- Euroopan yleisurheiluliitto EA maksoi miljoona euroa urheilijoille Rooman EM-kisoissa 2024 varmistaakseen tähtien osallistumisen. Kisat eivät enää houkuta automaattisesti.
- Olympiavoittaja Erki Nool kritisoi järjestelyä. Se vie EM-kisoilta arvokkuutta ja luo epätasa-arvoa.
- Palkintorahat tulevat normaaliksi viimeistään 2030 EM-kisoissa. Miljoonabudjetit kasvattavat järjestäjien painetta.
40 vuotta sitten eurooppalainen yleisurheilu oli maailman parasta.
Kun EM-kisat käytiin Saksan Stuttgartissa vuonna 1986, kyseessä oli tulostasoltaan kovin yleisurheilun arvokilpailu 1980-luvulla. EM-kisat olivat olympialaisten jälkeen toiseksi arvostetuin yleisurheiluinstituutio, jonka juuret ulottuivat vuoteen 1934.
Avaa kuvien katselu
Itäsaksalainen Hagen Melzer tuuletti Stuttgartissa 3000 metrin esteiden EM-kultaa 1986. Kuva: imago images/Horstmüller/ All Over Press
EM-kisoilla oli kuitenkin uusi haastaja. Kansainvälisen yleisurheiluliiton uuden luomuksen, MM-kisojen, debyyttiä juhlittiin Helsingissä vuonna 1983. Kisat olivat eurooppalaisen yleisurheilun juhlaa: vanhan mantereen urheilijat saavuttivat Helsingissä 73 prosenttia kultamitaleista ja 72 prosenttia kaikista mitaleista.
Nykypäivänä tuosta ylivoimasta on jäljellä enää muisto. Sama pätee EM-kisoihin, joihin osallistuminen ei ole eurooppalaisille tähdille enää automaatio.
Tämä tiedostetaan myös Euroopan yleisurheiluliitossa EA:ssa. Kaksi vuotta sitten EA ei halunnut ottaa riskiä, etteivät maanosan tähtiurheilijat saapuisi olympiakesän 2024 alkajaisiksi järjestettyihin Rooman EM-kisoihin.
Siispä EA maksoi tähdet Roomaan.
Miljoona tähtiin
Avaa kuvien katselu
Díaz nousi tällä 18,18 kantaneella hypyllään kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi ja jäi britti Jonathan Edwardsin ME:stä vain 11 senttiä. Kuva: Matteo Ciambelli/DeFodi Images via Getty Images
EA loi kaksi porkkanaa. Ensimmäinen oli suoritusbonusjärjestelmä, joka sai nimen Golden Crown (suom. Kultainen kruunu).
Siinä lajit jaettiin viiteen kategoriaan: pikajuoksuihin, pidempiin juoksumatkoihin, hyppyihin ja heittoihin sekä sekalaiseen kategoriaan, johon laskettiin moniottelut, viestit ja kävelyt.
Viisi kategoriaa, miehet ja naiset ominaan, ja kunkin voittaja kuittaisi 50 000 euroa – siis yhteensä puoli miljoonaa euroa, jonka pulittamisesta vastaisi EA.
EA kuvaili tiedotteessaan, että Golden Crown oli ”merkittävä edistysaskel siirtymässä rahapalkintojen aikakauteen Euroopan tärkeimmässä yleisurheilukilpailussa”.
Lajiryhmien voittajat ratkottiin lopulta vertailemalla, paljonko kustakin Rooman EM-kisojen voittotuloksesta saisi Kansainvälisen yleisurheiluliiton WA:n (World Athletics) pistetaulukossa. Miesten hyppylajien 50 000 euron suoritusbonuksen sai Ruotsin seiväsihme Armand Duplantis, joka hyppäsi EM-kultaa kisaennätyksellä 610 senttiä.
Duplantiksen EM-kultatulos toi WA:n taulukoissa 1 294 pistettä. Vaikka 610 jäi hänen silloisesta maailmanennätyksestään 15 senttiä, siitä saadut pisteet olivat WA:n taulukossa silti enemmän kuin Espanjaa edustanut kolmiloikkaaja Jordan Díaz sai tuloksestaan 18,18.
