- Jyväskyläläisen Lohkare gamesin uusi Last drop -peli julkaistiin tiistaina. Se oli Steam-alustalla julkaisupäivänään ostetuin peli Suomessa.
- Peli sijoittuu vuoteen 1994 ja kuvaa lähiöelämää. Siinä voi esimerkiksi ajaa ysäriautoilla, tapella ja juopotella.
- Pelitutkija Tero Kerttula sanoo, että suomalaisten indie-pelien junttihuumori ja monet yksityiskohdat hämmästyttävät ulkomaalaisia.
Jyväskyläläisen Lohkare gamesin kehittämä Last drop -peli alkaa siitä, kun päähenkilö Seppo Sahtivaara heräilee rappukäytävästä rankan yön jälkeen.
Hänen muistinsa on mennyt, koska edellisiltana on juhlittu lähiöpubi Jänöjussissa kaverin vapautumista vankilasta.
On vuosi 1994. Kaveriporukka on taas koossa, ja on aika suunnistaa Nykylän kaupungin kaduille.
Kolmiulotteinen betonilähiö muistuttaa Jyväskylän Kangaslampea. Samoilta kulmilta ovat kotoisin myös pelin kehittäjät Henri Koskinen, Hannes Kurikka, Timo Halttunen ja Riku Asikainen.
Koskisen mukaan pelin hahmot ja tarinat ovat fiktiivisiä, mutta raa’an rehellisiä. Tietäjät tietävät, että niillä on esikuvansa miesten nuoruudessa.
– Siellä on aina joku oikea juttu taustalla, ja se on monesti vielä hurjempi kuin tapahtuma pelissä.
Avaa kuvien katselu
Kuvakaappaus Last drop -pelistä. Kuva: Lohkare games
Koskisen mukaan pelissä on hyvin kaurismäkeläinen tunnelma, jota on höystetty Hollywood-maustein.
Peli perustuu avoimeen maailmaan, jossa pelaajalla on vapaus liikkua kartalla ja tehdä haluamiaan asioita.
Nykylässä on tarjolla yli sata kilometriä teitä. Kaupungissa voi ajaa ysäriautoilla, pyöräillä, tehdä töitä ja ansaita rahaa, juopotella ja tapella sekä lämmittää saunaa.
Videolla Henri Koskinen kertoo, mitä Jyväskylä-nostalgikoille on tarjolla.
Video: Simo Pitkänen / YleJuntti-Suomi hämmästyttää ulkomailla
Suomesta on viime vuosina tullut useita hittipelejä, jotka ovat iskeneet maailmalla läpi. Niiden tekijöinä ovat pienet indie-studiot.
Peleissä korostuu suomalainen junttimeininki, eli maaseudun elämäntyyli, häpeilemättömyys ja hauskanpito. Niissä kiroillaan, tapellaan ja juodaan viinaa – ja nauretaan sille kaikelle.
Samalla se on hyvin stereotyyppistä eli yleistävää Suomi-kulttuuria, sanoo pelitutkija Tero Kerttula Jyväskylän yliopistosta.
– Suomalainen juoppo, joka käyttäytyy huonosti ja haastaa riitaa, on voimakas stereotypia. Sillä tykätään leikitellä peleissä todella vahvasti.
Avaa kuvien katselu
Kuvakaappaus Last drop -pelistä. Kuva: Lohkare games
Kerttulan mielestä junttiuden sijaan voisi puhua Suomi-huumorista, koska peleihin liittyy vahva itseironia. Se on kulkenut indie-kehittäjien matkassa vuosikymmeniä.
Ulkomailla pelit kiinnostavat usein siksi, että ne hämmästyttävät.
Esimerkiksi Last dropissa voi ansaita rahaa palauttamalla pulloja, mikä on hyvin suomalainen ilmiö.
– Ulkomaalaiset hämmästelevät, onko tämä totta. Se on heille kiinnostava kurkistus meidän kulttuuriin.
Videolla Henri Koskinen kertoo ulkomaalaisten hämmästyksestä.
Video: Simo Pitkänen / Yle
Pelitutkija Kerttula nostaa esimerkeiksi indie-menestyjistä simulaatiopelit My summer car ja My winter car, joissa kasataan ja viritetään autoa maaseudulla. Ne ovat Amistech gamesin Johannes Rojolan kehittämiä pelejä.
Myös mökkielämää simuloiva Finnish cottage simulator on kiinnostanut ulkomaita myöten. Sen takaa löytyy kolmen kaveruksen Ranela games.
Tubettajien ja live-striimaajien avulla indie-peleistä on tullut suosittuja, ja niiden kehittäjät ovat tienanneet muhkeita summia.
– Tubettajilla ja striimereillä on hirveän suuri rooli pelin menestymisessä. Kun he nappaavat jonkun pelin näppeihinsä, niin pelaajamäärä rupeaa kasvamaan, Kerttula sanoo.
Peli ei ole vielä valmis
Jyväskyläläisen Last dropin ensimmäinen myyntiversio julkaistiin tiistaina. Pelialusta Steamissa se oli julkaisupäivänään ostetuin peli Suomessa.
Ääninäyttelijöinä on tuttuja nimiä, kuten Ilkka Koivula, Tommi Korpela ja Riku Moilanen. Myös Olga Temonen ehti antaa äänensä hahmolle ennen kuolemaansa.
Peliä on valmisteltu kuutisen vuotta, ja kehitystyössä on ollut mukana myös Kelan tukemia pitkäaikaistyöttömiä ja pelialan opiskelijoita.
Yritys on saanut peliprojektilleen myös Avekin Digidemo-määrärahan sekä Business Finlandin Tempo-rahoitusta. Sillä on myös kaksi enkelisijoittajaa.
Koskisen mukaan pelin työstäminen on ollut eräänlaista terapiaa.
– Halusin tehdä pelin itselleni ja kertoa tämän tarinan. Jos muut eivät tykkää, niin ei sille mitään voi. Oli vain pakko tehdä tämä peli.
Peli on vasta varhaisen vaiheen julkaisu, josta peliyhteisö antaa nyt kiivaasti palautetta tekijöille.
Seppo Sahtivaaran tarina saa pian jatkoa.
Miten pelialalla menee Suomessa? Siitä keskusteltiin Ylen aamussa 14.8.2026.