Ruskeaan paperipussiin oli pakattu Alma Hätösen lounas. Pussin päälle oli kirjoitettu mustalla tussilla sanat: ”Jesus wife”, Jeesuksen vaimo. Kuluneen vuoden aikana Alman lounaat löytyivät tällaisista pusseista, kun hän vieraili näyttelijämiehensä Jaakko Ohtosen tähdittämän elokuvan kuvauspaikoilla Italiassa.
”Olen elänyt viime ajat hyvin erikoista elämää. Nyt kun olen juuri palannut Suomeen, pystyn näkemään tämän vuoden erityisyyden ja tunnen kiitollisuutta siitä”, Alma sanoo.
The Resurrection of the Christ: Part One -elokuva on jatkoa vuoden 2004 The Passion of the Christ -elokuvalle. Jaakon nimirooli Jeesuksena on suomalaisittain suurin kansainvälisen luokan rooli koskaan, mutta myös Alman elämä on aviomiehen kiinnityksen myötä muuttunut totaalisesti.
”Tasan vuosi sitten tein töitä radiossa, opiskelin ammattikorkeakoulussa fysioterapeutiksi ja päiväni olivat todella täysiä. Nyt vuotta myöhemmin olen lopettanut päivätyöni enkä tiedä, mitä opinnoilleni käy. Elämäni on muuttunut täysin, ja toisaalta tuntuu, että tästä muutos vasta alkaa.”
Kesällä Alma osallistui Selviytyjät Suomi -sarjan juhlakaudelle. Sarja nähdään syksyllä.
Puhelu tuli viime kesänä, kun Alma ja Jaakko olivat kauppareissulla. Jaakkoa pyydettiin tapaamiseen ohjaaja Mel Gibsonin kanssa Italiaan seuraavalla viikolla.
Täysin yllättävä puhelu ei ollut, sillä Alma oli saanut Italiasta etiäisen jo kesän kynnyksellä. Hänelle oli vain tullut tunne, että maahan on mentävä. Hän ehdotti matkaa Italiaan ystävilleenkin, mutta ei saanut vastakaikua.
”Se oli yksi selkeimpiä merkkejä, joita olen elämässäni saanut. Nyt näen, miksi: tämä oli jotain, joka meidän piti kokea yhdessä Jaakon kanssa.”
Alma on oppinut luottamaan intuitioonsa. Hänelle se on kuin kieli, joka pitää opetella: Mitä enemmän intuitiota kuuntelee, sitä selkeämmäksi se tulee. Jos taas sitä vastaan taistelee, signaali heikkenee.
”Kun intuitiotaan alkaa kuunnella pienimmissäkin asioissa, siitä tulee hyvin äänekäs, ja sitten onkin hyvin selvää, mitä se sinulle kertoo. Elän intuitiolla ja väitän, että jokainen tietää syvällä sisimmässään, onko suunta oikea. Monet meistä vain taistelevat sitä vastaan.”
Almalle intuition kuunteleminen ei ole vaikeaa, mutta sen erottamista impulsiivisuudesta hän on joutunut harjoittelemaan.
”Impulsiivisena ihmisenä olen tehnyt sen kanssa todella paljon töitä. Yleensä erotan intuition siitä, että se on rauhallisempaa kuin impulsiivisuus. Impulssi on hätiköivää, ja ratkaisu pitäisi tehdä heti. Intuitio puolestaan on syvää tietämystä siitä, että juuri tämä on oikea suunnitelma.”
Toisaalta suunnitelman puutekaan ei tarkoita, että intuitio olisi väärä.
”Joka kerta kun olen tehnyt isoja suunnitelmia, universumi on repinyt minut sijoiltani jonnekin ihan muualle. Se ei ole huono vaan ihan hyvä asia.”
Aiemmin Alma saattoi tuntea huonommuuden tunteita siitä, ettei hän saa vietyä kaikkia asioita loppuun vaan ne jäävät kesken. Vuosi Italiassa hälvensi siihen liittyvää häpeää.
”Ehkä joidenkin asioiden on tarkoituskin jäädä kesken. Ehkä on tarkoitus ottaa niistä vain pieni oppi ja mennä eteenpäin. Jos jokin asia, jonka valitsin elämääni kaksi tai kolme vuotta sitten, ei ole enää valintani tänään, sen voi jättää menneisyyteen.”
