Yleisurheilun supertähti, seiväshyppääjä Armand Duplantis kertoi Tokion MM-kisojen alla olevansa kiitollinen, ettei hän ole maratonjuoksija ja ettei hänen tarvitse juosta pitkiä matkoja jättikaupungin kuumuudessa ja kosteudessa.
Suomalaisjuoksija Alisa Vainiolla tilanne on toinen, sillä maratoonaria odottaa sunnuntaiaamuna hurja rääkki. Tokiossa on ollut ennätyslämmin kesä ja vielä MM-kisojen ajaksikin luvassa on runsaasti yli 30 asteen päiviä.
Vainio, 27, on osallistunut naisten MM-maratonille aiemmin Dohan 2019, Eugenen 2022 ja Budapestin 2023 kisoissa, joita kaikkia on yhdistänyt kova kuumuus. Tokiossa korkea ilmankosteus lisää juoksukokemuksen tukaluutta vielä merkittävästi.
– Kosteuden puolesta tämä vertautuu varmaan eniten Dohaan. Se tuntemus on sellainen, että joku osoittaa koko ajan hiustenkuivaajalla naamaan. Se on tosi tukala. Jos olisi kuivempaa, ei olisi niin paha juosta, Vainio arvioi tulevaa Suomen joukkueen tiedotustilaisuudessa.
”Tiedän hullumpiakin ihmisiä”
MM-kisojen järjestäjät aikaistivat kisojen alkuun kaavailtujen 35 kilometrin kävelyjen ja maratonien aikataulua kuumuuden vuoksi puolella tunnilla. Vainion mukaan sillä ei ole käytännössä paljoakaan merkitystä, sillä elohopea ehtinee silti nousta kisan aikana yli 30 asteeseen.
Naisten maraton alkaa sunnuntaina paikallista aikaa kello 7.30 (Suomen aikaa kello 1.30).
– Chibassa (valmistautumisleirillä) tein noin aamuyhdeksän aikaan treenit, ja silloin oli jo ihan täyskuuma. En tiedä, onko sillä väliä, tuleeko maaliin yhdeksältä vai kymmeneltä. Ihan yhtä kuumalta se tuntuu, Vainio totesi.
Vainiolla on käytössään kisassa paljon viilennysapua, vaikka uusi viilennyspanta ei täyttänytkään juoksijan odotuksia.
– Minulla on kylmäkauluri, joka on parhaan ystäväni ja ultrajuoksija Satu Lipiäisen keksimä. Se on tyynyliinasta askarreltu, ja molemmissa päissä on jäitä. Rintakehä saa viileyttä, kun sen tunkee urheilurintsikoiden sisään. Yritän saada lippikseen tungettua jäitä ja pidettyä niitä käsissä. Lisäksi juotavaa, ja vettä päälle, Vainio luetteli.
Lappeenrantalaislähtöisen Vainion alkuvuosi oli piinallinen, sillä pitkittynyt mykoplasma riivasi juoksijaa kuukausitolkulla. Kesäkuussa saatu antibiootti toi viimein helpotuksen, ja juoksija palasi kisoihin elokuussa pirteästi.
Kolme vuotta sitten MM-maratonilla 16:nneksi sijoittunut Vainio kertoi olevansa valmis Tokiossa myös kovempaan vauhtiin, jos kisa sitä vaatii. Hurjasta rääkistä huolimatta kestävyysjuoksija odottaa kilpailua innolla.
– Ehkä tässä jonkinlainen masokisti täytyy olla, että tänne hakeutuu, mutta kyllä minä tiedän hullumpiakin ihmisiä kuin itseni.
Keskitalolla vähemmän kolotusta
Kuumuus ja kosteus koettelevat arvokisoissa lähinnä juuri kestävyysjuoksijoita. Ulkoradoilla aikuisten arvokisoissa debytoiva pika-aituri Saara Keskitalo ilmoitti vaihtavansa mieluusti elokuun Ruotsi-ottelussa vallinneen reilun kymmenasteisen ja sateisen kelin helteeseen.
– Suomessa huomasi nyt vähän syksyisemmillä keleillä, että joka paikkaan vähän kolotti ja lämmittelyyn piti käyttää huomattavasti pidempään ennen kuin viitsi lähteä täysillä kiskomaan. Tällaisella säällä pääsee vähemmällä ja energiaa säästyy tehokkaampaan tekemiseen, Keskitalo kuvaili lämmön merkitystä.
Myös seiväshyppääjä Urho Kujanpää pitää lämpimästä, vaikka kosteus voikin tuoda haastetta hyppysuoritukseen.
– On se kivempaa hypätä kuin kymmenessä asteessa ja vesitihussa. Lämpö mahdollistaa kovemmat suoritukset, kun kroppa toimii paremmin.
Moukaristi Silja Kosonen kisaisi mieluummin viileämmässä, mutta kuumuuteen on arvokisoissa jo totuttu.
– Tässä säässä ei ainakaan tunnu hirveän kankealta. Tämä ei ehkä ole minun lempparini, vaan oma ideaali olisi 15–20 astetta eikä ihan näin kostea. Mutta kyllä täälläkin selviää.