Ennen presidenttiyttään Donald Trump tunnettiin siitä, että hän arvosteli Yhdysvaltoja sotaseikkailuista ja maailmanpoliisina toimimisesta. Nyt hän käy jo kuudetta kuukauttaan huippukallista sotaansa Irania vastaan.
Vielä maaliskuun alussa Trump vakuutti, että Israelin ja Yhdysvaltain ”yhteisoperaatio” kestäisi vain muutaman viikon, mutta Iran on osoittautunut paljon ennalta luultua sitkeämmäksi ja hankalammaksi vastustajaksi.
Sinänsä ei ollut yllätys, että Iranin vastahyökkäykset alkoivat tarkkojen ennakkosuunnitelmien mukaisesti jo ensimmäisenä sotapäivänä. Tai että ne kohdistuivat Yhdysvaltain tukikohtiin Persianlahdella – ja myös Israeliin, toteaa valtiotieteen tohtori ja eversti evp. Pekka Visuri.
– Yllätys oli vastahyökkäysten voima. Sodanjohdon lamauttamiseen tarkoitettu isku Iranin ylimpään johtoon ei myöskään tuottanut toivottua tulosta, koska vallankumouskaartin johtamisjärjestelmä oli tehokkaasti hajautettu ja sijaiset nousivat heti murhattujen tilalle.
Avaa kuvien katselu
Entinen ammattisotilas, Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri on erikoistunut kansainvälisiin kysymyksiin sekä sota- ja poliittiseen historiaan. Kuva: Thomas Hagström / Yle
Myöskään Iranin ohjusaseistukselle operaatiossa aiheutetut vauriot eivät Visurin mukaan olleet merkittäviä. Vuosikymmeniä kestänyt valmistautuminen hyökkäysten torjumiseen oli Iranissa hoidettu perusteellisesti ja ammattitaidolla.
– Tehokkaiksi kehitetyt droonit ja ballistiset ohjukset oli suojattu syvälle maanalaisiin tiloihin, ja niille oli rakennettu liikkuvia laukaisualustoja, joita oli vaikeaa tuhota. Ja ennen kaikkea: modernia aseistusta oli maassa riittävästi.
Turvallisuuspolitiikan eturivin tutkijana tunnettu Visuri kertoo Iranin sotaa koskevista näkemyksistään Suomen Geopoliittisen Seuran verkkosivuille kirjoittamassaan artikkelissa.
– Iranin voiman arvioinnissa on aiheellista korostaa maastoa ja aseistusta yhdistettynä suureen, 90 miljoonan asukkaan väestöön, jolla on vahva kulttuurinen pääoma. Suuri osa maastosta on vaikeakulkuista vuoristoa, joka tarjoaa lukemattomia kätköpaikkoja aseistukselle.
Iranin sotilaallinen iskukyky tallella
Iranin koko ei ainakaan helpota amerikkalaisten ja israelilaisten sotilaallista urakkaa: maa on selvästi suurempi kuin EU:n sydänmaiden Ranskan, Saksan ja Italian pinta-alat yhteensä.
Visurin mukaan hyökkääjät aliarvioivat pahasti Iranin kyvyn käyttää drooneja sekä ballistisia- ja risteilyohjuksia vastahyökkäyksiinsä. Iskuvoimasta valtaosa on ollut sijoitettuna maanalaisiin suojiin, joita yhdistää laaja tunneliverkosto.
– Ohjusten varastot ja tuotantolaitokset voivat sijaita vuorten sisällä niin, että niiden päällä on satoja metrejä lujaa graniittia. On siis turha kuvitella, että ne voitaisiin pommittaa hajalle.
Avaa kuvien katselu
Iranilaissotilaat näyttävät voitonmerkkiä Iranin ja Venäjän yhteisessä sotaharjoituksessa Omaninlahdella. Kuva on otettu 19. helmikuuta – eli vähän ennen Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäystä Iraniin. Kuva: Iranin armeija / EPA
Jo Ukrainan sodasta ovat tulleet tutuiksi tositilanteissa testatut iranilaisvalmisteiset droonit, joita on myyty suuria määriä Venäjälle. Droonien ja järeämpien ohjusten käyttöä oli Iranissa harjoiteltu jo ennakkoon hyvin, Visuri kertoo.