– WA:n pistetaulukkoa ei pitäisi koskaan käyttää eri lajien tulosten vertaamiseen, etenkään palkitsemismielessä. Yleisurheilussa rahat keskittyvät muutamille. Tämä systeemi vain alleviivaa ja pahentaa sitä, yleisurheilun datapalvelua Tilastopajaa pyörittävä Mirko Jalava arvioi.
Avaa kuvien katselu
Mirko Jalava on kansainvälisesti arvostettu yleisurheilun tilastomies. Kuva: Tarja Hiltunen / Yle
Toinen EA:n Rooman EM-kisoihin luoma porkkana kulki nimellä Ambassadors Programme eli suomeksi lähettiläsohjelma, josta EA tiedotti samaan aikaan suoritusbonusjärjestelmän kanssa. EA ei kuitenkaan avannut, ketkä tähtiurheilijat kuuluivat Rooman kisojen lähettiläsohjelmaan tai paljonko liitto maksoi heille.
– Kun Rooma näytti jäävän lipunmyynniltään pannukakuksi, kärkiurheilijoiden kanssa tehtiin PR-diilejä. He olivat lähettiläitä, jotka antoivat nimensä käyttöön mainonnassa ja tulivat paikalle. Koko potti oli miljoona euroa: eli puoli miljoonaa lähettiläisiin ja puoli suorituspalkintoihin, EA:n hallituksen jäsen Antti Pihlakoski kertoo.
Lähettilässopimukset ja niiden sisältö eivät ole julkisia, mutta Pihlakosken mukaan sopimuksia tehtiin parille kouralliselle Euroopan tähtiä.
– En tiedä, keiden kanssa sopimuksia lopulta tehtiin, mutta vetovoimaisimpien nimien osalta se ei ole rakettitiedettä, Pihlakoski sanoo.
Avaa kuvien katselu
Antti Pihlakoski (kesk.) kuuluu myös Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallitukseen. Kuva: Masatoshi Okauchi / All Over Press
Rooman EM-kisojen jälkeen kymmenen eurooppalaista saavutti kultaa Pariisin olympialaisissa. Yksi heistä sai EA:lta Rooman EM-kisoista osallistumiskorvauksen, jonka suuruusluokka oli noin 15 000 euroa. Asian vahvistaa Yle Urheilulle urheilijan manageri, joka ei halua omaa eikä urheilijansa nimeä julkisuuteen.
– Se oli ikään kuin starttiraha – ainakin edellytykset olivat samat. Uskon, että muutama muu sai paljon enemmän, manageri kertoo.
Miksi EA päätyi maksamaan?
Muuttunut maailma
Yleisurheilukalenteri on muuttunut 40 vuodessa merkittävästi.
1990-luvun alussa MM-kisat irtaantuivat olympialaisten ja EM-kisojen nelivuotissyklistä, ja MM-mitaleista alettiin kisata joka toinen vuosi. EM-kisat siirtyivät tähän malliin vuonna 2012, jolloin yleisurheiluympyrät olivat hyvin erilaisia kuin pariakymmentä vuotta aiemmin.
1990-luvun alun yleisurheilussa palkintorahat olivat isoilta osin tuntematon käsite. Urheilijat olivat artisteja, joiden kilpailuista saama elanto muodostui pääosin starttirahoista. Urheilijat kilpailivat kullekin erikseen neuvotellulla summalla, johon parhaat saattoivat neuvotella tulosbonuksen esimerkiksi kisaennätyksestä.
Avaa kuvien katselu
Frankie Fredericks, Linford Christie, Donovan Bailey ja Michael Johnson olivat pikajuoksun kirkkaimpia tähtiä 1990-luvulla. Kuva Berliinistä 1996. Kuva: Engler/ullstein bild via Getty Images
Vuonna 2012 asetelma oli kääntynyt päälaelleen. Yksittäisiä tähtiä lukuun ottamatta yleisurheilijoiden kilpailuista saamat tulot tulivat palkintorahoista. Tarjolla olevien kilpailujen määrä oli kasvanut sitten 1990-luvun, mutta valtaosalla tulojen kehitys meni päinvastaiseen suuntaan. Yleisurheilulla ei ollut enää vastaavaa vetovoimaa kuin ennen.
