Mira Luodin kertoman ympärille noussut kohu toistaa sitä kaavaa, johon moni seksuaalista tai muunlaista häirintää kokenut nainen joutuu.
Aamulehti
Ylen uutuusdokkari PMMP keikalla: Ei enää koskaan nousi ennen varsinaista julkaisuaan otsikoihin.
Dokkari kertoo PMMP:n noususta Suomen suosituimpien yhtyeiden joukkoon. Musiikista puhutaan kuitenkin vain vähän. Dokumentissa Paula Vesala ja Mira Luoti tilittävät, millaista oli 2000-luvun alun musiikki- ja viihdebisnes Suomessa.
Aika ei ollut todellakaan kiltti nuorille naisille.
Vanhoilla haastatteluklipeillä artistit joutuivat vastailemaan naurettaviin kysymyksiin ja tökeröihin tiedusteluihin. He kertovat, että lääppiminen ja hameen alta kuvaaminen oli keikoilla niin yleistä, että käyttöön piti ottaa ”turva-alkkarit”.
Media tarttui voimalla kuitenkin pätkään, jossa Mira Luoti kertoo joutuneensa viihdeohjelman kuvauksissa seksuaalisen väkivallan uhriksi. Luoti kertoo, että asiaan ei puututtu, kun hän toi sen tuotannon tietoon. Sen sijaan hän sai rahaa.
Media reagoi penkomalla esiin yksityiskohtia siitä, kuka mahdollisesti on tehnyt mitä ja missä. Pian vaadittiin todisteita.
Ja kuka joutui vaikeaan tilanteeseen? Mira Luoti.
On ilmiselvää, että dokumentin tarkoituksena ei ollut osoittaa ketään mediamylläkän kohteeksi, vaan nostaa esiin naisten kokemaa häirintää.
Luodin kertoman ympärille noussut kohu toistaa tuttua kaavaa, johon moni seksuaalista tai muunlaista häirintää kokenut nainen joutuu.
On valitettava tosiasia, että häirintää kokeneita vähätellään, hiljennetään ja kyseenalaistetaan. Sekään ei Suomessa ole lainkaan tavatonta, että kun julkkismies tuomitaan naiseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta, somevihan kohteeksi joutuu uhri.
Onko ihme, että moni rikos ei koskaan kantaudu poliisin korviin? Tai että julkinen keskustelu yhteiskunnan ongelmakohdista tyrehtyy nopeasti?
Se, miten Suomessa on nuoria naisia kohdeltu 2000-luvun alkupuolella, tekee surulliseksi. Mutta ei maailma ole täydellinen nytkään. Useampi kuin joka toinen nainen Suomessa on kokenut jonkinlaista häirintää tai uhkailua.
Aidosti yhdenvertainen kohtelu lähtee tietysti aivan pienistä asioista kuten sanavalinnoista.
Usein urheilija on lähtökohtaisesti mies ja sitten on naisurheilua. Voi myös pohtia, suhtaudutaanko naispoliitikkoihin, -taiteilijoihin, -tieteentekijöihin tai -yrittäjiin eri tavoin kuin jos he olisivat miehiä. Tai kysytäänkö heiltä eri kysymyksiä.
Monesti käy niin, että jos naiset saavat lapsia, heistä tulee ensisijaisesti äitejä. Sitten aina muistetaan mainita, miten he tasapainottelevat perheen ja uran välillä.
Onneksi sentään PMMP:n aikanaan kohtaamat vähättelevät kysymykset eivät enää menisi läpi.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.