- Vanha filmikuvaus tekee paluuta digitaalisen kuvaamisen rinnalle. Erityisesti nuoret ovat innostuneita. Filmivalmistajat ovat alkaneet investoida uudelleen tuotantoon.
- Märkälevyvalokuvaus on 1850-luvun menetelmä, jossa yhden kuvan ottamiseen on aikaa vain minuutteja. Jokainen kuva syntyy käsityönä.
- Nuorille filmikuvaus on vastalause jatkuvalle ruutuajalle. Se tekee kuvaamisesta harkitumpaa kuin digitaalinen kuvaaminen.
Avaa kuvien katselu
Matti Närhi on ottanut märkälevytekniikalla muun muassa muotokuvia. Kuva: Matti Närhi
Kun märkälevyvalokuvaaja Matti Närhi nostaa levyn hopeanitraattikylvystä rakentamassaan pimiössä Oulussa, alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.
Hänellä on vain viisi, korkeintaan kymmenen minuuttia aikaa ottaa kuva, ennen kuin levy kuivuu, menettää herkkyytensä ja muuttuu käyttökelvottomaksi.
Tämä on vastakohta digitaalisen kuvaamisen helppoudelle: kännykkäkameralla voi ottaa satoja kuvia minuutissa, märkälevylle vain yhden kuvan kerrallaan. Jokainen kuva on ainutlaatuinen ja syntyy käsityönä. Kuvaaminen vaatii tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja taitoa.
Avaa kuvien katselu
Matti Närhi säätää etukäteen valaistuksen kohdilleen. Kuva: Janne Körkkö / Yle
Närhi, 77, aloitti filmikuvauksen 17-vuotiaana ja siirtyi märkälevykuvauksen pariin vajaa kymmenen vuotta sitten. Kipinä syttyi kansalaisopiston valokuvauskurssilla, jonka vetäjä Pekka Homanen tutustutti kurssilaiset tähän menetelmään.
– Ajattelen, että valokuvaus on sitä, että asetat itse säädöt, eikä niitä joku tee siihen digikameraan. Sitten on historiallisuus, tässä kuvat ovat erilaisia kuin digikuvat, pohtii Närhi.
Kilpajuoksu aikaa vastaan
Märkälevykuvaus eli wet plate collodion on valokuvausmenetelmä, joka kehitettiin 1850-luvulla. Prosessi alkaa siitä, että valokuvaaja sekoittaa kollodiumseoksen ja kaataa siirappimaisen aineen lasi- tai alumiinilevylle. Levyä kallistellaan, kunnes pinta on tasainen.
Seuraavaksi valokuvaaja siirtyy pimiön punavaloon ja upottaa levyn hopeanitraattikylpyyn kolmeksi minuutiksi. Kun levy nousee kylvystä, se on herkkä valolle. Nyt kello käy.
Avaa kuvien katselu
Märkälevykuvauksessa työskennellään pimiön punavalossa ennen ja jälkeen kuvan ottamisen. Kuva: Janne Körkkö / Yle
Närhi asettaa märän levyn nopeasti valotiiviiseen koteloon eli kasettiin ja on valmis kuvaamaan. Kuva on jo etukäteen sommiteltu ja tarkennettu, sillä aikaa ei ole hukattavaksi. Valotusajat voivat venyä kymmenistä sekunneista jopa yli minuutin mittaisiksi.
Heti valotuksen jälkeen Närhi palaa pimiöön. Hän kaataa kehitteen levylle, ja kuva alkaa hitaasti ilmestyä näkyviin.
– Se on se huippuhetki, kun huomaa, että siihen syntyy kuva. Se on se, joka antaa sitä tyydytystä, Närhi sanoo.
Avaa kuvien katselu
Maisema näkyy etsinlasissa ylösalaisin. Kuva: Janne Körkkö / YleFilmikuvaus tekee paluuta
Märkälevykuvaus on hitaan kuvaamisen ääriesimerkki. Myös filmikuvaus on tekemässä paluuta.
Mustavalkofilmejä valmistavan Ilfordin vuonna 2024 harrastajille tekemässä kyselyssä yli 14 000 vastaajaa yli 110 maasta kertoi kuvauskokemuksistaan. Heistä 71 prosenttia kertoi kuvanneensa enemmän filmiä kuin edellisenä vuonna.
Filmikuvauksen suosio ei ole vain sosiaalisen median ilmiö. Filmivalmistajat ovat alkaneet investoida uudelleen tuotantoon.
Kodak on tuonut takaisin filmituotteita ja lisännyt tuotantokapasiteettia vastatakseen kysyntään.
Avaa kuvien katselu
Tältä näyttää märkälevytekniikalla otettu maisemakuva. Kuva: Matti NärhiNuoret innostuvat hitaasta kuvaamisesta
Suosion kasvun takana eivät ole vanhat harrastajat, vaan erityisesti nuoret. Ilfordin vuoden 2018 kyselyssä alle 44-vuotiaista yli kolmannes oli uusia filmikuvaajia tai palanneita harrastajia. Kyselyyn osallistui yli 6 800 vastaajaa sadasta maasta.
Valokuvaaja ja tietokirjailija Glyn Dewisin mukaan nuorille filmikuvaus on tietoinen valinta ja vastalause jatkuvalle ruutuajalle. Koska filmirullassa on rajallinen määrä kuvia ja jokainen painallus maksaa, kuvaaminen on harkitumpaa ja hitaampaa kuin digitaalisesti.
Suomessa märkälevykuvaajien määrä on kasvussa. Närhi kertoo, että hänen aloittaessaan vuonna 2019 Suomessa oli noin 30 aktiivista harrastajaa. Nyt määrä on huomattavasti suurempi, ja erityisesti nuoret kuvaajat ovat innostuneet.
– Tuntuu, että siinä pääsee valokuvauksen ytimeen, Närhi sanoo.
Avaa kuvien katselu
Kuva on lasilevyllä negatiivi. Sen hahmottaa parhaiten tummaa taustaa vasten. Kuva: Janne Körkkö / YleTalvikuvaus on erityisen haastavaa
Harrastus ei ole helppoa. Närhi kertoo, että usein vain puolet kuvista onnistuu. Erityisen haastavaa on talvikuvaus, jossa kemikaalit ja kasetti on suojattava pakkaselta.
Viime talvena kahden kuukauden pakkasjaksolla Närhi halusi kuvata kauniita huurrepuita. Viidestä kuvasta onnistui kolme, mikä oli Närhen mielestä hyvä tulos.
– Joskus mietin, miksi valitsin tämän harrastuksen, kun kuvat epäonnistuvat, Närhi sanoo.
Avaa kuvien katselu
Elävän linnun kuvaaminen märkälevylle on lähes mahdotonta. Kuvan kaulushaikara on täytetty. Kuva: Matti NärhiSeuraavana vuorossa dagerrotypia
Yksi kuva maksaa muutaman euron, mutta Närhi ei uskalla laskea kokonaiskustannuksia tarkasti.
– Tämä on sen verran intohimoinen harrastus, hän sanoo.
Närhen seuraava tavoite on opetella vielä vanhempi valokuvausmenetelmä, dagerrotypia. Suomen vanhin valokuva, joka on otettu vuonna 1842 Turun Nobelin talosta, on tehty juuri tällä tekniikalla.
Näin Matti Närhi kertoo märkälevykuvauksesta:
Video: Janne Körkkö / Yle