Kesän keleistä tuli meteorologi Markus Mäntykannakselle aivan erityistä palautetta.
– Tuli pari kysymystä, että ettekö te saa niitä säitä mitenkään kohdalleen. Aivan kuin joku olisi oikeasti ajatellut, että me voimme laittaa tietyn paikkakunnan sään tietynlaiseksi. En muista, että aiemmin olisi sellaista tullut, Forecassa työskentelevä Mäntykannas kertoo.
Näin siitä huolimatta, että kulunut kesä on ollut keleiltään oikeastaan hyvinkin tavallinen suomalainen kesä.
Vaikkei jokainen kansalainen samaa mieltä olekaan, Mäntykannaksen mielestä Suomella oli tänä kesänä myös hyvää tuuria kesäsäiden suhteen.
Mutta miksi kesän sää tuntui niin monesta surkealta? Ainakin ihmisen muisti on lyhyt. Vuosien 2025 ja 2024 kesinä suomalaiset saivat nauttia – tai joutuivat kärsimään, riippuu, keneltä kysyy – pitkistä kuumista ja kuivista hellejaksoista.
Mäntykannas arvelee, että moni suomalainen odotti samanlaisia tänä kesänäkin. Mutta suomalaista kesäsäätä on pyörittänyt lähinnä sitkeä matalapaine, joka ei tuo pitkiä vakaita sääjaksoja.
– Jos Suomen ympäristössä on selkeäpiirteinen korkeapaine, säätä on suhteellisen helppo ennustaa. Matalapaine taas tuo päivästä toiseen vaihtelevaa oikukasta kesäsäätä.
Juuri heinäkuun lomaviikoille sattui vielä osumaan koleita ja sateisia päiviä.
”Keskiarvo ei kerro sitä, millainen kesä on ollut tietyllä paikkakunnalla.”
Vaikka sää ei koko Suomen keskiarvojen tasolla ollut mitenkään erityinen, matalapaineen vallitessa sää on vaihdellut paljon paikkakunnittain.
– Koko maan keskiarvo ei siis kerro sitä, millainen kesä on ollut tietyllä paikkakunnalla.
Jonnekin on voinut pudota vaikkapa kuurosadetta muutamassa päivässä kahta kuukautta vastaava määrä ja samaan aikaan naapuripitäjä on jäänyt käytännössä kuivaksi.
Mäntykannas kertoo, että näin kävi hiljattain Etelä-Pohjanmaalla, kun Seinäjoelle ryöppysi yli sata milliä sadetta ja naapurikuntiin vain murto-osa.
Tietyissä osissa maata kesä on siis hyvinkin voinut olla selvästi tavallista sateisempi.
Mäntykannas kertoo, että toisin kuin jutun alussa mainitut pari erikoisyksilöä, melkein kaikki ihmiset ymmärtävät, ettei meteorologi säädä säitä. Palautetta tuleekin enimmäkseen siitä, ettei ennuste osu kohdalleen. Tai ei ainakaan tunnu osuvan.
Meteorologin ja kansalaisen näkökulma kun voi olla varsin erilainen, sanoo Mäntykannas. Sääennusteessa voi olla vaikkapa voimakkaita kuurosateita tietyssä maakunnassa tietyllä päivällä. Jos näitä sateita sitten tulee jossain päin maakuntaa, meteorologin mielestä ennuste on osunut.
Mutta sen maakunnan asukkaan mielestä, jonka kotipaikka jääkin kuivaksi, ennuste ei ole sattunut kohdalleen. Kun tilanne on se, että kuurosateita tulee, sademääriä on vaikeampi ennustaa kuin lämpötilaa.
– Säämallien resoluutio ei riitä ennustamaan sitä, mihin tarkalleen sataa. Kuuropilvet syntyvät sattumanvaraisesti, vähän kuin ilmakuplat kiehuvassa vedessä.
