Mielipiteissä törmää toisinaan yllättävän arkisiin kiistakysymyksiin, kuten siihen, kannattaako kiukaalle heittää kylmää vai kuumaa vettä. Moni ajattelee vaistomaisesti, että kuuma vesi olisi jotenkin tehokkaampaa, mutta fysiikan näkökulmasta asia ei ole näin yksinkertainen. Oleellista ei ole veden lähtölämpötila, vaan se, mitä tapahtuu veden höyrystyessä.
Ajatellaan esimerkkiä, jossa kiukaalle heitetään desilitra vettä eli 0,1 kilogrammaa. Jos veden lämpötila on aluksi 10 °C, sen lämmittäminen kiehumispisteeseen vaatii noin 38 kilojoulea (kJ) energiaa. Jos taas vesi on valmiiksi 50-asteista, tarvittava energia on noin 21 kJ. Näiden välinen ero, noin 17 kJ, on lopulta varsin pieni.
Sen sijaan veden muuttaminen höyryksi vaatii huomattavasti enemmän energiaa. Höyrystymiseen kuluu noin 2260 kJ kilogrammaa kohden, eli tässä tapauksessa noin 226 kJ. Tämä on moninkertainen määrä verrattuna pelkkään veden lämmittämiseen.
Sillä, onko vesi kylmää vai kuumaa, on kokonaisuuden kannalta vähäinen merkitys. Lisäksi kuuma vesi on jo aiemmin lämmitetty esimerkiksi varaajassa, joten energia ei synny tyhjästä.
Kiitos luonnontiede! Tämän pitäisi olla tuttua jo yläkoulun fysiikasta, mutta silti kiukaan löylyvesi onnistuu herättämään yllättävän sitkeitä väittelyitä.
Saunan merkitys ei kuitenkaan rajoitu pelkkään fysiikkaan. Säännöllisellä saunomisella on monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen: se voi tukea sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa, alentaa verenpainetta ja edistää kehon palautumista. Lämpö lisää verenkiertoa, rentouttaa lihaksia ja tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua arjen keskellä.
Tutkimukset viittaavat myös siihen, että aktiivinen saunominen voi pienentää riskiä esimerkiksi sydänperäisiin äkkikuolemiin, aivoinfarkteihin ja muistisairauksiin. Sauna ei toki yksin ratkaise kaikkea, mutta se voi olla tärkeä osa terveellisiä elämäntapoja.
Löylyveden lämpötila on lopulta enemmän makuasia kuin merkittävä energiapoliittinen kysymys. Toiset pitävät pehmeämmistä löylyistä, toiset taas napakammasta lämmöstä. Fysiikan kannalta väittely on kuitenkin turhaa: olennaista on se, että sauna lämmittää – sekä kehoa että mieltä.
Jos vielä kaivataan käytännönläheistä näkökulmaa, oma kissani tarjoaa siihen oivallisen vertailukohdan. Se astelee tyytyväisenä saunaan vasta jälkilämpöjen aikaan, kun kiuas on jo rauhoittunut ja lämpö on lempeä. Löylystä – eli vesihöyrystä – se ei kuitenkaan halua tietää mitään. Ehkäpä siinä kiteytyy koko asian ydin: lämpö kelpaa, kunhan se tulee sopivassa muodossa.
eläkeläisfyysikko, Forssa