- Kansansoittaja Leo Savioja, 62, löydettiin kuolleena Haapamäellä elokuussa 1962. Hänen kaulaansa oli isketty puukko.
- Ruumiinavaus paljasti, että puukko oli isketty kuoleman jälkeen. Todellinen kuolinsyy oli päähän tullut isku.
- Poliisi tutki lukuisia teorioita. Yksi oli, että kyseessä oli liikenneonnetttomuus, joka lavastettiin murhaksi.
- Murha on ratkaisematon 64 vuotta myöhemmin. KRP toivoo vihjeitä.
Tietöissä ollut mies etsiskeli sopivaa paikkaa tiheässä metsikössä päästäkseen virtsalle.
Oli elokuun 9. päivän aamu Keuruun Haapamäellä vuonna 1962. Lämpötila oli kymmenen asteen tienoilla.
Mies huomasi metsässä jotain sinne kuulumatonta. Vaatteita. Tarkemmin katsoessaan hän näki pienten kuusten ympäröimänä ihmisen, jonka mies tunnisti.
Kansansoittaja Leo Savioja, 62, retkotti selällään maassa. Tämä ei kuitenkaan nukkunut metsässä, kuten miehellä oli tapana.
Joku oli iskenyt pelimannin kaulaan puukon.
Avaa kuvien katselu
Tämän näyn tietyöläinen kohtasi metsikössä. Yle on sumentanut kuvaa raa’an yksityiskohdan vuoksi. Kuva: Poliisi, kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
Viulu vingahti viimeisen kerran
Ei mennyt kuin hetki, kun kolme miestä Haapamäen poliisista saapasteli metsikköön ruumiin löytäjän kanssa. Paikalle porhalsi myös tohtori.
Selvää oli, että joku oli surmannut Saviojan. Poliisi päätteli, että kyseessä oli tappo tai murha.
Rikostutkinta käynnistyi saman tien. Saviojan löytänyt mies ei poliisin onneksi ollut koskenut mihinkään.
Pelimannin kasvoissa oli verta, osa naamasta oli sinipunertava. Täysissä pukeissa olleen ruumiin rinnan päältä löytyi puukon tuppi.
Avaa kuvien katselu
Saviojan ruumis löytyi metsiköstä, pienen matkan päästä Haapamäen rautatieasemasta. Kuva: Timo Meriluodon vanhat kartat, kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
Poliisi tutki Saviojan vaatteiden taskut. Niistä löytyi muun muassa 600 markkaa, henkilökortti, homeinen sipulimakkaran nysä, pala reikäleipää, nuottipaperi, tukko vessapaperia ja useita metrejä punaista villalankaa.
Virkavalta päätteli, ettei uhrilta oltu viety mitään omaisuutta. Samaten se tuli siihen tulokseen, ettei tekijään ollut jäänyt jälkiä rikoksesta.
Seitsemän metrin päästä ruumiista löytyi iäksi vaiennut viulu, 16 metrin päästä irtokivi. Poliisi päätteli, että se voisi sopia lyömäaseeksi. Kiven lähellä oli mänty, jonka rungossa oli hiuksia.
Metsän kasvillisuudesta ei havaittu laahausjälkiä.
Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö niitä tai muita jälkiä olisi voinut aikaisemmin olla. Ruumiin löytymistä edeltävinä päivinä oli satanut ja läheisiä teitä oli lanattu.
Työssä oleva asemamies näki yksin kulkevan Leo Saviojan 9. elokuuta puoli neljän aikaan yöllä Haapamäen asemalla. Sen jälkeen viulistin jäljet katosivat. Videon leikkaus: Harri Fagerholm / Yle
1960-luvulla Haapamäki oli vilkas pitäjä.
Se oli merkittävä, neljän radan risteysasema. Junia ja ihmisiä tuli ja meni. Vuorokaudessa asemalla saattoi vierailla jopa tuhat ihmistä.
Avaa kuvien katselu
Asemaravintola oli suosittu ajanviettopaikka 1960-luvulla. Saviojan tiedettiin viettäneen siellä aikaansa etenkin, kun hänellä oli pennosia kaljaan. Aikalaiskertomusten mukaan jokainen, joka kävi asemaravintolassa, näki kansanmuusikon. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Moni paikallisista tunsi tai vähintään tiesi Saviojan. Hän ei poistunut kotoa ilman viuluaan ja olikin tuttu näky haapamäkisille soittimensa kanssa.
Mutta kuka oikein oli Savi-Lekuksi kutsuttu Leo Savioja? Kenen kanssa hän liikkui ja missä? Ja ennen kaikkea, kenen kanssa hän oli ollut elämänsä viimeisinä hetkinä?
