300 kilometriä polutonta erämaata. Sata tuntia lähes ilman unta.
Mikä saa paimiolaiset Jani Ekqvistin ja Oskari Summasen lähtemään yli 1300 kilometrin päähän Jäämeren rannalle haastamaan itsensä?
Vastaus ei löydy sijoituksista vaan luonnosta, ystävyydestä ja halusta nähdä, mihin omat rajat riittävät.
– Luonto, Oskari Summanen vastaa nopeasti.
– Kun on tehnyt töitä sen eteen, mitä kaikkea on päässyt näkemään ja kokemaan, silloin kokemuksen arvo myös kasvaa.
Jani Ekqvistille luonto on vain toinen puoli.
– Vaikka se on klisee, niin siitä tässä on kysymys: itsensä voittamisesta. Tiedämme, ettei meistä tule ammattiurheilijoita eikä tämän kilpailun voittajia, mutta eteneminen mahdollisimman pitkälle ja itsensä likoon laittaminen kantaa pitkälle.
– Olemme tosissamme, mutta emme vakavissamme, Summanen täydentää.
Työkseen miehet ovat IT-alan asiantuntijoita. Omien sanojensa mukaan he ovat ”IT-nörttejä”. Erämaassa sama järjestelmällisyys näkyy tarkkana ajankäyttönä.
Jani Ekqvist on parin työjuhta, joka kantaa tai vetää perässään reppulauttaa. Kuvassa pari nousee kakkosrastille, takana näkyy Jäämeri. Kuva: Jarmo Koskela
RaPi4-nimellä kilpaileva kaksikko osallistui Kairacross Vätsäriin nyt kolmannen kerran. Tällä kertaa reitti kulki ensimmäistä kertaa myös Norjan puolella, joten täysin tuttu kilpailu ei ollut kokeneillekaan osallistujille.
Suurin vastustaja ei kuitenkaan ole maasto vaan valvominen.
– Sukellusveneitä, Viking Linen laivoja ja hattivatteja, Summanen luettelee asioita, joita on nähnyt harhoissaan. Joskus tuntuu, että packraftissa meloo Janin lisäksi muitakin. Joskus korvassa soi vanha lankapuhelin.
Ekqvistin mukaan ihmismieli alkaa väsyneenä muuttaa maisemaa tutun näköiseksi.
– Kivet alkavat näyttää taloilta ja teltoilta.
Harhat ilmestyvät tavallisesti kolmannen valvotun vuorokauden aikana. Tällä kertaa Summanen huomasi päivänvalossakin käyneensä keskusteluja, joita ei ollut koskaan käyty.
Valvominen ei kuitenkaan ole sattumanvaraista vaan tarkasti suunniteltua.
– Olemme hioneet nukkumista aina vain vähemmäksi. Liikkeessä pysyy paremmin hereillä. Aina ei edes nukuta, eikä maalissakaan saa heti unta, Ekqvist kertoo.
Sadan tunnin kilpailu on jaettu heidän päässään neljään vuorokauteen. Noin vuorokauden välein nukutaan pari tuntia, ja taukojenkin pituus on tarkkaan harkittu.
Tällä kertaa unta kertyi yhteensä noin kuusi tuntia. Lisäksi tuli mikrounia, joihin saattaa hetkeksi vaipua jopa meloessa.
– Sen kyllä huomaa nopeasti, kun toisen mela lakkaa liikkumasta, Summanen naurahtaa.
Kellon kanssa eläminen näkyy myös reitin suunnittelussa. Ekqvist rytmittää etenemistä, Summanen laskee jatkuvasti, kuinka pitkälle aikaa riittää.
Kilpailu tarjosi huikeat näköalat. Monelle kokeneelle Vätsärin kävijälle Norjan Etelä-Varangin tunturit olivat uusi elämys. Kuvassa Saara Tenhunen (vas.) ja Asmo Tenhunen. Kuva: Jarmo Koskela
– Etusormi kulkee kartalla pari tuntia edellä. Viimeisen 30 tunnin aikana alamme laskea tarkasti, missä vaiheessa on pakko kääntyä kohti maalia, Summanen kertoo.