Kiinasta ja Venäjältä on maahan toimitettu tiedusteluun ja ohjusten maalittamiseen vaadittavaa huipputekniikkaa.
– Tuoreiden analyysien perusteella voidaan sanoa, että Iranilla on Kiinan ja Venäjän tukemana erittäin kehittynyt hyökkäyskyky Persianlahden alueen tukikohtia ja Israelia vastaan. Yhdysvallat ja Israel hallitsevat ilmatilaa perinteisillä ilmavoimillaan, mutta Iran kykenee ohjuksillaan tuottamaan niille raskaita tappioita.
Tässä asetelmassa Yhdysvallat on joutunut vetämään merivoimiaan satojen kilometrien päähän Iranin rannikoista. Myös Iranin ilmatilaa on edelleen vaarallista käyttää. Tämän vuoksi USA:n ilmavoimat ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet turvautumaan kaukovaikutteiseen aseistukseen, josta on jo pulaa.
Pahin takaisku amerikkalaisille on ollut Hormuzinsalmen sulkeminen ja siihen liittyvät ongelmat maailmantaloudelle.
– Tiedossa oli, että Iran voisi lopettaa laivaliikenteen Hormuzinsalmessa, eikä sitä olisi helppoa saada väkipakolla uudelleen auki. Nyt ollaan sitten umpikujassa.
Maailmantalouden kannalta elintärkeä Hormuzinsalmi erottaa Persianlahden ja Intian valtameren toisistaan.
USA:lla edessä uusi Vietnam?
Kaikkien edellä kuvattujen haasteiden edessäkin Trump on jo ehtinyt kehuskella suurilla saavutuksillaan Iranin sotilaallisen voiman tuhoamisessa.
Turhautunut Trump päättikin julistaa taloussodan Irania vastaan, kun sotilaalliset keinot eivät tunnu purevan.
Sodan alettua 28. helmikuuta iranilaiset toteuttivat nopeasti uhkauksensa salmen sulkemisesta laivaliikenteeltä. Pelkkä uhkaus riitti lopettamaan liikenteen, koska laivoille ei enää saatu vakuutuksia.
8. huhtikuuta tehtiin aseleposopimus, jossa Iranille käytännössä myönnettiin hallinta kiistanalaiseen Hormuzinsalmeen. 17. kesäkuuta allekirjoitetussa aiesopimuksessa Iranille annettiin yhdessä Omanin kanssa oikeus valvoa salmen laivaliikennettä.
Avaa kuvien katselu
Usvainen aamunkoitto Hormuzinsalmessa lähellä Omanissa sijaitsevaa Musandamin maakuntaa. Merellä näkyy suuri määrä laivoja. Kuva on otettu kesäkuun puolivälissä. Kuva: Reuters
Visuri sanoo, että Hormuzinsalmen rantoja on helppo puolustaa maihinnousuyrityksiä vastaan.
– Salmen avaaminen asevoimalla, puhumattakaan Iranin alueiden valtaamisesta, vaatisi monien kuukausien ennakkovalmistelut. Silti tulos olisi epävarma ja odotettavissa olisi suuria tappioita.
Tarvittavien maihinnousuvalmistelujen mittakaavaa voi Visurin mukaan verrata jopa Normandian maihinnousuun kesällä 1944. Tällaiseen manööveriin Yhdysvalloilla tuskin on halukkuutta, hän arvioi.
– Sitä paitsi, Iranille kyseessä on joka tapauksessa kamppailu olemassaolosta, jolloin myös henkiset tekijät, kuten nationalismi, nousevat merkittäviksi seikoiksi. Jos tämänkaltaisia tekijöitä ei oteta huomioon, käy kuten Yhdysvalloille on monissa sodissa käynyt – alkaen Vietnamista ja päätyen Irakiin sekä Afganistaniin.