Näyttelijä Ilkka Koivula viihtyy parhaiten siellä, kun ympärillä on tilaa, metsää ja aina jotakin tekemistä. Nykyään hänen arkeaan rytmittävätkin vanhan talon kunnostaminen, puulämmitys ja metsänhoito. Kaupungissa Koivula käy mielellään töissä, mutta kotiin hän haluaa palata luonnon keskelle.
Ero vei väljemmille vesille
”Olen maalaispoika, kotoisin pohjoisilta leveyksiltä Ranualta. Erosin avioliitostani joitakin vuosia sitten, ja halusin sen jälkeen muuttaa maalle vähän väljemmille vesille.
Muutin ensin maaseudulle Nokian lähelle. Maalla asuminen tuntui hyvältä, enkä kaivannut enää takaisin kaupunkiin. Sitten palasimme yhteen puolisoni Merjan kanssa.
Meillä oli jonkin aikaa haku päällä uudesta yhteisestä paikasta. Kävimme katsomassa useampia, mutta niissä oli aina jokin asia, joka ei ollut kohdallaan.
Tänne Kangasalle kun tulimme, katsoimme pihassa Merjan kanssa toisiamme, tuleeko jommaltakummalta mutta-sanaa. Sitä ei tullut, ja tiesimme heti, että koti oli löytynyt.”
Maalaistalossa asuminen vaatii paljon työtä
”Asumme maalaistalossa nyt kolmatta vuotta. Tiesimme, että asuminen tällaisessa ympäristössä vaatii meiltä molemmilta paljon työtä ja sitä, että hyväksymme myös keskeneräisyyden. Laitettavaa riittää aina, joten puuhastelusta on osattava nauttia.
Meillä on vanhan maalaistalon lisäksi jonkin verran tonttia ja metsääkin sen verran, että saamme polttopuut omasta takaa. Lämmitämme hirsitaloa pääosin puilla, ja aamupuurot tykkäämme keittää puuliedellä, vaikka sähköliesikin löytyy.
Olemme remontoineet taloa pieteetillä ja kunnioittaen sen vanhaa henkeä. Erityisen ylpeä olen siitä, että sain asennettua takaisin alkuperäiset lattialankut. Ne olivat pitkiä, paksuja ja leveitä lankkuja, joiden asetteleminen uuden lattiarungon päälle oli aika haastavaa, mutta siitä tuli hyvä.”
Ilkka Koivula on käsillä tekevä ihminen
”Talon tarkkaa ikää on vaikea sanoa. Se voi olla rakennettu vuonna 1920 tai jopa jo 1850. Talosta luopunut suku oli ollut tontilla 1500-luvulta asti.
Paikan historia on valtava. Siihen mahtuu niin paljon elettyä elämää, että se huokuu joka puolella. Mitään aarteita emme ole löytäneet, mutta kultaharkkojen etsintä jatkuu vielä! Ne tulisivat tarpeeseen, sillä rakentaminen ei ole halpaa lystiä, vaikka teen itse kaiken.
Olen aina ollut käsillä tekevä ihminen. Se on tullut verenperintönä vanhemmilta. Etenkin isäukko oli kova tekemään käsillä. Pikkupoikana sain usein olla mukana seuraamassa ja auttamassa.
Kaikista tärkein oppi, jonka olen vuosien saatossa ymmärtänyt, on se, että tekeminen kyllä opettaa, kunhan vain uskaltaa tarttua toimeen. Vaikeatkin asiat alkavat jossain kohtaa sujua, kun niihin jaksaa ensin perehtyä kunnolla.”
© Ilkka Koivulan kotialbumi
Hyötyliikunta pitää kunnossa
”Täytin viime keväänä 60 vuotta. Saan maaseudulla niin paljon hyötyliikuntaa, että se pitää minut kunnossa. Maalla asuminen on antanut rauhaa mutta toisaalta myös yhteisöllisen ympäristön.
Maaseudulla naapurit auttavat toisiaan, ja arki on sosiaalisempaa kuin kaupungissa. Kerrostalossa ei sanota välttämättä edes naapurille päivää.
Uskon, että sillä on oma vaikutuksensa yhteiskuntaan, että urbaanissa elämässä ihmiset eristäytyvät. Ja kun ihmisten kaikki viihdykkeet ovat lisäksi kännykässä, kanssakäyminen vähenee entisestään.
Tilastoissakin näkyy, että ihmiset voivat huonosti. Luulen, että jossain vaiheessa ihmiset muistavat taas, että toisiaan voi tavata ihan oikeassa elämässä.”
Mieluummin metsään
”Itselleni suurin ero kaupungissa ja maalla asumisessa näkyy harrastuksissa. Menen mieluummin metsään poimimaan marjoja tai Massey Fergusonilla metsätöihin kuin ratikalla kuntosalille, josta palaan kotisohvalle katsomaan televisiota.
Kaipaan tekemistä, reipasta ulkoilmaelämää ja läsnäolevaa luontoa. Tykkään seurata säätä, vuodenaikojen kulkua ja sitä, mitä naapurin pellolla tapahtuu. Kaupungissa on kiva käydä näyttelijän töissä, mutta maaseutu on elinpiiri, jossa parhaiten viihdyn.”