Kun Sibiry Konaten puhelin soi, hän kuulee usein pyynnön:
Tarvitsen apuasi. Voitko lähettää rahaa?
Soitto tulee kotiseudulta, Konate vastaa Helsingissä. Parkkipaikalla, tanssistudion pukuhuoneessa tai metrossa hän neuvottelee, pystyykö auttamaan soittajaa.
Mutta juuri nyt puhelin ei soi. Aurinko paistaa ja istumme Konaten nykyisessä kotikaupunginosassa Pitäjänmäessä Kokkokalliolla.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Niko Huusko
Kallioiden takaa lähtevä metsä muistuttaa lapsuusvuosista läntisen Afrikan Burkina Fason maaseudulla, Konate sanoo.
Puhelinsoitot ja metsän herättämät muistot kertovat molemmat omalla tavallaan elämästä, johon kuuluu olennaisesti kaksi maata.
Elämästä, jossa halu tanssia kietoutuu kysymyksiin rahasta ja kolonialismista.
Arjesta kahden maan välillä kertoo Suomessa ja Burkina Fasossa kuvattu uusi dokumenttielokuva Katseiden alla, jonka päähenkilö Konate on.
Eri todellisuudet ja kielet ovat läsnä Katseiden alla -elokuvassa, jossa nähdään myös Sibiri Konaten tanssia sekä kuullaan muun muassa djulan kieltä. Dokumenttielokuva on katsottavissa Yle Areenassa. O: Jenni Kivistö ja Jussi Rastas T: Väki Films (Suomi/Ranska/Burkina Faso 2026)
Konate on tehnyt elämässään omaehtoisia valintoja monta kertaa. Kun hän oli 15-vuotias automekaanikko, hän palkkasi itselleen opettajan. Hän halusi oppia lukemaan ja kirjoittamaan.
Lapsena Konate ei käynyt koulua, sillä hän paimensi perheen lehmiä. Päivissä oli paljon vapautta, hän muistaa.
Nuorena Konate asui suurkaupungissa. Tanssi alkoi kiinnostaa autojen korjaamista enemmän. Hän päätti tehdä tanssista itselleen ammatin.
– Tanssin avulla voi vaikuttaa maailman muutoksiin, ilmastoon, politiikkaan, siinä on kaikki.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Niko Huusko
Nykytanssi kiehtoi, sillä se tarjosi perinteistä tanssia enemmän vapautta. Välittyy kuva ihmisestä, jolle vapaus on tärkeää.
Halu tanssia vei Konaten Ranskaan ja Sveitsiin ja lopulta Suomeen.
Uudessa kotimaassa vapaus määritellä kuka on on kuitenkin kaventunut. Konate on huomannut saaneensa rooleja, joita ei ole itse valinnut.
Sibiry Konate kertoo, millaisia katseita hän kohtaa ja miten itse katsoo maailmaa:
Arkisella avulla on valtava merkitys
Elokuvassa toistuvat puhelut ja ääniviestit, joissa Konatelta pyydetään apua.
Puhelut eivät ole aina vailla huumoria: ”Oletko vaimoni”, Konate kysyy yhdeltä häneltä jälleen rahaa peräävältä kaverilta.
Konaten arkiset puhelut ja summat, joita hän lähettää kotiinsa ovat pieni osa valtavaa maailmanlaajuista rahoituskuviota. Yksityishenkilöiden rahansiirroista kertyy merkittävä ja Suomessakin kasvava tuki matalan tulotason ja keskitulotason maihin.
Rahansiirrot ovat jo pitkään ylittäneet virallisen kehitysavun sekä suorat investoinnit ulkomailta. Maailmanpankin mukaan siirroissa on liikkunut rahaa viime vuosina jopa yli 740 miljardia euroa.
Kansainvälinen kehitysrahoitus on laskenut viime vuosina merkittävästi, joten yksityisen avun merkitys korostuu yhä.
Rahalähetyksillä on tärkeä rooli maailmanlaajuisen eriarvoisuuden kaventamisessa: ne vetävät vastaanottajia pois köyhyydestä tukemalla esimerkiksi koulutusta ja yritystoimintaa, Maailmanpankin ekonomisti Dilip Ratha on todennut Ted Talk -puheessaan.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Niko Huusko
Konate auttaa, kun voi. Taiteilijana työllistyminen kokopäiväisesti ei kuitenkaan ole helppoa, ja Konate käy päivätöissä postin jakelukeskuksessa. Hän jakaa pienen kaupunkikotinsa teini-ikäisen tyttärensä kanssa.