Etenkin absoluuttisen kärjen takana leivän ansaitseminen oli aiempaa haasteellisempaa. Rahan asema korostui.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto oli alkanut maksaa palkintorahoja MM-kisoissa menestyneille urheilijoille jo vuonna 1997. Euroopan liiton alaisissa EM-kisoissa urheilijoiden suuntaan ei liikkunut rahaa ennen Rooman EM-kisoja 2024. Silloinkin raha oli vain harvojen mestarien lystiä.
Kun EM-kisoissa siirryttiin kahden vuoden sykliin, se tarkoitti, että joka toiset EM-kisat osuisivat samalle kesälle olympialaisten kanssa.
Päällekkäisten arvokisojen debyyttivuonna 2012 useita eurooppalaisia kärkinimiä jäi pois Helsingin EM-kisoista, koska he halusivat keskittyä Lontoon olympialaisiin. Sama toistui neljä vuotta myöhemmin Rio de Janeiron olympialaisia edeltäneissä Amsterdamin EM-kisoissa.
Avaa kuvien katselu
Amsterdam järjesti historian toiset EM-kisat, jotka pidettiin samana vuonna olympialaisten kanssa. Kuva: Mehmet Kaman/Anadolu Agency/Getty Images
Kun kolmannet olympiavuoden EM-kisat koittivat koronapandemian jälkeen Roomassa vuonna 2024, EA ei halunnut Helsingin ja Amsterdamin toisintoa.
Nool ei hyväksy
Pihlakoski kertoo olevansa tyytyväinen, että Euroopan yleisurheiluliitto päätti varmistaa tähtien osanoton EM-kisoihin. Tulostaululla aihetta tyytyväisyyteen todellakin on: kärkinimet tehtailivat Rooman olympiastadionilla toistakymmentä EM-kisaennätystä.
Kaikki eivät kuitenkaan siunaa Pihlakosken näkemystä EA:n toiminnan oikeellisuudesta.
– Jos järjestäjä tekee promotyyppisiä sopimuksia, se on vain hyvä asia. Se taas ei ole oikein, että kattojärjestö maksaa joillekin omiin arvokisoihinsa osallistumisesta. Se vie tapahtumalta arvokkuutta, kymmenottelun olympiavoittaja Erki Nool sanoo.
Virolainen Nool, 56, vaikutti EA:ssa urheilu-uransa jälkeen muutaman vuoden, mutta siirtyi sittemmin valmentajaksi. Hän ei katso hyvällä, miten EA suosii Euroopan parhaita yleisurheilijoita ja asettaa urheilijat arvokisoissa epätasa-arvoiseen asemaan.
Avaa kuvien katselu
Erki Nool voitti kymmenottelun olympiakultaa vuonna 2000 Sydneyssa. Kuva: All Over Press
Nool mainitsee 10 vuotta vanhan säännön, jossa pikajuoksujen kärkinimet ovat saaneet vapaalipun suoraan EM-välieriin. Moni luuli säännön tulleen vain houkuttimeksi olympiavuosien EM-kisoihin, mutta tilapäisestä tulikin vakio.
– Mestaruuskisoissa kaikkien pitäisi kilpailla alkueristä saakka. Erilaisten etujen keksiminen sotii urheilun ydinajatusta vastaan, Nool sanoo.
– Kun aloitin kilpaurani, Euroopan mestaruus -titteli oli joka yleisurheilulajissa tosi iso juttu. Näin ei enää ole, vuonna 1994 EM-tasolla debytoinut ja neljä vuotta myöhemmin kymmenottelun EM-kultaa voittanut Nool sanoo.
Nool olisi valmis palaamaan EM-kisoissa vanhaan neljän vuoden rytmiin, koska nykyisessä kilpailukalenterissa tapahtuma hukkuu massaan. Parhaat tienaavat leipänsä toukokuu-syyskuussa kilpailtavasta Timanttiliigasta, jonka päälle syyskuun puolivälissä käydään vielä Kansainvälisen yleisurheiluliiton WA:n uusi kilpailuluomus, Ultimate Championship.
Ultimate Championshipin palkintopotti on 10 miljoonaa euroa. Jokaisen mukaan kelpuutetun lajin voittaja saa 150 000 dollaria eli 130 000 euroa.
