- Eppu Normaali pitää viimeiset keikkansa Tampereella lauantaina. Herää kysymys, onko manserock kuollut.
- Hiljaisten Levyjen perustaja Jukka Junttila sanoo, että manserock ei kuole vaan muuttaa muotoaan.
- Yhtenäiskulttuurin mureneminen estää uusien rock-jättiläisten syntymisen. Levy-yhtiöiden kärsivällisyys on vähentynyt.
- Uusi sukupolvi jatkaa manserockin henkeä Tampereella.
Tänä viikonloppuna vietetään manserockin historiallista hetkeä.
Eppu Normaali keikkailee viimeistä kertaa Ratinan stadionilla, ja samalla merkittävä aikakausi päättyy.
Eppujen jäähyväiskeikkojen lisäksi Tampereella on järjestetty tänä kesänä Popedan entisen keulakuvan, Pate Mustajärven, muistokonsertti sekä manserockin yhteiskonsertti, jossa esiintyi monta pitkän linjan tamperelaismuusikkoa.
Katoaako genre, kun sen keulakuvat eivät nouse enää keikkalavoille?
Kysyimme asiaa kahdelta musiikkialan vaikuttajalta.
Avaa kuvien katselu
Eppu Normaali perustettiin vuonna 1976. Kuva vuodelta 1984. Kuva: Aito mediaManserock muuttaa muotoaan
Tamperelaisen Radio 957:n radiojuontaja ja toimittaja Antti Granlund pitää tulevaa viikonloppua selkeänä aikakauden loppuna.
Pienlehtikulttuurin vaikuttaja ja Hiljaisten Levyjen perustaja Jukka Junttila ei kuitenkaan usko, että manserock on tullut tiensä päähän.
– Ei, manserock ei ole kuollut. Manserockhan on sellainen muotoansa muuttava ja eläväinen juttu.
Hän muistuttaa, että alkuperäinen manserock – kuten Alwari Tuohitorvi, Kaseva ja Tabula Rasa 1970-luvulla – oli täysin erilaista musiikkia kuin Popeda ja Eput, jotka nyt mielletään tyylilajin lippulaivoiksi.
– Manserockissa on kyse yhteisöllisyydestä, bändien yhdessä tekemisestä, suomenkielisyydestä ja teksteistä, jotka tekevät manserockista manserockin, Junttila määrittelee.
Videolla Antti Granlund pohtii, onko manserock kuolemassa.
Video: Sanni Isomäki / YleEppu Normaalin kaltaisia ilmiöitä ei enää synny
Vaikka manserockin henki elää, ympäristö on muuttunut.
Jukka Junttila harmittelee sitä, miten musiikin merkitys ihmisten arjessa on nykyään pirstaloitunut.
Vapaa-ajasta kilpailee nykyisin valtava määrä muuta mediaa ja viihdettä, mikä on murtanut vanhan yhtenäiskulttuurin.
– Se tarkoittaa, että niin isoja ilmiöitä kuin mitä Eppu Normaali oli, ei oikeastaan enää pysty syntymään, Junttila arvioi.
Avaa kuvien katselu
Manserockin suurnimiä oli tietysti myös Juice Leskinen. Leskinen kuoli vuonna 2006. Kuva: Arja Lento / Yle
Hän pohtii, koska viimeksi on syntynyt iso suomalainen rock-bändi, joka on todella lyönyt läpi.
– Ehkä joku Haloo Helsinki on viimeinen, ja kuinka monta kymmentä vuotta hekin ovat jo tahkoneet.
Videolla musiikkivaikuttaja Jukka Junttila pohtii nykymusiikin tilaa.
Video: Sanni Isomäki / YleKärsivällisyyttä ei enää löydy
Toinen suuri muutos liittyy alan rakenteisiin. Antti Granlund nostaa esiin levy-yhtiö Poko Rekordsin perustajan Epe Heleniuksen merkityksen.
Yhdessä rocklehti Soundin kanssa Tampereelle syntyi ainutlaatuinen ekosysteemi, joka antoi bändeille aikaa kasvaa.
– Epellä oli kärsivällisyyttä. Popeda breikkasi vasta viidennellä albumillaan. Epe luotti siihen yhtyeeseen. Välillä tuli ihan floppilevyjäkin, mutta Epe luotti.
Nykybisneksessä tilanne on toinen.
– Ei toivoakaan, että levy-yhtiöt odottaisivat viidennelle albumille asti, että sitten vasta hanhi alkaa munia niitä kultamunia, Granlund sanoo.
Avaa kuvien katselu
Jukka Junttilan mukaan manserockin kukoistusaikana Tampereella oli toimiva kokonaisuus, jossa bändien oli hyvä olla. Kaupungista löytyivät niin levy-yhtiöt, media kuin äänitysstudiotkin. Kuvassa Popeda vuonna 1982. Kuva: Jouko JärvinenUusi sukupolvi kasvamassa
Manserock ei ole jäämässä historiankirjoihin, vaan se on siirtymässä uusiin käsiin.
Junttilan mukaan alan tämän hetken vahvin sukupolvi toimii kulttuuritalo Keltaisen talon ympärille syntyneessä indie-yhteisössä.
– Siellä on sellaisia nimiä kuin Jukka Nousiainen, Mara Balls, Silli Siltanen, Joni Ekman, Ville Pirinen, Kalevi Suopursu, ja Amuri on ehkä isoin bändi. Siinä on sellainen porukka, joka mielestäni tekee kaiken manserockin hengessä.
Granlund mainitsee myös muita tamperelaisia yhtyeitä: Luuseri ja Lulua sekä Kormus.
Avaa kuvien katselu
Manserockin suurnimet näkyvät myös Tampereen katukuvassa. Pate Mustajärvi on ikuistettu aikanaan Takon tehtaan muuriin. Kuva: Sanni Isomäki / Yle
Lisäksi Junttila näkee toivoa vielä nuoremmissa: 12–13-vuotiaiden tyttöjen punk-bändi Roskis tekee jo keikkoja ja valmistelee esikoislevyään.
– Olen nähnyt heidät livenä, ja asenne on täysin kohdallaan. Sieltä on kasvamassa seuraavan manserock-sukupolven siemen.
”Manserock ei kuole koskaan!” Kävimme kysymässä tamperelaisilta, mitä mieltä he ovat manserockin tilasta.
Video: Sanni Isomäki / Yle
Tulevaisuus riippuu lopulta siitä, säilyykö tekemisessä oikea asenne.
Jos artistit pystyvät pitämään musiikissaan innovatiivisuuden ja leikinomaisuuden, on se yleensä väistämättä jollakin tavalla kestävää, Granlund pohtii.
– Silloin se lähtee siitä hauskanpidosta ja ilosta ja niistä artisteista itsestään. Silloin manserock pysyy elossa myös tulevina vuosikymmeninä.