Jo ensimmäisen nukkumistauon jälkeen he tiesivät, ettei vauhti riittäisi koko reitin kiertämiseen.
GPS-seurantaa seuranneet katsojat elivät loppuun asti mukana. Viimeisenä päivänä kilpailun keskustelukanavalla pohdittiin, ehtiikö RaPi4 vielä maaliin määräajassa.
Kaksikko itse oli luottavainen, kunnes packraftiin ilmestyi nuppineulanpään kokoinen reikä.
– Istuin vahingossa selkänojan päälle ja ponttoni alkoi vuotaa. Aikaa paikkaamiseen ei ollut, mutta onneksi se tyhjeni vain meloessa, Summanen kertoo.
Lopulta sadan tunnin määräajasta jäi käyttämättä 19 minuuttia.
Huonompi tuuri oli RaPi4:n kanssa tasatahtia kulkeneilla Anne Kiljusella ja Kimmo Kaariolla, joiden packraft rikkoutui korjauskelvottomaksi kanervikon seassa olleeseen, ehkä saksalaisilta jääneeseen piikkilankakerään.
Erämaassa työnjako on hioutunut vuosien aikana lähes sanattomaksi. Packraftissa Summanen istuu edessä, Ekqvist takana. Maastossa Summanen suunnistaa, Ekqvist seuraa perässä kantaen tai vetäen venettä.
Vaikeita hetkiä varten miehillä on oma koodisanansa.
– Ota keksi.
Se tarkoittaa, että nyt kannattaa pitää tauko.
Juha Lehtonen ja Ville Maksimainen voittivat Jäämereltä Norjasta Vätsäriin Inariin suunnistetun 100 tunnin ja 300 kilometrin kilpailun. Kuva: Jarmo Koskela
– Koodisana kertoo samalla, että verensokeri on laskussa. Se toimii paremmin kuin se, että sanoisi toiselle suoraan, mitä ajattelee, Ekqvist hymyilee.
Yhtä tärkeää kuin puhuminen on osata olla hiljaa.
– Olemme oppineet, ettei toisen seurassa tarvitse koko ajan puhua. Järvenselkä voidaan meloa kokonaan ilman sanaakaan.
Yhteisiä melontaharjoituksia ei ehdi kertyä paljon. Tänä vuonna niitä oli kotivesillä yksi ja lisäksi valmistava 36 tunnin kilpailu Ilomantsissa.
– Siellä joku ihmetteli, miten ehdimme kiertää koko radan, vaikka kuljimme hitaammin. Ilmeisesti meillä ei homma jää siitä kiinni, että välillä tuntuu kurjalta, Ekqvist pohtii.
– Kaiken lisäksi kuljimme melontahousuissa emmekä trikoissa, he virnistävät.
Voitosta kaksikko ei haaveile.
– Tiedämme, että se vaatisi kovempaa maastovauhtia ja vielä lyhyempiä taukoja.
Tällä kertaa 236 kilometrin suoritus riitti miesten sarjan kuudenteen ja kokonaiskilpailun yhdeksänteen sijaan.
Maalissa palkinto oli vaatimaton, mutta ansaittu. Ennen suihkua Summanen avasi alkoholittoman Rattlerin, Ekqvist kokispullon.
Oskari Summanen (vas.) ja Jani Ekqvist ovat taittaneet matkaa kahden tunnin yöunilla pitkälle toista vuorokautta Etelä-Varangin tuntureilla Norjassa. ÖIVIND FRISKILÄ
300 kilometriä erämaassa
Kairacross Vätsäri on suomalaisittain poikkeuksellinen erämaakilpailu. Tänä vuonna noin 300 kilometrin reitti kulki Vätsärin erämaassa ja Norjan Etelä-Varangissa, missä kilpailijat etenivät jalan ja ilmatäytteisellä reppulautalla meloen. Lähtö oli Jäämeren rannalla Näätämövuonossa, maali Sevettijärvellä.