Markus Mäntykannas pohtii, että ihmiset odottavat sääennusteilta sellaista tarkkuutta, johon ei ole mahdollista päästä.
Mäntykannaksen mielestä osa ihmisistä vaatii sääennusteilta sellaista, mitä niiltä ei voi yksinkertaisesti saada. Paikkakuntakohtaisia tarkkoja ennusteita ei nykyisillä malleilla voi laatia monen vuorokauden päähän.
– Tiedän, että moni katsoo sääennusteita sovelluksesta niin, että katsotaan vain se yksi päiväkohtainen sääsymboli. Siihen symboliin on pakko niputtaa koko päivän säätila, vaikka aamupäivällä sataisi ja iltapäivällä paistaisi aurinko.
Tästä syntyy sitten pettymyksiä, varsinkin loma-aikana, kun odotukset sään suhteen ovat kovat.
Mäntykannas sanoo, että suuren mittakaavan ilmiöissä ennustemallit toimivat hyvin pidemmällekin ajalle. Silloin tarkkuus on kuitenkin sitä luokkaa, että jostain viikosta voidaan ennustaa tulevan tavallista sateisempi.
Paikallisesti parhaan tiedon sateista saa Mäntykannaksen mukaan nykyään eri ennustepalveluiden tarjoamista sadetutkista. Niistä näkee, miten sadealueet ovat liikkuneet, ja lisäksi ne tarjoavat ennusteen sateista lähitunneille.
Säästä ja sen ennustamisesta Mäntykannas kertoo enemmän tuoreessa Koko kansan sääopas -kirjassaan.
Palataan lopuksi suureen kuvaan ja siihen tuuriin, joka Suomella kesäsäiden suhteen on ollut. Muualla Euroopassa on kesän aikana koettu paahtavia ja pitkiä hellejaksoja, jotka ovat johtaneet jokien ja pohjavesien pinnan putoamiseen, maastopaloihin ja tuhansiin ennenaikaisiin kuolemiin.
Tämän kaltaiset lämpöaallot ovat entistä todennäköisempiä ilmastonmuutoksen lämmittämässä Euroopassa. Mäntykannas arvioi, että siihen – kuten myös Suomen kesäsäähän – on vaikuttanut myös Tyynellämerellä parhaillaan voimistuva El Niño -ilmiö.
Sillä tarkoitetaan merivirran ajoittaista muutosta, josta seuraa pintaveden lämpeneminen Tyynenmeren itäosassa. Se muuttaa erityisesti Etelä-Amerikan ja Aasian säätä.
– Olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan se voi aiheuttaa myös Euroopassa pitkien korkeapainejaksojen muodostumista ja toisaalta sitä, että toisaalla Euroopassa on samaan aikaan pitkään matalapaine. Silloin lämpötilaerot ovat suuria. Ja tästä on saatu nyt esimerkki.
”Nyt saatiin pitkään kaivattuja sateita, pohjavesitilannekin parani.”
Nykyisestä El Niñosta ennustetaan mittaushistorian voimakkainta, joten se voi mahdollisesti vaikuttaa Eurooppaan myöhemminkin tänä vuonna ja ensi vuoden alussa.
Mäntykannas sanoo, että on aina vähän sattumankauppaa, mihin kesän korkeapaineet sattuvat asettumaan. Euroopan hirmuhelteistä ovat saaneet osansa myös Tanska ja Etelä-Ruotsi, joten kovin kaukana ei ollut, ettei myös Suomeen olisi tullutkin kuuma ja kuiva kesä vaihtelevan peruskesän sijaan.
– Itse olen erittäin kiitollinen siitä, ettei korkeapaine jämähtänyt yhtään pohjoisemmaksi. Meillä Suomessa oli taustalla erittäin kuiva talvi ja kevät. Nyt saatiin tänne pitkään kaivattuja sateita, pohjavesitilannekin parani.
Ehkä ihan tavallinen suomalainen kesäsää olikin siis juuri sitä, mitä maa kaipasi.