Saskatoon on toistaiseksi melko tuntematon terveyspommi, jonka hyötyjä on tutkittu Suomessakin. Mikko Sjöblom on kasvattanut ja syönyt marjaa lähes 20 vuoden ajan.

Kouvolalaisella Marjatila Koivulalla kasvaa lähes tuhannessa pensaassa marjoja, joista harva on kuullut. Marjoja on kuitenkin kasvatettu Suomessa jo 1990-luvulta lähtien. Niiden terveysvaikutuksiakin on selvitetty Itä-Suomen yliopistossa.

Mikko Sjöblom, 75, on kasvattanut saskatoon-marjaa lähes 20 vuotta. Hän tuumaa, ettei marja ole toistaiseksi lyönyt itseään läpi odotetulla tavalla, vaikka syytä suuremmalle suosiolle olisi.

– Kun radiossa puhutaan marjasadoista, kerrotaan puolukka, mustikka, mansikka ja vadelma. Ehkä saatetaan sanoa herukoista, mutta siihen se päättyykin, hän sanoo.

Saskatoon on tutkitusti erinomainen terveystuote. Yle kertoi vuonna 2019, että se odottaa vielä kaupallista läpimurtoaan.

Saskatoon on marjatuomipihlajan lajike, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa.

Mikko Sjöblom viljelee Kouvolassa saskatoon-supermarjaa. Linnunpelätin on nuupahtanut pensaaseen, mutta 75-vuotiaalla Sjöblomilla energiaa riittää: ”Tänäänkään en ole tuntenut oloani päivääkään yli nelikymppiseksi.” Miia Sirén

Häivähdys mantelia

Elokuun ensimmäisen viikon lopussa meheviä saskatooneja killuu yhä runsaasti pensaissa.

– Tänä vuonna sato on oikein runsas, Sjöblom viittaa parhaimmillaan neljään metriin kurkottaviin pensaisiin.

Saskatoon-marja muistuttaa suurikokoista mustikkaa, mutta makumaailma on erilainen. Saskatoonin siemenissä on hienovarainen mantelin vivahde. Sjöblomin mukaan maku muuttuu kuumennettaessa vahvemmin karvasmanteliin taittavaksi.

Saskatoon-piirakkaa lusikoidessa mieleen saattaa jopa tulla, onko marjoihin lisätty tilkka karvasmantelilla maustettua amarettolikööriä.

Sjöblomin mukaan saskatoon on viljelijän näkökulmasta helppohoitoinen: torjunta-aineitakaan ei ole tarvittu. Laji on tuotu Kanadasta, joten se sopii hyvin Suomen ilmastoon.

– Siellä on kesällä 40 astetta lämmintä ja talvella 40 astetta pakkasta eli ääriolosuhteet.

2000-luvun alkupuolella Sjöblomin vaimo luki lehdestä saskatoonista. Pariskunta ajatteli, että kiinnostavalta vaikuttava marjapensas voisi sopia täyttämään tontin tyhjää tilaa. He löysivät saskatoonin taimia Pohjois-Karjalasta Joensuun eteläpuolelta.

Mukaan tarttui 300 taimea, ja muutaman vuoden kuluttua piti hakea vielä 600 lisää.

Sjöblom kertoo, että vuosi 2019 oli saskatoonien kaupassa kaikkein vilkkain. Hän epäilee, että vuosien mittaan niin korona, Ukrainan sota kuin yleinen taloustilanne ovat tehneet loven marjamyyntiin. Miia Sirén

Erinomainen terveysmarja

Sjöblom on 2000-luvulta lähtien syönyt saskatoonia päivittäin. Päivittäiseen rutiiniin kuuluu aamupuuro, jonka päälle Sjöblom lisää 100 grammaa saskatoonia ja muutaman mansikan.

Saskatoonissa on kuitua 5,9 grammaa 100 grammassa, mikä on lähes kaksinkertainen määrä esimerkiksi mustikkaan verrattuna.

– Saskatoon on täyttävä, koska tässä on paljon hedelmälihaa. Mustikkaahan saa syödä aika paljon, että tulee vatsa täyteen, Sjöblom sanoo.

