Kaupunki joutuu rakentaessaan ottamaan huomioon sellaisia asioita, joita kotitimpurit eivät tule välttämättä ajatelleeksi, Helsingin kaupungin projektinjohtaja Belinda Barbato sanoo.
Ihmiset eivät usein hahmota, miten julkisen rakentamisen hintalappu muodostuu. Näin arvioi Iltalehden haastattelema projektinjohtaja Belinda Barbato Helsingin kaupungilta.
– Helposti nähdään vain se lopputulos, mutta se on vain jäävuoren huippu siitä kaikesta, mitä on tehty ennen sitä itse rakentamista, Barbato sanoo.
– Siinä on suunnittelu, joka tehdään todella yksityiskohtaisesti ja johon itsessään jo liittyy hirveästi erilaisia vaiheita, kuten esimerkiksi lähtötietojen hakemista, mittauksia ja pohjatutkimuksia. Sitten on tietysti se itse rakennuttaminen ja rakentaminen, johon liittyy omat kustannuksensa.
Julkisten rakennushankkeiden hinnat nousevat aika ajoin julkisen keskustelun, päivittelyn ja paheksunnankin kohteeksi. Kuluvana kesänä puhuttaneet ovat ainakin Helsingin Eiranrannan neljännesmiljoonan uimaportaat ja Vantaan Kivistön puolen miljoonan liito-oravatolpat.
Sadattuhannet eurot ovat epäilemättä suuria summia rahaa, mutta Barbaton mielestä julkisten hankkeiden kustannukset ovat yleensä kuitenkin kohtuullisia.
– En sanoisi, että ne lähtökohtaisesti paisuisivat kohtuuttoman kalliiksi. Totta kai yllätyksiä voi vaikka rakentamisen aikana tulla, mikä sitten saattaa lisätä kustannuksia.
Kaupunkilaisten laatimien ehdotusten pohjalta Eiranrantaan suunnitellaan uimaportaita ja pukukoppeja. Kuvassa Eiranranta ilman uimaportaita. Levi Vepsä
”Niin vähillä tiedoilla”
Barbato on ollut valmistelemassa Omastadi-hankkeita, jollainen esimerkiksi juuri Eiran uimaportaiden rakentaminen on. Hankkeissa kaupunkilaiset saavat itse esittää ehdotuksia lähialueiden kehittämiseksi ja äänestää lopulta toteutettavista hankkeista.
Barbaton mukaan Omastadi-hankkeiden suunnittelun haasteena on, että tarkkojen kustannuslaskelmien tekeminen ei ole mahdollista kaupunkilaisten ehdotusten suuren määrän vuoksi. Hankkeiden kustannusarviot tulee kuitenkin laatia ennen niistä äänestämistä, ja tuossa vaiheessa hankkeelle määrätty kustannusluokka on lähtökohtaisesti lopullinen.
Projektinjohtaja myöntää, että tarkkojen laskelmien puuttuessa riski kustannusten yliarviointiin on olemassa.
– Kun niin vähillä tiedoilla sitä arviointia tehdään, niin siinä saatetaan varata liikaa rahaa. Mutta kyse ei missään nimessä ole sadoista tuhansista, jotka saattaisivat jäädä käyttämättä. Ne heitot ovat ainakin oman kokemukseni mukaan pienempiä.
Vantaalle pystytetään tolppia liito-oraville. Kuvituskuvassa liito-orava-alueelta kaadettua metsää Helsingin Tattarisuolla vuonna 2018. RISTO KUNNAS
Nämä eivät vaihtoehto
Barbato pohtii, että usein keskustelunaiheeksi nousevat sellaiset projektit, jotka ovat ihmisille tuttuja omalta pihamaalta tai mökkirannasta.
– Voi mietityttää, että miten se omalle mökille toteutettu laituri voi kaupungin tekemänä maksaa niin paljon. Siihen on perusteena juuri se, että meidän on tehtävä niistä todella kestäviä. Niitähän käytetään vuorokauden ympäri tuolla yleisillä alueilla. Niiden pitää myös täyttää turvallisuusstandardit ja noudattaa ympäristö- ja muita lakeja.
– Vaihtoehto ei ole toteuttaa niitä huonolaatuisesti, vaarallisesti tai suunnitteluvaiheita ohittaen.
Julkiset hankkeet rahoitetaan lopulta veronmaksajien pussista. Niinpä suurinumeroiset hintalaput saattavat herättää kuumiakin tunteita.
Vilkas keskustelu kuuluu asiaan, Barbato sanoo.
– Se on todellakin ymmärrettävää, että lopullinen hintalappu voi herättää kysymyksiä. Kun kaupunki tekee palveluja verovaroin asukkaan kotiympäristöön, niin tietenkin se puhututtaa.