veturinpyörän puolikkaat. Iris Joensuu
Alvar Aallon suunnittelemaa taloa kuvaa kolmijakoisuus. Iris Joensuu
Tapper ja Nieminen ovat remontoineet kaksion kolmioksi, monen muun nykyairalaisen tavoin.
– Halusimme vanhan kakluunin olohuoneeseen ja yhden makuuhuoneen lisää.
He kaatoivat lisäksi seinän keittiön ja silloisen makuuhuoneen välistä sekä kaivoivat esiin vanhan tiiliseinän keittiökaappien takaa.
Huoneistojen erikoisuuksiksi Alvar Aalto suunnitteli valoa ohjaavat, hieman vinot seinät sekä puolipyöreät naulakkosyvennykset.
– Kiviseinät ovat alimmassa kerroksessa hieman paksummat kuin ylimmässä kerroksessa. Myös naulakkosyvennys on meillä pienempi kuin ylimmän kerroksen huoneistoissa, Tapper ja Nieminen kertovat.
Makuuhuoneen värimaailmaa. Iris Joensuu
Aira-talolle tyypillistä ovat paksut kiviseinät ja ikkunasyvennykset. Iris Joensuu
Oona Tapper on vastannut pääosin sisustusvalinnoista. Hän suosii 1950–1960-lukujen tyyliä. Kodista löytyy useita tiikkipuisia huonekaluja, Ilmari Tapiovaaran Fanett-tuolit sekä vanhoja lamppuja, esimerkkinä Yki Nummen valaisin.
Kodissa on myös useita kirpputori- ja huutokauppalöytöjä, kuten työhuoneen maailmankartta tai vauvanhoitopöydän yläpuolella oleva vanha opetustaulu.
– Yllättävän hyvin nämä retrohuonekalut ja kirpparilöydöt sopivat satavuotiaaseen taloon.
Uutena ostettuja ovat sohva ja keittiökalusteet.
Rakennusalalla työskentelevä Nieminen vastasi pääosin remontista, maalariveli auttoi pintojen tasoituksissa ja maalauksissa.
Pieni kattolamppu on kirpparilöytö. Iris Joensuu
Työhuonetta hallitsee maailmankartta. Iris Joensuu
2010-luvun taitteessa talossa tehtiin putkistosaneeraus, jossa viemärit ja vesiputket uusittiin. Myös ikkunat on vaihdettu uusiin, mutta alkuperäisen mallisiin.
Aira-talon juhlavuoden kunniaksi taloyhtiö ennallisti rappukäytävät alkuperäiseen värimaailmaan.
– Alvar Aalto -säätiö kartoitti, mitä maaleja löytyi alkuperäisestä porraskäytävästä. Maalautimme käytävät samoilla sävyillä, 100-vuotisjuhlia koordinoiva Oona Tapper kertoo.
Kautta vuosikymmenten airalaiset ovat korostaneet talossa vallitsevaa yhteishenkeä. Niin myös tänä päivänä.
– Vaikka asuu keskustassa, ei siltä tunnu, kun tänne saapuu. Olemme kuin omassa kuplassa. Meillä on WhatsApp-ryhmä, jossa jaamme saunavuoroja ja kutsumme naapureita lasten synttäreille. Naapurimme ovat avuliaita, saamme heiltä lastenhoitoapuakin, Oona Tapper kertoo.
Asukkaat viljelevät pihalla hyötykasveja, pitävät siellä syksyisin venetsialaisia ja talvisin laskiaisjuhlia tai muuten vain kokoontuvat jutustelemaan, soittamaan ja laulamaan.
Kuten talon aiempi asukas Harri Tapper runoili:
”Talo ilman puutarhaa
ei ole mitään
eikä kartano hiekkatiettä”