Valmiiksi merkittyä reittiä ei ollut. Kahden hengen joukkueet suunnistivat ja valitsivat kulkureittinsä maaston, vesistöjen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Tavoitteena oli edetä mahdollisimman pitkälle 100 tunnin aikana. Jo etukäteen oli selvää, että vain harvat ehtivät kiertää koko reitin.
Maasto oli polutonta erämaata, jossa kulkeminen vaihteli nopeista kangasmaista ja avoimista tunturiylängöistä pienipiirteisiin kivikkorinteisiin ja runsaslukuisiin vesistöihin.
Kilpailijoiden oli kannettava mukanaan kaikki tarvitsemansa varusteet ja ravinto neljän vuorokauden ajaksi.
Tänä vuonna lähtöviivalle asettui 34 joukkuetta, joista 29 saavutti maalin. Koko reitin ehti kiertää vain kaksi joukkuetta. Voiton veivät Juha Lehtonen ja Ville Maksimainen ajassa 88 tuntia ja minuutti. Toiseksi sijoittuivat Manu Humppi ja Janne Snellman ajalla 91 tuntia ja 41 minuuttia.
Kilpailu järjestettiin nyt neljännen kerran. Aiemmissa Vätsärin kilpailuissa koko reitin on ehtinyt kiertää vain 2–4 joukkuetta.
Sipoolainen Juha Lehtonen sekä turkulaisia metsänkävijöitä edustavat Ville Taimi ja Lauri Vainio ovat ainoat, jotka ovat onnistuneet kiertämään koko reitin jo kolmesti.
Kilpailun takana on kirkkonummelainen Jouni Junkkaala, joka vastaa käytännössä lähes yksin tapahtuman järjestämisestä. Hän suunnittelee radan, laatii kartat, vie rastit maastoon, seuraa kilpailua ja huolehtii myös kilpailun jälkeisistä järjestelyistä.
Apuna hänellä oli sisko perheineen sekä tällä kertaa norjalaiset yhteistyökumppanit. Erityiskiitoksen hän antaa Norjassa viranomaisasiat hoitaneelle Öivind Friskilälle.
Vaikka osallistujia on ollut joka kerta vähän, tapahtumalla on uskollinen seuraajakunta. GPS-seurantaa seurasi kilpailun aikana tuhansia ihmisiä, videot keräsivät kymmeniätuhansia katselukertoja ja kilpailun live-keskustelu kävi vilkkaana vuorokauden ympäri.
– Yli puolet osallistujista oli nyt mukana jo kolmatta tai neljättä kertaa. Se kertoo siitä, että tapahtuma tarjoaa jotakin sellaista, mitä muualta ei saa, Junkkaala sanoo.
Hänen mukaansa Kairacross Vätsäri on vaativuudestaan huolimatta kaikkea muuta kuin vakavahenkinen kilpailu, ennemminkin underground-tapahtuma.
– Pienin, mutta näkyvin joukko on huippu-urheilijat. Suurin ryhmä on tavallisia luonnossa liikkuvia ihmisiä, jotka haluavat todella haastaa itsensä. Kolmannella ryhmällä kärsimyspuoli jää pienempään rooliin. Kaikkia yhdistää halu kokea luonto.
Osallistujat tuntevat toisensa hyvin ja pitävät yhteyttä myös kilpailujen välillä. Tänä vuonna mukana oli myös yksi kansanedustaja, Henrik Vuornos (kok.), joka sijoittui Mika Muhosen kanssa neljänneksi.
Aikaisemmin kesällä järjestettiin kahdeksan tunnin Kairacross Etelä Salossa ja 36 tunnin Kairacross Karjala Ilomantsissa.