Evelina ja Seppo loivat toisiinsa ensimmäiset katseet Helsingin Töölönlahdella.Evelina Lorekin kotialbumi ja iStock
Joskus elämän rakkauden voi kohdata ihan tavallisena arkiaamuna. Näin kävi Evelinalle, joka tapasi tulevan aviomiehensä 13 vuotta sitten.
Anna.fi julkaisee uudelleen suosituimpia juttujaan.
Evelina Lorek, 41, heräsi 13 vuotta sitten toukokuisena arkiaamuna poikkeuksellisen hyvällä tuulella.
”Aurinko paistoi ja minulla oli ihan erityinen fiilis. Ajattelin, että nyt tapahtuu jotain kivaa. En osaa selittää sitä, mutta minulla oli voittamaton olo”, Evelina kertoo.
Normaalisti hän olisi suunnannut aamuakrobatiatunnille, mutta kevään ensimmäiset auringonsäteet kutsuivat naista ulos. Evelina päättikin spontaanisti vaihtaa sisätiloissa tapahtuvan aamuakrobatian juoksulenkkiin raikkaassa ulkoilmassa. Hän lähti hölkkäämään Helsingin Töölönlahdelle.
Yksi katse muutti kaiken
Tuolla lenkillä vastaan juoksi hahmo, joka kiinnitti oitis Evelinan huomion.
”Katsoin jo kaukaa, että onpas raamikkaan näköinen mies tulossa minua vastaan.”
Evelinan ja miehen katseet kohtasivat, molemmat hymyilivät – mutta kumpikaan ei pysähtynyt.
”Me vain juoksimme toistemme ohi. Ja heti sen jälkeen ajattelin, että ei vitsi, miksi en tehnyt mitään.”
Evelina ajatteli tuolloin, että on miehen tehtävä tehdä aloite. Mutta tunne ohi juosseesta miehestä oli voimakas – eikä se johtunut lainkaan siitä, että Evelina olisi hakemalla hakenut kumppania elämäänsä.
”Olin tuolloin kyllä sinkku, mutta ajatellut koko ajan, että vietän pian kivan sinkkukesän. Tuossa hetkessä tuli kuitenkin ihan sellainen olo, että minä kirjaimellisesti juoksin onneni ohi.”
”Sain melkein sydärin, mutta hyvällä tavalla”
Evelina alkoi oitis miettiä, miten voisi törmätä mieheen uudestaan ja tehdä aloitteen. Hän päätti jäädä vielä hetkeksi läheiselle kuntopisteelle ”jumppailemaan” eli katsomaan, josko mies kiertäisi Töölönlahtea ympäri ja tulisi näin ollen toistamiseen vastaan.
”Vilkuilin, näkyisikö häntä. Mutta sitten katsoin kelloa ja tajusin, että minun pitää mennä töihin.”
Matka kotiin sai kuitenkin vielä yllättävän käänteen.
”Juoksin Brahen kentän kohdalla ja kuuntelin musiikkia, kun yhtäkkiä tajusin, että joku juoksee vierelläni.”
Evelinan rinnalla juoksi sama mies, jonka kanssa Töölönlahdella oli vaihdettu pitkät katseet ja nopeat hymyt vain jokin tovi sitten.
”Kun käännyin katsomaan, kuka vieressäni on, mietin, että ei voi olla totta. Sain melkein sydärin, mutta hyvällä tavalla”, Evelina muistelee nauraen.
Tällä kertaa kumpikaan heistä ei jatkanut matkaa toisen ohi. He pysähtyivät ja esittäytyivät toisilleen. Raamikas mies oli Seppo – ja kävi ilmi, että hän oli myös melkein Evelinan naapuri.
”Kävelimme loppumatkan yhdessä ja vaihdoimme numerot.”
Evelina odotti viestiä malttamattomana jo samana päivänä.
”Aloin miettiä, annoinko edes oikean numeron, kun viestiä ei kuulunut heti. Olin innoissani.”
Lopulta viesti Sepolta tuli vielä saman päivän aikana.
”Hän kirjoitti, että olisi kiva tavata vielä.”
Ensitreffien jälkeen suhde alkoi syventyä
Ensimmäiset treffit eivät olleet perinteiset kahvilatreffit.