Näitä seikkoja tutkinnan johdosta vastannut Jyväskylän lääninrikospoliisikeskuksen miehet ryhtyivät selvittämään.
Poliisi esitti kymmenille, ellei sadoille haapamäkeläisille ja muille alueella liikkuneille yksityiskohtaisia kysymyksiä Saviojan luonteesta, liikkeistä ja alkoholinkäytöstä.
Syystä tai toisesta poliisi halusi tietää paljon myös Saviojan seksuaalisuudesta ja siihen liittyvästä käytöksestä. Olisiko Savioja ollut esimerkiksi homo? Vastauksia ei löytynyt.
Savi-Leku oli kyllä ollut naimisissa naisen kanssa, ero oli tullut kymmenisen vuotta ennen kuolemaa. Lapsia miehellä ei tiettävästi ollut.
Avaa kuvien katselu
Näitä Haapamäen teitä viulisti kulki viimeisellä matkallaan ennen kuin törmäsi viikatemieheen. Kuva: Niko Mannonen / Yle
Viulistin sisko kuvaili veljeään hiljaiseksi, tavalliseksi mieheksi.
– Joskus se saattoi jäädä pellon laitaan kymmeneksi minuutiksi mietteliään näköisenä tekemättä mitään, sisko lausui lehtimiehelle 1970-luvulla.
Poliisi sai myös muunlaisia kuvailuja. Alta voit lukea, millainen kuva poliisille piirtyi Leo Saviojasta ihmisten puheiden perusteella:
Avaa kuvien katselu
Kuva: Poliisi, kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
Selvisi myös, että Savioja oli rahaton mutta käynyt kouluja. Muusikkosuvun kasvatti oli opiskellut musiikkia Jyväskylässä ja Helsingin konservatoriossa.
Pääkaupungissa nuoren pelimannin elämään hiipi alkoholi, joka oli hänen seuranaan loppuun saakka.
Poliisi etsi sukupuolisesti epätavallisia rattijuoppoja
Poliisin jatkaessa tutkintaansa Saviojalle tehtiin ruumiinavaus.
Sen tulos oli mielenkiintoinen. Puukonisku ei ollut tappanut miestä. Mora oli survaistu viulistin kaulaan vasta tämän kuoltua.
Kuolinsyyksi arvioitiin aivoverenvuoto, joka oli aiheutunut päähän tulleesta tylpän esineen iskusta. Lisäksi miehestä löytyi muita pahoja ruhjeita.
Savioja oli kuollut 9. päivän aamuna. Hän oli ollut juopunut kuollessaan.
Avaa kuvien katselu
Pelimannin kuolinilmoitus julkaistiin sanomalehdessä vuonna 1962. Kuva: kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
Poliisi tuli siihen tulokseen, että kaikki muut vammat paitsi puukon pistojälki viittasi siihen, että ne olisivat tulleet ”liikennejutusta”.
Niinpä oli syytä epäillä ainakin autokuskeja, etenkin rattijuoppoja. Mutta miksi Saviojan kaulaan oli isketty puukko?
Yksi poliisin teoria oli, että joku olisi ajanut vahingossa pelimannin päälle ja päättänyt paniikissa lavastaa onnettomuuden puukotukseksi.
Tiukan tutkinnan kohteena olivat etenkin vaurioituneiden ja hiljattain korjaamossa olleiden autojen omistajat.
Erityisesti poliisi oli kiinnostunut, oman kuvauksensa mukaan, humalassa autolla ajavista sukupuolisesti epätavallisista henkilöistä.
Kaikki toimenpiteet vetivät vesiperän.
Näin veriteosta uutisoitiin sanomalehdessä vuonna 1962:
Avaa kuvien katselu
Tutkinnassa selvisi, että miehen kaulaan isketty puukko todella oli hänen omansa. Kuva: kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
”Puukko painui kuin lampaaseen”
Syyskuussa poliisi pidätti yhden paikallisen asunnottoman ryyppymiehen Saviojan henkirikoksesta epäiltynä.
Erään kuultavan mukaan mies oli puhunut Saviojan kuolemasta ja rahoista.
Kuultava kertoi poliisille kysyneensä ryyppymieheltä, mitä mieltä tämä on kansansoittajan kuolemasta, johon mies oli vastannut: ”Niin se puukko painui kuin lampaaseen.”
Olipa hän vielä maininnut Saviojalla olleen vain 15 markkaa, vaikka oli olettanut tällä olevan enemmän rahaa.
Poliisin kuulustelussa mies kertoi tunteneensa Savi-Lekun vuosia ja heidän ryypänneen usein yhdessä. Mies vakuutti, ettei ollut sekaantunut kansanmuusikon kuolemaan.
