Vuohen Purkaamo analysoi, mitä maailman urheiluareenoilla tapahtui ja miksi.
Yli odotusten onnistujat
Riku Illukka hyödynsi Birminghamin torstai-illan huippuolosuhteet ja juoksi 200 metrin Suomen-ennätyksen 20,38. Sillä tuli välierien kymmenes sija, ja eroksi finaalipaikkaan muodostui 0,03 sekuntia. Kuten satasellakin, Illukan erään sattui kevyin myötätuuli, mutta sinänsä jossiteltavaa tuulista ei jäänyt, että viimeinen finaalipaikka meni vieressä juosseelle italialaiselle. Toiseen aikavertailupaikkaan eroa jäi 0,15 sekuntia. SE-aika EM-välierässä on joka tapauksessa hieno onnistuminen.
Wilma Heltelä otti Suomen toisen mitalin, kun kesän toiseksi paras tulos 475 toi EM-hopeaa. Vaikka kaikki Heltelän hyppäämistä seuranneet tiesivät, että tällaisten korkeuksien selvittäminen on ehdottomasti mahdollista, kylmä fakta on, että kevään 2024 jälkeen Heltelä oli ennen EM-kisoja hypännyt paremman tuloksen kuin 470 tasan kerran. Objektiivisesti arvioiden kyseessä oli siis täysin kiistatta venyminen.
Ilona Mononen lähti juoksemaan EM-mitalista. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin karvas pettymys. Antti Aimo-Koivisto / LEHTIKUVA
Tasostaan jääneet
Ilona Mononen on takuuvarmasti merkittävästi parempi juoksija kesällä 2026 kuin kaksi vuotta sitten Roomassa, jolloin hän oli EM-finaalin kuudes. Nyt sijoitus oli kuitenkin kahdeksas keskinkertaisella ajalla 9.25,62. EM-finaalissa pidettiin kovaa vauhtia, mutta ei niin kovaa, että sen pitäisi olla Monoselle ongelma. Kun vauhdinpito oli nykivää, tilanne oli kuitenkin vasta kolmatta vuottaan esteitä juoksevalle Monoselle tuosta vauhdista täysin uusi. Kokemattomuus näkyi myös siinä, että Mononen antoi ennen ratkaisuvaiheita paikkansa Ranskan kokeneelle Alice Finot’lle. Tuon hetken jälkeen Monosen rytmi katosi. Kun tila esteille piti ottaa taistelemalla, estekokemus ei riittänyt. Oppirahojen makseluksi meni tämä EM-finaali.