Vertailun vuoksi: vuoden 2025 Tokion MM-kisoissa järjestäjien palkintopotti oli reilut 7,3 miljoonaa euroa. Järjestäjät maksoivat kultamitalista noin 60 000 euroa ja palkintorahoja kunkin lajin kahdeksalle parhaalle.
Avaa kuvien katselu
Armand Duplantis on dominoinut seiväshyppyä jo lähes kymmenen vuotta. Voitto Ultimate Championshipissa toisi hänelle palkintorahaa kutakuinkin saman verran kuin mitä hän saisi voittamalla seitsemän Timanttiliigan osakilpailua tai kaksi MM-kultaa. Kuva: EPA
EM-järjestäjät taas eivät maksa lähtökohtaisesti mitään. Toisin kuin Roomassa kaksi vuotta sitten, Birminghamissa Euroopan yleisurheiluliitto ei ole houkutellut urheilijoita rahalla tai maksanut suoritusbonuksia.
WA:n pistetaulukon mukaan laskettava suoritusbonussysteemi on Birminghamissa sama kuin Roomassa, mutta sen kustannuksista vastaavat brittijärjestäjät.
– Pitäisikö EM-kisojen palata vanhaan ja panna kaikki paukut joka neljäs vuosi järjestettäviin kisoihin? Fakta on, että yleisurheilijat tienaavat vähemmän kuin 30 vuotta sitten, eivätkä eurooppalaiset pärjää kuten ennen. Se ei saa kuitenkaan olla syy, miksi EM-kisat järjestetään kahden vuoden välein, Nool sanoo.
Rahapalkinnot budjetissa
Pihlakosken mukaan normaalit palkintorahat ovat tulossa viimeistään vuoden 2030 EM-kisoihin, joista kamppailevat Helsinki ja Bryssel.
Yle Urheilu on nähnyt Helsingin kisojen hakupaperin, jossa palkintorahoihin on budjetoitu 3,5 miljoonaa euroa. Sen maksamisesta vastaisi kisajärjestäjä.
– Se on paljon rahaa, mutta kisat ovat myös isot. Ei Bruce Springsteenkään tule stadionille ilmaiseksi. Jos stadioneita täytetään, artisteille pitää maksaa, Pihlakoski sanoo.
Toinen kysymys on, täyttyvätkö stadionit. Vuoden 2012 Helsingin ja 2014 Zürichin EM-kisat jäivät lipunmyyntitavoitteestaan rajusti ja tekivät miljoonaluokan tappiot. Vuoden 2024 EM-kisat Roomassa järjestettiin täysin julkisella rahalla, mutta tapahtuma keräsi 70 000 katsojaa vetävälle stadionille kuuden kisapäivän aikana yhteensä alle 140 000 katsojaa.
Avaa kuvien katselu
Euroopan tunnetuimpiin yleisurheilijoihin lukeutuva 400 metrin aituri Karsten Warholm (etualalla) kilpaili harvalukuisen yleisön edessä Rooman EM-kisoissa. Kuva: Riccardo De Luca/Anadolu via Getty Images
Kun Britannia ja yleisurheilun arvokisat olivat samassa yhtälössä vuosina 2012 ja 2017, ensin olympialaisissa ja sitten MM-kisoissa, kaikki kilpailupäivät olivat loppuunmyytyjä.
Tällä viikolla tv-katsojat ovat nähneet Birminghamista toisenlaista kuvaa. Valtaosan ajasta 20 000 katsojaa vetävä EM-katsomo on ollut puolillaan – jos edes sitäkään.
Puolan Silesia järjestää seuraavat EM-kisat olympiavuonna 2028. Tapahtuman 31 miljoonan euron budjetti on pelkästään julkista rahaa.
– EM-kisoilla on lähes mahdotonta tehdä voittoa läntisessä Euroopassa. Julkinen raha on ainoa tapa, jolla on mahdollista päästä nollatulokseen. Miljoonien palkintorahat ovat hieno asia urheilijoille, mutta kisajärjestäjille se on jälleen yksi huolenaihe lisää, Timanttiliigan jokavuotisen klassikkokilpailun, Brysselin Memorial Van Dammen, belgialainen kilpailunjohtaja Wilfred Meert arvioi.