Kotimaassa ajatellaan, että Euroopassa kaikki ovat rikkaita, Konate pohtii. Lähtijöillä on vahva halu auttaa ja velvollisuus täyttää odotukset menestystarinasta. Jotkut ajautuvat jopa velkoihin, kun eivät kehtaa sanoa, ettei ole varaa.
– Minulle on tärkeää kertoa, että elämä voi olla täälläkin vaikeaa.
Taiteilijaystävän paineet yllättivät
Voiko rahapyynnöistä kertominen ruokkia ennakkoluuloja?
Tätä kysymystä dokumenttielokuvan tekijät Jenni Kivistö ja Jussi Rastas ovat joutuneet pohtimaan keskustellessaan elokuvasta myyntiagenttien kanssa. Afrikasta tunnutaan toivovan tarinoita, jotka täyttävät tiettyjä mielikuvia.
– Vaikka kuulemme samasta ongelmasta kaikilta tapaamiltamme ihmisiltä, jotka ovat muuttaneet Afrikasta Eurooppaan, Rastas sanoo.
Konate, Kivistö ja Rastas ystävystyivät alun perin taidepiireissä. Dokumentaristit kiinnostuivat siitä, miten Konate ilmaisi tanssin keinoin elämäänsä kahden maailman välissä, ja kolmikko alkoi tehdä elokuvaa yhdessä.
Vähitellen rahapyynnöistä kertominen osana Konaten arkea alkoi tuntua olennaiselta. Oli yllätys tajuta, millaisen paineen kanssa ystävä eli, tekijät muistavat.
– Erityisesti polarisaation aikakaudella dokumentaristin pitää tutkia maailmaa rohkeasti ja tuoda esiin monimutkaisiakin asioita – sen sijaan että esitettäisiin yksinkertaistettuja totuuksia ja pelkkiä näkökulmia puolesta ja vastaan, sanoo Kivistö.
Avaa kuvien katselu
Katseiden alla on kuvattu yli kymmenen vuoden aikana Suomessa ja Burkina Fasossa. Kuva: Väki Films Oy
Avaa kuvien katselu
Tekijöille on ollut tärkeää, että niin eurooppalaiset kuin afrikkalaiset näkökulmat ovat läsnä elokuvassa. Elokuvalla on burkinafasolainen yhteistuottaja. Kuva: Väki Films Oy
Tekijöiltä on myös kysytty, miksi Katseiden alla näyttää nykypäivänä afrikkalaista kyläelämää eikä isoa kaupunkia. Mutta tähän kylään Konatella on erityinen suhde, Kivistö pohtii.
Ja toisaalta, kenen näkökulmasta kaupunki edustaa kehitystä varsin omavaraiseen kylään verrattuna? Vai onko se länsimainen ajatus, Rastas kysyy.
Arvioissa ja lehtijutuissa Katseiden alla -dokumenttia on kiitetty näkemykselliseksi elokuvaksi maahanmuutosta. Aihe ei ollut tekijöiden mielessä, kun dokumenttielokuvan teko aloitettiin vuonna 2014.
Välissä syntyi työparin ensimmäinen yhteinen dokumenttielokuva, Kolumbian rauhanprosessista kertova Colombia in my Arms joka palkittiin Göteborgin elokuvajuhlilla parhaana pohjoismaisena dokumenttielokuvana.
Vuosikymmenessä keskustelu maahanmuutosta on kärjistynyt, minkä huomaa myös siinä, mihin elokuvassa kiinnitetään huomiota, he miettivät.
– Meidänhän pitäisi kertoa tarinoita ihmisistä. Ettei maahanmuuttajuus määrittele ihmistä kokonaan, vaan nähdään hänen koko identiteettinsä, sanoo Rastas.
Näytöksissä Suomessa ja ulkomailla katsojat ovat antaneet elokuvasta erittäin myönteistä palautetta. Monet ovat kertoneet sen avanneen uuden näkökulman maailmaan. Maasta toiseen muuttaneet ovat nähneet siinä oman kokemuksensa eri todellisuuksien välillä luovimisesta.
