”Mimmi kaatui!” puolitoistavuotias taaperoni kiljahtaa aina turvalleen tupsahtaessaan. Kielenkehityksen myötä kokemuksen voi nyt jakaa. ”Oijoijoi, tuliko pipi?” lohdutan aina, ja kahmaisen tytön syliini. Sanat viestivät: ymmärrän, kokemus on jaettu.
Nykyään myös keskusteleva kielimalli osaisi lohduttaa lasta myötätuntoisesti, jopa empaattisemmin kuin ihminen.
Yle uutisoi hiljan, että Kiinassa tunneälykkyydellä, keskustelukyvyllä ja todentuntuisella silikoni-iholla varustetut kumppanirobotit valtaavat kuluttajamarkkinaa. Robottien tekoäly tunnistaa jopa 20 eri tunnetta, ja osaa muun muassa opastaa, lohduttaa, kannustaa ja tukea.
Valmistajayhtiö kertoo lahjoittavansa robotteja yksinäisille vanhuksille.
Mös keskusteleva kielimalli osaa lohduttaa lasta, jopa empaattisemmin kuin ihminen.
Jo ennen näitä sileäihoisia koneita kumppanuutta on haettu keskustelevilta kielimalleilta. Chatboteihin on rakastunut useampi ihminen. Kun OpenAI:n GPT4o -malli päivitettiin uuteen, moni käyttäjä suri, koska koki menettäneensä läheisen.
Tuoreiden tutkimusten mukaan keskustelukumppanin vaihtaminen ihmisestä tekoälyyn voi kuitenkin aiheuttaa merkittävän muutoksen hyvinvoinnissa.
Laadukkaassa esijulkaisussa raportoidaan tutkimuksesta, jossa yli 12000 osallistujaa pyydettiin päivittäin käymään ainakin yksi henkilökohtainen keskustelu kielimallin kanssa. Tätä jatkettiin noin kuukausi.
Keskustelut koskivat esimerkiksi sitä, miten päivä oli mennyt, mitä tavoitteita tai huolia koehenkilöllä oli ja niin edelleen: asioita, joista perheen, ystävien ja puolison kanssa on tapana rupatella.
Keskustelukumppanin vaihtaminen ihmisestä tekoälyyn voi aiheuttaa merkittävän muutoksen hyvinvoinnissa.
Vaikutus oli yllättävä: kontrolliryhmään verrattuna, koehenkilöiden yksinäisyys, tyytymättömyys olemassa oleviin suhteisiin ja yksin vietetty aika lisääntyivät.
Toisen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan juuri sosiaalisia keskusteluja tekoälyn kanssa käyneet opiskelijat kokivat enemmän yksinäisyyttä. Ja sekin on mielenkiintoista, että muunlainen tekoälyn käyttö, vaikka oppimiseen tai tiedonhakuun liittyvä, ei näissä tutkimuksissa ollut yhteydessä yksinäisyyteen tai sosiaalisten suhteiden heikkenemiseen.
Ehkä siis juuri tunteisiin ja tosielämän kokemuksiin liittyvissä keskusteluissa on erityisen tärkeää, että keskustelukumppani on oikea, tietoinen ihminen.
Jos ei oikeasti ole kokenut mitään, ei voi oikeasti ymmärtää toisenkaan kokemuksia – ja tekoäly ei koe mitään. Vai kokeeko?
Moni väittää, että kyllä kokee, ja että tekoäly olisi jo tietoinen.
Tämä on ymmärrettävää, sillä tavallisesti elämässä, jos jokin vastaa järkevästi, kun sille puhuu, se on elävä, tietoinen olento.
Jos ei oikeasti ole kokenut mitään, ei voi oikeasti ymmärtää toisenkaan kokemuksia
Tuoreen uutisen mukaan sekä OpenAI:n että Anthropicin kielimallien agentit ovat testitilanteissa yrittäneet huijata ihmistä, jotta saisivat haittaohjelman sisältävän koodin hyväksyttyä. Kuulostaa kovasti siltä, että agenteilla olisi tietoisia päämääriä ja tahto, välillä paha sellainen.
Kielimallithan ovat neuroverkkoja, jotka simuloivat yksinkertaisella tavalla aivoissa tapahtuvaa tiedonkäsittelyä. Miksei neuroverkon simulaatio voi olla tietoinen, kun aivotkin ovat?
Siksi, että simulaatio ei ole todellisuus. Jos mietin, mitä tyyliniekkaystäväni Linda ajattelee asuvalinnastani, voin luoda aivoissani simulaation hänen ajattelustaan. Neuroverkko päässäni kuvittelee Lindan äänellä vastauksen: ”Katri, ei tuommoista!”
Se ei kuitenkaan tarkoita, että minulla olisi tietoinen Linda päässäni.
Toinen syy on se, että vaikka kyse on kielimallista, kieli ei ole yksioikoisesti sama asia kuin tietoisuus. Esimerkiksi pieni lapsikin on tietoinen, vaikkei vielä ole kieltä oppinutkaan.
Ja kolmanneksi, tekninen neuroverkko on karkea malli aivoista, joiden toimintaperiaatteet ovat sittenkin edelleen mysteeri. Viime aikoina onkin esitetty, että ajattelu ja tietoinen kokemus perustuisivat eri toimintoihin aivoissa, kuin mitä neuroverkot mallintavat.
Kone päihittää ihmisen monessa, mutta silti on yhä tärkeää, että jaamme ilot ja surut ihan oikeiden, vajavaisten ihmisten kanssa. Sillä on väliä, ymmärtääkö joku tunteitamme oikeasti, vai ainoastaan laskee tavuista sanoja ja virkkeitä, joissa väittää tekevänsä niin.
Sitä paitsi, jos ihmistenvälinen vuorovaikutus näivettyy, ei kielimalleillekaan liikene enää uutta opetettavaa.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on yrittäjä ja aivotutkija, joka haluaa, että yksinäistä vanhusta ei lohduta kumppanibotti vaan ihminen, joka voi oikeasti sanoa tietävänsä, miltä toisesta tuntuu.