Alma lisää, että hänen on helppo noudattaa intuitiotaan ja tehdä pikaisia muutoksia yhdestä syystä: siksi, että hänen elämässään on paljon pysyvyyttä. Hän on ollut kymmenen vuotta yhdessä aviomiehensä kanssa ja ystävyyssuhteetkin ovat pitkäaikaisia.
”On helppo tehdä nopeilta vaikuttavia ratkaisuja, kun minulla on pysyvyyttä niillä elämän osa-alueilla, jotka ovat minulle merkityksellisimpiä. Silloin uskaltaa hypätä tyhjän päälle.”
Alma on sairastanut parikymppisestä lähtien kroonista kipuoireyhtymää fibromyalgiaa. Vuosien aikana hän on tehnyt muutoksia esimerkiksi ruokavaliossaan. ”Aloin voida oikeasti paremmin vasta, kun aloin elää arvojeni mukaista elämää.”
Muutoksen juuret istutettiin Alman elämään jo kolmisen vuotta sitten, kun hän alkoi kyseenalaistaa kovaa työtahtiaan.
Alma oli aloittanut työt media-alalla 21-vuotiaana ja tullut monelle tutuksi tositelevisio- ja radio-ohjelmien juontajana. Italiaan muuttaessaan hän jätti senhetkisen työnsä Ylen radiojuontajana.
”Ammatillisesta turvasta luopuminen on ollut minulle raskas prosessi. Jo vuosia olen kuitenkin pohtinut, mikä olisi minulle oikea suunta. Identiteettini on kulminoitunut hyvin vahvasti juuri ammatilliseen identiteettiin”, Alma kuvaa.
”Sen purkaminen on ollut kivuliasta mutta välttämätöntä.”
Italiassa Alma teki omaa Postikortteja Roomasta -podcastiaan sekä kirjoitti kirjaa ja käsikirjoitusta. Lisäksi hänen tehtävänsä oli auttaa aviomiestään.
”Se oli minun työni Italiassa. Jaakko sanoo aina, että olin hänen työparinsa ja me olimme joukkue. Jos hän olisi ollut jääkiekkoilija, niin minä olisin ollut huoltaja, valmentaja ja lätkävaimo.”
Päivittäiset askareet pitivät sisällään pyykin pesemistä, ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä sekä käytännön asioiden hoitamista.
”Olin myös tavallaan Jaakon assistentti ja henkisenä tukena setissä. Toimin kotiterapeuttina, ideointiapuna ja taiteellisena apuna.”
Omin ehdoin ja aikatauluin toimiminen auttoi Almaa näkemään, että jokainen on arvokas ilman ulkoista hyväksyntää.
”Työt media-alalla ovat määrittäneet suhdettani muuhun maailmaan hyvin nuoresta saakka. Olen ollut työssäni näkyvä henkilö ja hyväksyntäkin on ollut ulkoista hyväksyntää. Silti olen jatkuvasti kaivannut merkityksellisyyttä työhöni. Olen tuntenut henkilökohtaista ristiriitaa, kun olen yrittänyt olla hyvä ihminen pinnallisessa maailmassa.”
Identiteetin purku kuulostaa aktiiviselta prosessilta, mutta Alma sanoo, että hänelle se on ollut ennen kaikkea pysähtymistä. Italiassa asuminen antoi siihen puitteet.
”Olen käynyt terapiassa, tutkiskellut itseäni, meditoinut ja tehnyt paljon muutakin aktiivista, mutta tärkein asia on ollut hyväksyä pysähtyneisyys. Silloinkin, kun pysähtyminen aiheuttaa itsessä levottomuutta, paikoillaan pitää vain olla ja antaa vanhan rakenteen purkautua itsestään.”
Mukavaa se ei ole, sen Alma tietää nyt.
”Muutos on aina ollut minulle helpompaa kuin aloillaan oleminen. Minua ei esimerkiksi haittaa, jos asuinpaikka vaihtuu. Sen sijaan on kauhistuttavaa ja epämukavaa istua paikallaan ja miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta vain silloin kaikki lieju, joka on laskeutunut pohjalle, pääsee nousemaan pintaan.”
