Kaukana ovat ajat, kun keihäsmiehet eivät sanoneet yhtään mitään.
Ennen keihäsmiehet olivat rautaa ja tuppisuita. Mitä ihmettä on tapahtunut?
Koko Suomen EM-kolmikko Topi Parviainen, Oliver Helander ja Eemil Porvari istuu ryhdikkäästi rivissä Suomen lehdistötilaisuudessa. Mutta kun suu aukeaa, sieltä tulee juttua. On oikeaa urheiluasiaa ja välissä keventävää tarinointia.
– Heitin crocksit jalassa pitkälle. Kertoo hyvää. Lenti hevosaitaan, niin se on ihan hyvä juttu, Parviainen veisteli viimeistelyharjoituksestaan.
Porvari puolestaan naureskeli, että hänen pihkasuihkepullonsa jäivät lentokentällä virkailijoiden haaviin eivätkä matkanneet Birminghamiin asti.
Tuskin ihan tällaista olisi kuultu Seppo Rädyn ja Kimmo Kinnusen suusta EM-ennakkotilaisuudessa.
– Ehkä meidän sukupolvemme on vain kasvanut vähän eri tavalla. En tiedä, miksi Kimmolla ja Sepolla oli usein vähemmän sanoja kisan jälkeen, Porvari pohtii hymyssä suin.
Vasta 19-vuotias EM-ensikertalainen Parviainen myöntää valinneensa erilaisen tavan puhua asioista.
Eemil Porvari, Oliver Helander ja Topi Parviainen tulevat hyvin juttuun keskenään ja myös median kanssa. Pasi Liesimaa
– Olen ottanut vähän rooliakin siinä, jotta saisimme keihäänheittoa vähän näkyvämmäksi. Ennen kaikki on ehkä perustunut enemmän siihen, että mitaleja tulee. Näkyy se tietysti vieläkin niin, että nuoret harrastajat haluavat yltää idoliensa saavutuksiin.
– Tarkoitukseni olisi myös tuoda positiivista ilmapiiriä ja näyttää erilaista puolta keihäänheitosta, jotta lapset innostuisivat lajista, Parviainen kertoo.
Myös Helanderin olemus ja tyyli esiintyä on muuttunut silmiinpistävästi viime vuosina – nimenomaan avoimempaan suuntaan.
”Välillä toksista”
Eemil Porvari toivoo, että järki pysyisi mukana keskustelussa. Pasi Liesimaa
Toki keihäänheitto on edelleen suomalaisille se kruununjalokivi yleisurheilussa. Pitkät perinteet painavat.
Birminghamissa nähtäviä heittoja arvioivat kotisohvillaan miljoonat suomalaiset ja kaikilla on jokin mielipide niistä. Kun kärkisijoja ei tule, kommenttikentät täyttyvät haukuista ja ihmettelyistä, miksi alle 80-metrisillä heitoilla pitää edes lähteä EM-kisoihin.
– Se on hyvä asia, että keihäänheitto saa huomiota ja se on ihmisille tärkeää, Parviainen ja Porvari vastaavat kuin yhdestä suusta.
Porvari muistuttaa, että urheilijat itsekin asettavat tavoitteet korkealle.
– Toisaalta keskustelu on välillä liian toksista. Jos ei mene hyvin, niin mollataan, että lopettaisi kokonaan. Yhtä lailla myös hyvää toivotaan meille, hän sanoo.
– Onhan se totta, että alle 80-metrinen ei ole mitään. Veljeni Aku sai Kalevan kisoissa sen rikottua, ja hänkin voi nyt kutsua itseään keihäänheittäjäksi. Sama se oli minulla. Seiskalla ja kasilla alkavan tuloksen välillä on iso ero.