Nälkäpeli-ohjaaja Francis Lawrence laittaa nuoret jälleen vastakkain lähes varman kuoleman kanssa Stephen Kingin romaaniin pohjautuvassa, yksinkertaisen tehokkaassa kauhuelokuvassa.
Ensi-ilta: 12.9.2025
Alkuperäisnimi: The Long Walk
Ohjaus: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: JT Mollner, pohjautuu Stephen Kingin nimellä Richard Bachman kirjoittamaan romaaniin
Pääosissa: Cooper Hoffman, David Jonsson, Ben Wang, Judy Greer & Mark Hamill
Pituus: 108 minuuttia
Ikäraja: K16
Kauhun mestari Stephen King julkaisi vuonna 1979 nimellä Richard Bachman romaanin The Long Walk,. Suomeksi kirja julkaistiin vasta vuonna 1992 yhdistelmäteoksena Raivo, Pitkä marssi. Kingin itsensä mukaan The Long Walk on hänen ensimmäinen romaaninsa, jonka tekemisen hän aloitti jo opiskeluvuosinaan.
(Virallisesti ensimmäinen julkaistu King-romaani on vuonna 1974 ilmestynyt Carrie).
The Long Walkin filmatisointia on suunniteltu vuosien varrella aiemminkin, mutta vasta nyt Kingin nuoruuden teksti pääsee valkokankaille JT Mollnerin käsikirjoittamana ja Francis Lawrencen ohjaamana. Lawrence tunnetaan muun muassa Nälkäpeli-elokuvien ohjaajana, joten nuorten marssittaminen katsomaan kuolemaa silmästä silmään ei ole hänelle lainkaan vieras konsepti. Ehkäpä juuri tästä syystä The Long Walk toimiikin elokuvana suorastaan erinomaisesti.
The Long Walk on julmuudessaan erittäin raaka ja brutaali elokuva, mutta Lawrence antaa siinä kuitenkin runsaasti tilaa myös Kingille tyypilliselle kaverihengelle. Vaikka kuolema seuraa kaiken aikaa vakaasti vierellä, elokuvan hahmojen välille rakennetaan lämminhenkistä toveruutta samaan tapaan kuin rakastetuissa King-elokuvaklassikoissa Stand by Me ja Shawshank Redemption.
Hyvin yksinkertaisesta asetelmasta – käytännössähän koko elokuva kertoo vain kävelystä paikasta A paikkaan B – luodaan yllättävän monipuolinen elokuva: tehokkaasti otteessaan pitävä, julman visuaalinen, traagisen koskettava, yhteiskuntakriittinen ja samalla kauniisti ystävyyttä ylistävä kauhudraama.
Kuva: © Murray Close/Lionsgate
Kävele tai kuole
The Long Walk sijoittuu kuvitteellisen totalitaristiseen, sodan jälkeiseen Pohjois-Amerikkaan, jossa kansalaisten “laiskuutta” halutaan ehkäistä tarjoamalla heille äärimmäisyyksiin menevää viihdettä. Jokaisesta osavaltiosta valitaan yksi vapaaehtoinen poika osallistumaan koko valtakunnan seuraamalle Pitkälle marssille, jonka voittaja palkitaan valtavilla rikkauksilla ja yhdellä toteutettavalla toivomuksella.
Kisassa on kuitenkin yksi keskeinen koukku: siinä voi olla vain yksi maaliviivan ylittäjä.
Stephen Kingin alkuperäisessä romaanissa marssille lähtee sata poikaa, elokuvassa heidän määränsä on tiputettu tuosta puoleen. Katsojalle heistä ensimmäisenä esitellään Cooper Hoffmanin esittämä Ray, jonka kyynelehtivä äiti (Judy Greer) saattelee lähtöviivalle.
50 nuorukaista uhkuu voitontahtoa ja persoonallisuudet joko vetävät toisiaan puoleensa tai vastaavasti kolahtavat heti vastakkain. Kisaajia on yhteiskunnan eri tasoilta, eri taustoista – ja kaikenkuntoisia.
Ray bondaa heti lähtöviivalla David Jonssonin esittämän McVriersin kanssa, jonka lisäksi keskeisiksi hahmoiksi nousevat muun muassa Karate Kid -tähti Ben Wangin esittämä Hank, Garrett Wareingin Stebbins, Charlie Plummerin Barkovitch, Tut Nyuotin Baker, Joshua Odjickin Collie ja Roman Griffin Davisin Curley.
