Hitaasti käynnistyvä Alien: Earth -sarja tasapainoilee onnistuneesti kauhun, toiminnan ja syvällisiä pohtivan scifi-draaman välimaastossa. Noah Hawleyn luoma sarja tekee Alienille melkein saman kuin Andor-sarja Star Warsille.
Maapallolle pari vuotta ennen ensimmäisen Alien-elokuvan tapahtumia sijoittuva Alien-sarja kuulosti täysin pöljältä ja tarpeettomalta rahastukselta.
Fargo– ja Legion-sarjoista tuttu showrunner ja pääpäsmäri Noah Hawley yrittää ja liki onnistuu tekemään Alien: Earth -sarjallaan niin sanotut Andorit. Star Wars -sarjan tapaan Alien: Earth laajentaa aiempien elokuvien teemoja, mutta tuo mukaan myös reippaasti uusia ideoita.
Kahdeksanosaisen sarjan ensimmäinen kausi tarjoaa vanhoille faneille tarpeeksi tuttuja juttuja, muttei sorru liki lainkaan laiskaan fanserviceen. Sarja käsittelee kiitettävän syvällisesti esimerkiksi ihmisyyttä, jättiyhtiöiden ylivaltaa ja kapitalismia, mutta tarjoaa myös reippaasti kauhua.
Tutun xenomorph-alienin lisäksi mukana on viisi uutta tappavaa avaruusolentoa, jotka listivät ihmisiä mukavan kuvottavin tavoin. Sarjan kuvasto on useassa kohtauksessa silkkaa body horroria.
Sarjan pääasiallisena käsikirjoittajana toimiva Hawley jakaa työtaakkansa osaavalle joukolle ohjaajia, käsikirjoittajia ja teknisen puolen taitureita. Alien: Earthin tarina avautuu Andor-sarjan tavoin lukuisten eri hahmojen silmin, käsitellen korkealentoisia ideoitaan niin tavallisten tallaajien kuin erilaisten synteettisten hahmojen kautta.
Showrunner yhdistää ensimmäisen elokuvan klaustrofobisen kauhun Prometheus-leffaa fiksumpaan filosofiseen pohdintaan ja James Cameronin Aliens-elokuvan jättisettien tieteisräiskintään. Sekoitus toiminnallista scifi-elokuvaa ja mukavan verkkaisesti etenevää episodimaiseen rakenteeseen luottavaa tv-sarjaa toimii hämmentävän hyvin.
Kuva: © FX
Hidas alku
Visuaalisesti erityisesti ensimmäisen Alien-elokuvan suuntaan kumartavan sarjan tunnelma on franchisen aiempiin osiin verrattuna erittäin omaperäinen. Gorea, toimintaa ja pohdiskelevaa tieteisdraamaa tarjoavan sarjan fiilis poukkoilee erityisesti muutaman ensimmäisen jakson ajan liiankin moneen suuntaan, eikä rytmitys ole aivan tasapainossa. Kun palaset loksahtavat kohdilleen, alkaa rauhallisempi fiilistely ja hitaasti hiipivä kauhu tuntua näyttäviä toimintakohtauksia kiinnostavammalta.
Sarjan runsaan hahmokavalkadin keskiössä on kirjaimellisesti joukko aikuislapsia. Alien: Earth esittelee elokuvista tuttujen täyssynteettisten ihmisten lisäksi myös erilaisia teknologialla tuunattuja koneen ja ihmisen hybridejä.
Syöpään kuolemassa oleva 12-vuotias Marcy-tyttö vanhempineen suostuu hänen tietoisuutensa siirtämiseen synteettiseen aikuisen naisen kehoon. Wendyksi (Sydney Chandler) muuttuva natiainen saa seurakseen joukon Peter Pan -sadun mukaan nimettyjä eri ikäisiä lapsia.
Sarjan Kadonnet Pojat eivät kasva aikuisiksi, vaan täysikäisten kehoihin siirretyt hahmot käyttäyvät ikäistensä lasten tavoin. Hybridit Slightly (Adarsh Gourav), Tootles (Kit Young), Smee (Jonathan Ajayi), Curly (Erana James) ja Nibs (Lily Newmark) ovat osittain tahallisen ärsyttäviä kakaroita. Kööristä erityisesti Nibs ja päähenkilö Wendy joutuvat olosuhteiden pakosta toimimaan huomattavasti ikäistään varttuneemmin.