Itä-Suomen yliopisto julkaisi vuonna 2010 EU-rahoitteisen tutkimuksen, jossa marjojen terveysvaikutuksia selvitettiin. Tutkimuksen mukaan Suomessa kasvatettavien saskatoonien koostumus vastaa kanadalaisten marjojen tutkimustuloksia.

Saskatoonit ovat tutkimusten mukaan erinomaisia flavonoidien ja antioksidanttien lähteitä. Niissä on paljon vitamiineja.

Muiden tummien marjojen tapaan saskatooneissa on paljon antosyaaneja eli väriaineita. Niitä pidetään terveyttä edistävinä.

Marjat voivat auttaa esimerkiksi vähentämään kehon matala-asteista tulehdusta, joka altistaa monille kansantaudeille.

Hyötyä painonhallinnassa

Marjoilla on kuitujen lisäksi muitakin ominaisuuksia, jotka voivat auttaa painonhallinnassa. Marjojen yhdisteet voivat myös ehkäistä monien sairauksien riskejä.

– Proantosyanidiineillä on havaittu olevan vaikutuksia myös esimerkiksi syöpäsolujen kasvuun, ne estävät syöpäsolujen kasvua. Eläinkokeissa on havaittu, että muun muassa rasvan kertymistä rasvasolukkoon voidaan vähentää näillä syanidiineillä, Itä-Suomen yliopiston saskatoon-tutkimuksessa mukana ollut tutkija Anu Lavola kertoi Ylelle vuonna 2010.

– Nyt kun marjaa on monta vuotta syöty, täytyy sanoa, että monenlaista hyötyä on saatu, Sjöblom sanoo.

Hänen kokemuksensa mukaan saskatoonista on ollut hyötyä muun muassa painonhallinnassa. Sjöblom epäilee, että kiittäminen on saskatoonin suotuisia vaikutuksia rasva-aineenvaihduntaan.

Kun Sjöblom jäi eläkkeelle ja alkoi kävellä enemmän, paino alkoi tippua.

– Ei siis riitä, että syöt saskatoonia ja käyt pitkällesi, hän tarkentaa.

Korkeimmat saskatoon-pensaat ovat venähtäneet yli nelimetrisiksi. Sjöblomilla on useampia liikuteltavia telineitä, joiden avulla poiminta sujuu. Miia Sirén

Monikäyttöinen marja

Saskatoon saattaa olla suurelle yleisölle melko tuntematon, mutta on sen maine myös kiirinyt.

– Joitakin ihmisiä tulee hyvinkin kaukaa hakemaan marjaa. He ovat sellaisia, jotka ovat vissiin vähän lukeneet, mikä tämä on. Kauimmaiset asiakkaat tulevat Ypäjältä, Sjöblom kertoo.

Saskatoon on Sjöblomin mielestä varsin monikäyttöinen marja. Se säilyy hyvin pakasteena ja sitä voi myös kuivata.

Marja sopii puuron päälle, leivontaan, mehuihin ja smoothieihin kuin hilloihin. Sjöblom on tehnyt marjasta myös likööriä ja viiniä.

– Jotkut kakkuja tekevät leipurit ovat sanoneet, että siinä hommassa on saskatoon kiva, koska se ei kuulemma värjää kuorrutusta, hän sanoo.

Saskatoonia voi käyttää myös suolaisten ruokien höysteenä. Esimerkiksi possupaisti saa maukkaan kuorrutuksen saskatoonista, sinapista ja mausteista.

Jotkin marjatilat, myös Sjöblomin Marjatila Koivula, tarjoavat mahdollisuuden saskatoonin itsepoimintaan. Saskatoonin satoaika on parhaillaan loppupuolella. Marjoja on kuitenkin jatkossakin saatavilla pakasteena.

Hedelmä- ja Marjanviljelijäin liiton arvion mukaan saskatoonia kasvattavia yrittäjiä on Suomessa enintään joitain kymmeniä. Liiton ylläpitämällä suoramyyntikartalla on tällä hetkellä kymmenisen viljelijää, jotka myyvät saskatoonia ja siitä valmistettuja jatkojalosteita.

Lähteenä myös: Mahdollisuuksia jatkojalostukseen -hankkeen selvitys, WebMD.