Ranteeseensa pojat saavat mittarin, joka mittaa heidän kävelynopeuttaan. Kun nopeus laskee tietyn rajan alle, osallistuja saa kolme varoitusta ja sen jälkeen kuulan kalloonsa. Maaliviivaa ei ole, vaan tarkoitus on kävellä vaikka verisin jaloin niin pitkälle, että jäljellä on enää yksi.
(Uskokaa tai älkää, mutta välillä katsojaankin suorastaan sattuu.)
Kaikkea valvoo Mark Hamillin esittämä Majuri pyssymiehineen ja kameroineen.
Kuva: © Murray Close/Lionsgate
Kauneutta yksinkertaisesta brutaaliudesta
The Long Walk on elokuvana nimensä mukainen. Se ei lähde harhailemaan sivuraiteille, avaa hahmojensa taustoista vain välttämättömimmän ja keskittyy siihen karuuteen, mitä satojen kilometrien yhtäjaksoinen kävely nyt vain voi olla. Toisteisuutta ei kuitenkaan ole nimeksikään, vaan jokaisen keskushahmon kokemus on täysin omanlaisensa.
Nuoret pojat marssivat suoraa asfalttitietä värittömien peltojen ja lohduttomien maisemien keskellä ei-missään, sateessa ja paisteessa. Tästä näennäisestä yksitoikkoisuudesta on kuitenkin onnistuttu luomaan yllättävän moneen suuntaan kurkistava, ja tunnelmaltaan yhtä aikaa äärimmäisen painostava ja herttaisen kaverillinen elokuva.
Lawrence tavoittaa erinomaisesti nuorten kokemat kauhut. Ensimmäinen teloitus ei käännä katsetta pois, vaan se viitoittaa brutaaliudellaan tulevia tapahtumia. Tarinallisesti se on käännekohta, jossa hilpeän jännittyneinä matkansa aloittaville pojille valkenee konkreettisesti se, mitä tuleman pitää.
Jokaisella osallistujalla on omat syynsä osallistua kisaan ja erilaiset toiveensa mahdollisesti voittaessaan. Jollakin toiveet liittyvät henkilökohtaiseen hyvään, toisella yhteiskunnalliseen hyvään, mutta joku hakee yksinkertaisesti kostoa.
Kuva: © Murray Close/Lionsgate
Stephen Kingin nuorista kertovissa tarinoissa on usein keskeisenä elementtinä lämminhenkinen kaveruus ja yhteen hiileen puhaltaminen, jopa toisen puolesta uhrautuminen. Kilometrien taittuessa luodaan koskettavia ystävyyssuhteita, joita koetellaan väsymyksen kasvaessa ja osan pudotessa pelistä pois syystä tai toisesta. Toisen tuki on usein välttämätön. Tätä lämpöä kaiken karmeuden keskellä Francis Lawrence korostaa ja luo elokuvaan viehättävällä tavalla kokonaisuutta syventävää kontrastia.
Kamera ei käänny pois teloituksista, mutta ei myöskään muista pitkän marssin haasteista. Amerikkalaiselle elokuvalle epätyypillisesti tässä esimerkiksi ulostetaan näyttävästi. Hätä voi yllättää satojen kilometrien marssilla, mutta kuinka keholliset tarpeet hoidetaankaan, kun pysähtyä ei saa…
Isoveli valvoo Mark Hamillin Majurin silmin. Aurinkolasit päässä koko elokuvan keston ajan mukana kulkeva Majuri on pelottava ilmestys, johon Hamill luo erityistä vakuuttavuutta.
Tarinallista keskusta esittävä Hoffman kanavoi vahvasti samanlaista energiaa kuin isänsä Philip Seymour Hoffman aikoinaan. Karismaattinen ja lahjakas, jo Paul Thomas Andersonin ohjaamassa Licorice Pizzassa vakuuttanut näyttelijä on selkeästi matkalla isänsä jalanjäljissä kohti suuruutta.
The Long Walkin keskiössä ovat periksiantamattomuus, toisen tukemisen tärkeys ja taistelu yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Kaikki keskeisiä teemoja myös nykyisessä maailmassa. Puettuna brutaalin kauhudraaman synkkään kuvastoon ja yhdistettynä herkkään ystävyysdraamaan elokuvasta kasvaa vaikuttava kokonaisuus, joka sijoittuu King-filmatisointien parhaimmistoon.
THE LONG WALK
”Nälkäpeli-ohjaaja Francis Lawrence muokkaa Stephen Kingin uran ensimmäisestä romaanista vaikuttavan brutaalin ja samalla koskettavan kauhudraaman.”
