Vuohen Purkaamo analysoi, mitä maailman urheiluareenoilla tapahtui ja miksi.
Odotusarvoisella tasollaan urheilleet
Topi Parviainen toi Suomen miesten ensimmäisen pistesijan. Kahdeksas sija oli sinänsä sensaatiomainen 19-vuotiaalta keihäänheittäjältä, mutta finaalin taso oli yhdestä Julian Weberin 90-metrisestä huolimatta niin heikko, että minkäänlaista venymistä se ei tuupovaaralaiselta vaatinut. 77,82 oli itse asiassa reilun metrin heikompi kuin karsintatulos, joka oli Parviaisen kauden perustason mukainen heitto.
Ella Junnilan finaalisuoritus oli kuin suoraan odotuksista: EM-tilaston 11:s sijoittui EM-finaalissa 10:nneksi kauden perustason alalaitaan osuvalla tuloksella 188. Jotain mystistä tapahtui naisten korkeudessa kahdessa päivässä, sillä torstain karsinnassa peräti 15 naista ylitti 191, ja finaalipaikka vaati Junnilalta venymistä. Kaksi päivää myöhemmin korkeuden 192 ylitti enää viisi naista, ja neljä finalistia putosi jo korkeudessa 188. Finaali odotusarvoinen, EM-reissu kokonaisuudessa ylisuoritus, kiitos karsinnan venymisen.
Tasostaan jääneet
Mustafe Muusen odotusarvoa oli mahdoton määrittää, mutta 18. sija ajalla 29.17,11 oli varmuudella vähemmän, mitä sopi odottaa. Jos juoksee arvokisafinaalissa ennätyksensä, silloin puhutaan yleensä venymisestä. On kuitenkin mahdoton arvioida Muusen ylittäneen odotukset, jos alla on vain kaksi ratakymppiä, ja ennätys on kahden vuoden takaa Ruotsi-ottelusta, jolloin Muuse oli vielä huomattavasti vaatimattomamman tason juoksija. Maantiekymppi kulki tammikuussa lähes puolitoista minuuttia kovempaa.