Tanssi kuvaa elämää yli rajojen
Katseiden alla näyttää, etteivät maasta toiseen muuttavat ihmiset lopeta elämäänsä jossain ja aloita sitä tyhjästä. Katsoja viedään saumattomasti Suomen rännästä ja postin jakelukeskuksesta burkinafasolaiseen auringonlaskuun.
Elokuva ja Konaten tanssi voidaan nähdä tapoina kertoa ylirajaisesta elämäntavasta. Niin tutkimuskielellä on kutsuttu jo pitkään maasta toiseen muuttavien ihmisten tapaa olla yhteydessä ja tuntea kuuluvansa moniin paikkoihin. Ylirajainen arki ja esimerkiksi oman kielen käyttäminen eivät tutkimusten mukaan uhkaa kotoutumista vaan tukevat hyvinvointia.
Kyse on suuren ihmisjoukon tavasta katsoa ja kokea maailmaa. Maasta toiseen muuttaminen on yhä jaetumpi kokemus: maailmassa on noin 304 miljoonaa siirtolaista. Suomessa ulkomaalaistaustaista väestöä on 660 800 eli lähes Helsingin väkiluvun verran.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Niko Huusko
Apu, joka vie kohti vapautta
Elokuvassa Konate keksii, miten voisi auttaa kotiseutuaan pysyvämmin: hän ostaa minibussin, jonka lähettää kotikyläänsä. Kulkuneuvo helpottaisi kyläläisiä kulkemaan ja sen ympärille voisi kehittää yritystoimintaa, se saisi kylän yhdistämään voimansa.
”Voimme unohtaa ulkopuolisen avun, palauttaa arvokkuutemme ja muodostaa itse omat ajatuksemme”, hän pohtii elokuvassa, jossa seurataan bussiprojektin vaiheita.
Kun Konatelta pyydetään apua, kyse on muustakin kuin rahasta. Tuntuu, että tulee nähdyksi vain rahan kautta.
Toisaalta myös Suomessa maahanmuuttajista puhutaan usein talouden näkökulmasta, tuottoina tai kuluina.
Konatelle on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät, mihin avunpyynnöt liittyvät. Niin elokuvassa kuin haastattelussa Konate puhuu kolonialismin pitkästä varjosta. Elokuvan nimi on englanniksi Silent Legacy, hiljainen perintö.
– Kolonialismi rikkoi paljon, Konate sanoo.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Niko Huusko
Eurooppalainen siirtomaavalta vei alaismaista resursseja ja työvoimaa. Pohjoisesta tuli rikas, etelästä köyhä, ja epätasa-arvo jatkuu nykypäivässä.
Konaten kaltaiset yksityishenkilöt paikkaavat rahasiirroin tätä kuilua. Tosin rahasiirroista rajojen yli peritään maksuja, jotka nekin voi nähdä kolonialistisena jäänteenä, Konate huomauttaa.
Burkina Faso on elänyt viime vuosina suurta muutosta, jonka Konate näkee varsinaisena itsenäistymisenä Ranskan vallasta. Esimerkiksi kansallisten kielten käyttöä pyritään edistämään koulutuksessa ranskan sijaan. Tapahtumat ovat sellaisia, joista uutisoidaan Suomessa niukasti, mutta Konaten elämässä niillä on suuri merkitys.
Kolonialismi vaikuttaa yhä ihmisten ajatusmaailmaan, Konate ajattelee. Hän toivoo, että kotikylä, kansa ja maa olisivat vapaita ajattelemaan ja toimimaan itse.
Ja että hän saisi olla vapaasti Sibiry, niin Burkina Fasossa kuin Suomessa.
Juttuun on haastateltu maahanmuuttoon, ylirajaiseen elämään ja hyvinvointiin perehtynyttä Tampereen ammattikorkeakoulun tutkijaa Laura Kemppaista.
Katseiden alla on katsottavissa Yle Areenassa 13.8.2026 alkaen. Dokumenttielokuva sai ensi-iltansa Locarnon elokuvafestivaaleilla Sveitsissä ja on nähty Suomessa DocPoint-festivaalilla sekä teatterilevityksessä viime keväänä. Kansainvälisesti se tullaan esittämään Ranskassa maan toiseksi katsotuimmalla France 2 -televisiokanavalla ja eri maissa Deutsche Welle -kanavalla.