Kuva: © Patrick Brown/FX
Blade Runner kohtaa Alienin
Prodigy-jättilafkan biljonääritoimari Boy Kavalier (Samuel Blenkin) päättää lähettää prototyyppinsä tutkimaan omistamaansa kaupunkiin rysähtävää Maginot-avaruusalusta, jonka puolestaan omistaaa kilpaileva Weyland-Yutani-korporaatio.
Aikuislapsikatrasta kaitsee perinteisempi Kirsh-androidi, jonka roolissa Timothy Olyphant pääsee kerrankin esittämään poikkeavaa roolia.
Xenomorphien ja uusien avaruusmonstereiden yhdistäminen Blade Runnerin mieleen tuovaan lähtöasetelmaan toimii mainiosti.
Ensimmäinen jakso toisintaa tahallisesti ensimmäisen Alien-elokuvan tunnelmaa ja fiilistä. Eläviä avaruusöttiäisiä kuljettava Maginot-avaruusalus duunarimiehistöineen on suora kopio Nostromosta, silkkaa 1970-luvun tunnelmaa vilkkuvine valoineen ja analogi-aparaatteineen.
Vuosikymmenten mittaisesta syväunesta heräävän miehistön jäsenet heittävät henkensä pääosin kuvan ulkopuolella. Hereillä ovat myös eri alienit, joiden ansiosta alus on törmäyskursilla maapallon kanssa. Teknologialla tuunattu ihmiskyborgi Morrow (Babou Ceesay) ehtii sulkea itsensä hätälaskukapseliin ja jää henkiin jättialuksen rysähtäessä keskellä megametropolia.
Hawley kiepauttaa tarinan kauden puolivälin tienoilla takaisin alkuun jaksossa, joka esittelee tarkemmin Maginotin matkaa ja onnettomuutta. In Space, No One.. -jakso on kuin omillaan seisova reilun tunnin mittainen Alien-elokuva ja helposti yksi viime vuosien parhaita tv-sarjojen jaksoja.
Kuva: © Patrick Brown/FX
Alkuperäinen alien sivuosaroolissa
Boy Kavalier lähettää miljoonakaupungin pilvenpiirtäjiin törmäävää alusta tutkimaan myös oman armeijansa, johon kuuluu Wendyn isoveli Hermit, jota esittävä Alex Lawther loisti viimeksi Andorin Nemik-kapinallisena. Alienissa hänen roolinsa on reippaasti suurempi. Laajassa hahmoköörissä Hermit on lähimpänä katsojankorviketta, jonka empaattisen hahmon silmin tarkasteltuna monimutkaisesta lähitulevaisuuden maailmasta saa helpoiten tolkkua.
Alien: Earth tarjoaa Hawleylle tuttuja syvällisiä pohdintoja niin ihmisyydestä kuin rahan ja vallan keskittymisestä vain muutaman mielipuolisen rikkaan ihmisen käsiin. Aiemmat Alienit tekivät selväksi, että jättikorporaatiot kohtelevat duunareitaan liki uhrattavissa olevina orjina. Sarja paljastaa maailman jakautuneen valtioiden sijaan viiden eri jättiyrityksen omistamiin ja hallitsemiin alueisiin.
Vaikka Alien: Earth sysää tutun alienin osittain syrjään uusien, vielä tappavampien ja ihanan kuvottavien avaruusoliolajien tieltä, niin tarjolla on silti enemmän xenomorph-toimintaa kuin parissa edeltävässä elokuvassa yhteensä.
Vaikka sarja sijoittuukin maahan, niin kauhu- ja toimintakohtausten tunnelma on pääosin yhtä klaustrofobisen ahdistava kuin kahdessa alkuperäiselokuvassa. Sen enempää spoilaamatta todetaan vain, että Hawley ei onneksi laita alieneita juoksemaan vapaasti ympäri maailmaamme.
