Kahdeksan naista kokoontui maanantaina Malmitalon aulaan senioreille tarkoitetulle parkour-kävelylle.
Jaloissa oli tennareita ja lenkkitossuja, reput ja olkalaukut lähtivät mukaan.
– Odotan, että luvassa on sellaista kivaa koikkelehtimista, ennakoi Marjaana Martikainen.
Kyseessä oli liikuntaluotsi Riitta Helesteen, 81, ohjaama ensimmäinen virallinen parkour-kävely.
– Tarkoitus on rikkoa ennen kaikkea henkisiä rajoja.
– Omien fyysisten rajojen rikkomista jokaisen pitää miettiä itse.
Helesteellä itsellään on polvessa tekonivel, joka rajoittaa hieman liikkumista. Yhdellä osallistujalla juilii takareisi, toisella oli lahkeen kätköissä polvituki.
Ne eivät ole esteenä osallistumiselle.
Henkisiä rajoja tallottiin heti Malmitalon ovista päästyä, kun noin 60–80-vuotiaiden naisten jono nousi Malmitalon sisäänkäyntiä reunustavalle korokkeelle ja suuntasi kohti Ala-Malmin liikuntapuistoa.
Pian jalka toisensa jälkeen nousi sopivasti reitillä olevan betoniporsaan päälle.
Porukassa tällainen koikkelehtiminen ei tunnu ja näytä niin kummalliselta kuin yksinään.
Mikä siinä onkaan, että jos itsekseen liikkuva rouvasihminen koluaisi jokaisen vastaan tulevan esteen lapsenlailla, se näyttäisi tai tuntuisi jotenkin nololta?
– Ei sitä kehtaa yksin, sanoo Leena Heikkilä, 80.
Hän sanoo kävelleensä laatoituksia ja rotvallin reunoja pitkin aikoinaan paljonkin lastenlasten kanssa. Ei sellaista tule tehtyä yksin.
Mutta on porukassa niitäkin, jotka kertovat hyppelevänsä ja kiipeilevänsä itsekseen, koska sellainen tuntuu hyvältä ja harjoittaa tasapanoa.
Marjaana Martilainen kertoo tasapainoilevansa kivien päällä rannoilla. Kiikkuvat kivet tuovat lisähaastetta.
– Tasapainoa on pakko pitää yllä, Martilainen toteaa.
Hän ei välitä muiden ihmisten ihmettelystä. Ei hän tosin ehdi sellaiseen kiinnitä huomiotakaan kun katse on tiukasti seuraavassa kivessä.
Hanna kertoo kiivenneensä puuhun lastenlasten kanssa. Kerran tuli myös kiivettyä itsekseen geokätkön perässä.
Mikä saa aikuisen ihmisen kiipeämään puuhun?
– Siinä pääsee pois maan pinnalta, Hanna selittää.
– Puuhun kiipeämisessä tarvitaan voimaa ja notkeutta. Ja puut ovat ihania. Varmasti siinä on myös sellaista nostalgiaa, kun on lapsena kiipeillyt puissa, Hanna miettii.
Puiden runkoja vasten voi harjoittaa käsilihaksia. Marjo J. Rämö
Parkour-ryhmä etenee rupatellen kohti uusittua Ala-Malmin liikuntapuistoa ja Hietakummun ala-astetta.
Välillä pysähdytään tekemään kevyttä lihaskuntojumppaa penkkirivistössä ja puiden runkoja hyödyntäen – sekä heittämään palloa ja frisbeetä.
Osalle tällainen kopittelu on harvinaista – joku taas kertoo pallon ja frisbeen heittelyn olevan arkea koiran kanssa.
Välillä heitettiin tennispalloa ja frisbetä. Marjo J. Rämö
Hietakummun koulun pihalta löytyy tyhjä polkupyöräteline.
– Katsokaas tytöt, siinä on jokaiselle oma teline, Heleste ohjaa ja näyttää kuinka telineen voi halutessaan alittaa, ylittää tai käyttää sitä ihan vain venyttelyyn.
Polkupyörien lukitustelineitä voi alittaa ja ylittää. Uskaliaimmat heittävät niissä kiepin. Marjo J. Rämö
Parkour-kävelyn huimin temppu nähdään, kun yksi naisista heittää yllättäen kipillä telineen ympäri.
Hän kertoo käyneensä Vallilan Parkourakatemian senioreille tarkoitetussa ryhmässä läpi talven.
Parkkipaikan reunakivi tarjoaa hyvän nuorallakävelypaikan, johon liittyy myös vaaran tunne.
– Siinä alkaa varashälyttimet laulaa, jos horjahtaa, joku toteaa.
Longinojan sillalla pysähdytään jälleen tekemään kevyitä lihaskuntoliikkeitä ja venytyksiä.
Aurinkoisena päivänä paikka lyö sisätilojen kuntosalit ja ryhmäliikuntatilat.
Jumppa- ja venyttelyhetki Longinojan sillalla. Riitta Heleste on vetänyt aiemmin tanssi- ja jumppatunteja. Marjo J. Rämö
Eikä ketään tunnu nolottavan pyllistellä sillalla kun se tehdään porukalla.
Riitta Heleste vetää maksuttoman parkour-kävelyn myös maanantaina 17.8. klo 10. Lähtö Malmitalolta (Ala-Malmin tori 1).
Kaupunki järjestää maksuttomia puistoparkour-kävelyjä myös 1. syyskuuta alkaen joka tiistai kello 12–13. Tapaaminen Malmin kirjaston edessä (Ala-Malmin tori 1).