Tästä Eeva kyllä saisi hyvät naurut. Ajatus tuli Alman mieleen, kun hän istui viime kesänä lounaalla Roomassa. Alman sisko Eeva uskoi nimenomaan Jeesukseen Kristukseen, ja siinä Alman mies nyt oli keskellä koekuvausprosessia kyseiseen rooliin. Alman ajatusta seurasi valtava lämmön tunne.
”Sitä on vaikea selittää, mutta tuntui siltä kuin verho olisi vedetty hetkeksi sivuun silmieni edessä ja esiin olisi tullut taivaallinen Eeva. Minusta tuntui, että hän lähetti minulle viestin: hän kyllä näkee tämän kaiken.”
Tunne ei ollut ainoa laatuaan. Sen jälkeen, kun Alman sisko menehtyi syksyllä 2022 paksusuolensyöpään, Alma on tuntenut tämän olevan mukana elämänsä isoissa käännekohdissa.
Vuosien aikana Alma on myös oppinut olemaan itse avoimempi viesteille, joita saa tuonpuoleisesta. Hän tietää, että viestit saattavat mennä ohi, jos antennit eivät ole riittävän pystyssä niitä vastaanottamaan.
Alma on oppinut tunnistamaan, milloin maassa oleva höyhen tai radiossa soiva kappale on hänelle viesti toiselta puolelta ja milloin ei.
”Jos tulee sellainen olo, että tämä on viesti läheiseltäni, niin silloin se on. Kun muistan vielä kiittää viestistä, yhteys vahvistuu entisestään. Kuolleet panostavat paljon lähettämiinsä viesteihin, joten meidänkin on panostettava siihen, että huomaamme ne.”
Kaikella on tarkoitus. Siihen Alma on oppinut elämässä luottamaan. Vuosi ennen siskonsa menehtymistä hän alkoi tehdä podcastiaan Yöpuolen Tarinoita, joka keskittyi yliluonnollisiin, kuoleman jälkeisiin kohtaamisiin.
”Silläkin oli tarkoitus, että olin koko vuoden ennen siskoni menettämistä ollut jo kuoleman kanssa tekemisissä. Kun se sitten tapahtui, olin jo aika pitkällä hyväksyntäni kanssa.”
”Ajattelen, että kuolema ei ole vain fyysinen kuolema vaan siirtymä. Samalla tavoin kuin synnymme tähän maailmaan, kuolema on tavallaan syntymä toiselle puolelle.”
Elämä ei ole pelkästään se, mitä näemme tässä hetkessä. Siitä Alma saa jatkuvasti todisteita, ja se tekee hänen mielestään kuolemasta vähemmän pelottavan asian.
”Surun hetkellä auttaa todella paljon ymmärtää se, että yhteys läheiseen voi säilyä ja olla jopa voimakkaampi, vaikka olisimme eri todellisuuksissa. Koen vahvasti, että Eeva kulkee mukanani. Saatan tuntea hänen läsnäolonsa ja puhua hänelle. Samoin edesmenneet koiramme kulkevat edelleen perheemme mukana.”
Alma oli siskonsa rinnalla, kun tämä menehtyi. Kokemuksensa perusteella hän uskoo vahvasti siihen, että sielu voi vaihtaa muotoaan ja jatkaa elämää kuoleman jälkeenkin.
”Voihan fyysinen vesikin muuttua höyryksi, jääksi tai lumeksi, joten miksei myös sielu voi muuttaa muotoaan? Kun on nähnyt menehtyneen ihmisen, ymmärtää, että kuolemassa energia on jo liikkunut jonnekin muualle.”
Viime vuosina myös Alman työhön on tullut koko ajan lisää henkisiä sävyjä. Instagramissa hänellä on yli 56 tuhatta seuraajaa, joista monia koskettaa nimenomaan henkisen hyvinvoinnin teemat. Yksi niistä on manifestointi, jota Alma sekä harjoittaa itse että jakaa sen oppeja seuraajilleen.
Olen kiitollinen siitä, että kaikki ammatilliset unelmani toteutuvat – myös sellaiset, joista en vielä tiedä. Esimerkiksi tällaisella lauseella Alma saattaa nykyään manifestoida.