Poliisi piti mahdollisena, että tekijä löytyisi oman pitäjän ulkopuolelta. Alta voit lukea, miten poliisi perusteli asiaa:
Avaa kuvien katselu
Kuva: Poliisi, kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
Päätyipä eräskin maailmanmatkaaja poliisin tutkan alle.
Lokakuussa poliisi puhutti merikapteeniksi itseään tituleeraavaa miestä, sillä se oli saanut vihjeitä artikkeleita kauppaavasta kulkijasta. Merimies oli kulkenut Haapamäellä juuri Saviojan henkirikoksen aikaan.
Eri sanomalehtien toimittajat kuvailivat merimiehen olleen asiallinen ja sivistynyt, mutta herätti näissä epäilyksiä ”kylmän katseensa” vuoksi. Hänellä oli myös taustaa petosrikoksista.
Poliisi selvitti hyvin tarkkaan merimiehen liikkeitä, mutta mitään sitovaa todistetta hänen yhteydestä henkirikokseen ei löytynyt.
Poliisi vaikuttaa tehneen järjestelmällistä työtä rikoksen selvittämiseksi. Lukuisia haapamäkisiä kuultiin, mutta myös ulkopaikkakuntalaiset joutuivat syyniin. Taloja ja asuntoja pengottiin. Videon leikkaus: Harri Fagerholm / Yle
Virkavalta kuuli lukuisia muitakin henkilöitä, mutta tutkimukset tyrehtyivät kerta toisensa jälkeen.
Kunnes neljä vuotta myöhemmin tapahtui yllättävä käänne.
Toivo rahasta laittoi rollikellon laulamaan
Poliisi lienee ollut täpinöissään, kun heidän puheilleen ilmestyi muuan metsätyömies, joka kertoi olleensa Saviojan yli ajaneen auton kyydissä.
Miehen mukaan eräs autoilija oli vahingossa ajanut Saviojan päälle Pobeda-merkkisellä autollaan ja raahannut tämän metsään. Metsätyöläinen tiesi kertoa, että autoilija palasi myöhemmin paikalle iskeäkseen puukon Saviojan kaulaan.
Oliko mysteeri viimein ratkeamassa?
Leo Saviojan ruumis löytyi Haapamäen lääkäritalon läheisestä metsiköstä. Videon leikkaus: Harri Fagerholm / Yle
Poliisi joutui nielemään tutuksi tulleen karvaan pettymyksen.
Metsätyömies tunnusti myöhemmin lukeneensa jostain, että Saviojan tappajan paljastaja saa 2 000 markan palkkion. Niinpä hän rahapulassa oli keksinyt tarinan.
Vuosia kului, ja poliisi joutui toteamaan saman fraasin: ”Juttu on täysin pimeä”.
Poliisi ei nähnyt tekoon muuta motiivia kuin mahdollisen liikennerikoksen peittämisen tai jonkun Savi-Lekun juopottelutoverin kiivastumisen.
Tutkinnassa ei vaikuttanut olleen koskaan yhtä selvää pääepäiltyä.
Edellä kerrottujen ihmisten lisäksi poliisi tutki vuosien varrella useita eri henkilöitä ja teorioita saamiensa vihjeiden perusteella. Rikoksen tiimoilta tehtiin kuulemisia vielä 2000-luvulla. Tuloksetta.
Tätä nykyä murha on tutkinnassa keskusrikospoliisin Sisä-Suomen yksikössä. KRP:n rikoskomisario Hans Fagerström kertoo, ettei vihjeitä tapaukseen liittyen ole tullut aikoihin.
– Vinkkejä otetaan yhä vastaan.
Poliisilla on yhä tallessa Saviojan kaulaan isketty puukko. Fagerströmin tiedossa ei ole, että puukkoa olisi ainakaan viime vuosina tutkittu kehittyneemmillä tutkintamenetelmillä.
Hän ei pidä mahdottomana, että mysteeri vielä ratkeaisi.
– Mutta joka päivä todennäköisyys sille vähenee. Henkirikoksissa aika on kriittinen tekijä.
Nyt aikaa on kulunut 64 vuotta.
Avaa kuvien katselu
Nuoruusvuosinaan Leo Savioja lyöttäytyi osaksi sirkusta ja opiskeli musiikkia, kunnes palasi lopulta takaisin kotiseuduilleen. Hän omisti pienen pienviljelystilan Keuruun Mäkikylässä, mutta vietti silti paljon aikaa ulkona. Kuva: kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle
Jutun lähteinä on käytetty poliisin esitutkintamateriaalia sekä vanhoja sanomalehtiartikkeleita.
Tiedätkö jotain tapauksesta? Ota yhteyttä luottamuksellisesti osoitteeseen mari.jantti@yle.fi.