”Ehdotin kahvia, mutta hän sanoi, että mitäs jos mennäänkin lenkille. Meidän ensimmäinen oikea tapaaminen olikin sitten juoksulenkki.”
Ensitapaamisen jälkeen suhde eteni omalla painollaan.
Kävi ilmi, että Sepossa oli monia asioita, joita Evelina oli mieheltä toivonut: Seppo oli urheilullinen. Hän oli myös Evelinaa kymmenen vuotta vanhempi, joten menemisen sijaan kiinnostuksena alkoi olla jo sitoutuminen. Hänellä ei ollut ongelmia päihteiden kanssa. Hän osasi kokata. Sepon äiti on suomalainen ja isä kongolainen, joten hän oli kansainvälinen niin kuin puoliksi puolalainen Evelinakin. Kävi nopeasti myös ilmi, että Sepolla on hyvät käytöstavat, jollaisia Evelina arvostaa.
Hän oli jopa listannut näitä Sepossa toteutuvia toiveitaan tulevan kumppanin ominaisuuksista siskolleen. Hän oli myös todennut, ettei takuulla löydä kumppania baarista vaan urheilun parista.
”Vähän vitsillä olen sanonut, että manifestoin universumilta tällaisen kumppanin.”
Evelina aavisti oikein, että elämänkumppani löytyy urheilun parista baarin sijaan.
© Evelina Lorekin kotialbumi
Tapaamistarina aiheuttaa aina ihasteluja
Tänä päivänä Evelina ja Seppo ovat onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen vanhempia.
”Nykyään olemme siis suurperhe. Menimme naimisiin vuonna 2021, ennen kolmannen lapsemme syntymää.”
Evelina myöntää, että heidän tapaamisessaan on hänenkin mielestään jotain taianomaista.
”Kun ihmiset kuulevat ensikohtaamisestamme, ensimmäinen reaktio on yleensä, että eihän tuollaista tapahdu kuin elokuvissa.”
Evelina haluaa kuitenkin olla avoin myös sen suhteen, että aivan pelkkää satua heidän tarinansa ei ole alusta asti tähän päivään ollut. Ensimmäisinä vuosina suhteessa oli hetkittäin myös tuulista.
”Ehdimme muuttaa kerran yhteen ja erilleen ennen kuin asetuimme kunnolla elämään yhteistä elämää saman katon alle”, Evelina kertoo.
Tänä päivänä pariskunnan välinen rakkaus näkyy ennen kaikkea arjen vastuiden tasapuolisessa jakamisessa ja toisen huomioimisessa. Liikunta yhdistää paria edelleen.
”Tosin enää emme tosin käy samalla tavalla juoksulenkeillä kuin silloin, koska arki ja lapset muuttavat rytmiä.”
Evelinan ja Sepon ensikohtaamisesta on kulunut jo yli 13 vuotta.
© Evelina Lorekin kotialbumi
Lue myös Kotiliesi.fi: Lindan parisuhde sai alkunsa tuntemattomaan numeroon vastaamisesta: ”Muistan vieläkin sen puhelun ja miltä se tuntui”
Rohkeus kannattaa
Tänä päivänä Evelina kannustaa naisiakin tekemään aloitteen, jos kohdalle osuu kiinnostava tyyppi. Eikä kyse ole edes pelkästä ulkonäöstä.
”Vaikka toki kiinnitin 28-vuotiaana huomiota Sepon komeaan olemukseen, aistin heti hänet nähdessäni myös hänestä huokuvan sympaattisen energian.”
Aloitteen tekemisen tuloksena voi parhaimmillaan olla kaunis rakkaustarina. Vaikka Evelina itse ajatteli aikanaan, että miehen on tehtävä aloite, nykyään hän pitää tällaisia ajatuksia vain rajoittavina.
”Siinä ei menetä mitään, jos tekee aloitteen. Mutta voi menettää paljonkin, jos ei tee mitään. Jos minäkin vain olisin jatkanut juoksua, enkä olisi jäänyt hetkeksi odottelemaan Seppoa jumppailupaikalle, emme olisi kohdanneet lenkin loppupäässä.”
Tämä juttu on julkaistu alun perin kesäkuussa 2026.