”Manifestoinnissa on tärkeää antaa universumille mahdollisimman iso leikkikenttä, jolla toimia. Oleellista on toiston lisäksi myös puhua asiat todeksi kiitollisuuden kautta, niin kuin asiat olisivat jo tapahtuneet. Kannattaa puhua tunne edellä: miltä haluat itsestäsi tuntuvan, kun toivomasi asiat ovat tapahtuneet.”
Almalle manifestointi on neurotieteitä ja henkisyyttä yhdistävä harjoitus. Samalla hän ajattelee, että se voi parantaa sekä mielenterveyttä että resilienssiä. Ikäviltä tapahtumilta manifestointi ei suojaa, mutta voi auttaa siihen, kuinka vastoinkäymisiin suhtautuu.
Tänä vuonna Alma on oppinut myös entistä paremmin tunnistamaan, minä hetkinä manifestointi kannattaa ja milloin sille ei ole oikea aika.
”Olen käynyt syvissä vesissä monta kertaa ja huomannut, että liejuhetket eivät ole otollisia manifestointiin. Välillä pitää vain surra ja kipuilla. Ihminen kyllä tietää, milloin on aika tehdä henkisiä harjoituksia ja milloin käydä omissa synkissä paikoissa.”
Toisaalta aivoja voi ja joskus kannattaakin vähän huijata. Vaikka elämässä tapahtuisi hirveitä asioita, aivoille voi välittää toisenlaista viestiä, Alma ajattelee.
”Jos maailmankuva on todella negatiivinen, näkee ainoastaan niitä asioita, jotka vahvistavat negatiivisuutta. Jos taas toistaa aivoille, että elämäni on hyvää, ja vaikka se olisi täysi valhe, ajatukset alkavat muuttua positiivisempaan suuntaan.”
Alma lisää, että surut pitää tietenkin kohdata, mutta aivot ovat plastiset eli muovautuvat.
”Kun toistaa jotain ajatusta, aivot voivat löytää uusia polkuja. Ne alkavat etsiä elämästä asioita, jotka vahvistavat vaikkapa sitä näkemystä, että olen huoleton, onnellinen ja kaikki unelmani ovat minulle mahdollisia.”
Millainen merkitys henkisyydellä on Alman tulevissa töissä? Sitä hän ei vielä tiedä. Viime vuosien aikana hänelle on kuitenkin selkeytynyt se, että juuri sanat ovat hänen työkalunsa. Italiassa hän alkoi kirjoittaa kirjaa.
”Elän taiteilijoiden ympäröimänä, ja olen aiemmin ajatellut, että minulla ei ole niitä taitoja: en osaa laulaa tai maalata. Nyt olen ymmärtänyt, että sanat ovat minun keinoni nähdä ja värittää tätä maailmaa. Uskon, että meillä jokaisella on jokin lahja, joka tulee meille itsestään selvästi.”
Tulevaisuus on töiden osalta silti vielä auki – ja saa olla. Aiemmin Alma haaveili kouluttautuvansa paitsi fysioterapeutiksi, myös kuolindoulaksi. Nyt hän haluaa antaa ajatusten vielä muotoutua.
”Pohdin, onko minun mahdollista tehdä media-alan töitä sellaisella tavalla, joka pitää minut tasapainossa. Haluaisin tehdä myös hoitotyötä jollain tavalla, mutta en tiedä, onko minun tapani kuitenkin jokin muu muoto kuin istua sängyn reunalla.”
Ehkä tulevaisuuden rakentaminen onkin sitä, että juuri nyt ei tarvitse rakentaa mitään, Alma pohtii.
”Toivon, että voisin tulevassa työssäni tuoda ympärilleni valoa ja rakkautta ja auttaa ihmisiä elämään henkisesti kevyempää elämää. Ehkä minun täytyy sitä varten itse vielä vähän kasvaa. Tunnen matkani olevan vielä sillä tavalla kesken, että minulla on vielä enemmän annettavaa myöhemmin.”
Alma on oivaltanut monta uutta asiaa itsestään viimeisen vuoden aikana. ”Olen hyväksynyt esimerkiksi sen, että luovuuteni on syklistä: joskus se ei kulje, sitten taas tulvii.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2026.
Kuvauspaikka Kulosaaren kartano