Kuva: © FX
Fiksua scifiä, toimintaa ja gorea
Sarjan sijoittaminen kotiplaneetallemme ennen ensimmäisen elokuvan tapahtumia ei sotke alkuperäiselokuvien jatkumoa, vaan laajentaa ja tuo tarinaan syvyyttä hieman samaan tapaan kuin Andor Star Warseihin.
Visuaalisesti sarja on silkkaa silmäkarkkia, joka ottaa mukavan paljon riskejä omintakeisessa kerronnassaan. Välillä tarjolla on Legion-tason häröilyä, joka korostaa ahdistavaa tunnelmaa. Sekopäisin kuvasto ja kuvottavin gore liittyy uusista alieneista kiehtovimpaan, joka näyttää nyrkinkokoisen silmämunan ja mustekalan risteytykseltä.
Otus ottaa eläin- ja ihmisuhriensa kehot valtaansa oksettavan ahdistavalla tavalla.
Lukuisiin suuntiin kurotteleva sarja pitää kuitenkin fiksusti keskiössään ihmiset ja synteettiset ihmishahmot. Näyttelijöistä kaikki tekevät mainiota työtä, mutta eniten vakuuttaa Chandler Wendynä, jonka pakollinen kasvu naiivista esiteinistä Ripley-tyyliseksi sankariksi tuntuu luontevalta. Katsoja ei silti missään vaiheessa unohda, että aikuisen naisen näyttälemä hahmo on vasta lapsi.
Ceesayn esittämä Morrow-kyborgi tuntuu aluksi yhden idean hahmolta, johon tulee reippaasti lisää syvyyttä tarinan paljastaessa hänen perimmäisen syynsä tuoda karanneet alienit takaisin työnantajalleen Weyland-Yutanille.
Blenkinin esittämä Boy Kavalier on omituisen kiehtova pahis, vaikka paljain jaloin pyjama päällä virnistelevää sikarikasta paskiaista tekisi mieli läimiä jatkuvasti avokämmenellä naamaan.
Kuva: © FX
Monipuolinen paketti
Alien: Earth on myös lavasteiltaan, puvustukseltaan ja erikoistehosteiltaan ensiluokkainen sarja. Jo useaan kertaan mainitun Andorin tasolle ei päästä, vaikka sarja luottaa myös ilahduttavan paljon studion jättisetteihin, oikeisiin lokaatioihin ja kameran edessä toteutettuihin tehosteisiin green screenin sijaan. Moderneja efektejä ja CGI:n avulla tuunattuja kohtauksia on mukana vaikka kuinka paljon, mutta ne eivät loiki liikaa silmille.
Sarjan keskiössä on sama kysymys kuin alusta asti, eli mitä tapahtuu kun ihminen ei olekaan enää metsästäjä vaan saalis. Alien: Earth sukeltaa myös aiempaa syvemmälle pohdinnassaan siitä mitä on olla jotain ihmisen ja alienin väliltä. Suuri osa hahmoista ei ole lihaa ja verta, joiden nirhaamisesta avaruusmonsterit eivät juuri välitä.
Hawley nivoo tarinansa rahan- ja vallanahneista aikuisista, avaruushirviöistä, kapitalismista, yhteiskunnasta ja ihmisarvosta niin monimutkaiseen pakettiin, että kerrottavaa riittää taatusti usealle tuotantokaudelle. Toivottavasti hän saa kertoa viiden kauden mittaiseksi suunnitteleman tarinansa kokonaisuudessaan. Sarja on täysi vastakohta vuoden takaiselle Alien: Romulus -elokuvalle, joka oli vain väsynyttä fanipalvelusta.
Alien: Earthin pahin hirviö on jälleen ihminen itse, joista sarja löytää myös paljon puhdasta hyvää. Hitaasti käynnistyvä ja liiankin moneen suuntaan kurkottava sarja on parasta Alienia sitten kahden ensimmäisen elokuvan.
Kahdeksanosainen Alien: Earth alkaa Disney+:ssa kahden jakson voimin keskiviikkona 13. elokuuta. Uudet jaksot nähdään aina keskiviikkoisin. Arviota varten on katsottu kuusi jaksoa.