Kosteikkoalueet sitovat yllättävän tehokkaasti hiiltä. Soiden, tulvatasankojen ja turvemaiden yhteen laskettu osuus maapallon pinta-alasta on alle kymmenesosa, mutta pelkästään turvemaihin on sitoutuneena noin kolmannes kaikesta maaperään varastoituneesta hiilestä koko maailmassa.

Kosteikkoalueiden vettyneessä maaperässä kuollut kasvimateriaali hajoaa hyvin hitaasti, minkä vuoksi suuria määriä hiiltä kertyy tuhansien vuosien kuluessa. Kun kosteikkoalueita kuivatetaan, maaperään pääsee happea, mikä nopeuttaa hajoamista ja vapauttaa varastoitunutta hiiltä ilmakehään kasvihuonekaasujen muodossa.

Kaikkialla Euroopassa laajoja kosteikkoalueita on ajan mittaan kuivatettu maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja rakentamisen tarpeisiin. Esimerkiksi Suomessa ja Latviassa turvemaita otettiin käyttöön kaupallisessa metsätaloudessa ja turvetuotannossa, kun taas Keski-Euroopassa turvemaita usein kuivatettiin maatalouden tarpeisiin.

– Se on valtava maankäytön muutos, toteaa Liisa Ukonmaanaho, joka työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa (Luke).

Ukonmaanahon mielestä kosteikkoalueiden ennallistaminen on yksi Euroopan suurimmista ilmastoon liittyvistä mahdollisuuksista. Hän työskentelee yhdessä kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa ALFAwetlands-hankkeessa (2022–2026). EU:n rahoittamassa hankkeessa kartoitetaan Euroopan kosteikkoalueita ja tutkitaan, miten niiden ennallistaminen voi edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä, luonnon monimuotoisuuden elvyttämistä ja entistä kestävämpää maankäyttöä.

– Kosteikkoalueiden ennallistaminen on luontoon perustuva ratkaisu, joka voi auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, hän selittää.

Tavoitteena on ymmärtää paremmin, miten kosteikkoalueet toimivat, missä niiden ennallistamisesta saadaan todennäköisesti suurin hyöty ja miten ennallistetut kosteikkoalueet voivat edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä, luonnon monimuotoisuutta ja entistä kestävämpää maankäyttöä.

Tutkimus tukee myös EU:n ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia missioita, joissa terveet kosteikkoalueet tunnustetaan elintärkeiksi hiilen sitomiselle ja Euroopan ilmastokestävyyden vahvistamiselle.

ALFAwetlands-hankkeen tutkijat tutkivat kosteikkoalueiden ekosysteemejä kymmenessä Euroopan maassa, Espanjasta etelässä Suomeen pohjoisessa.

– Tutkimme turvemaita, tulvatasankoja ja rantakosteikkoja, Ukonmaanaho kertoo.

Tähän mennessä tärkein tuotos on uusi kartta Euroopan kosteikkoalueista. Karttaan on merkitty Euroopan kosteikkoalueiden sijainti ja arvio niiden tilasta, mikä auttaa täyttämään merkittävää tietovajetta.

Vaikka kosteikkoalueet olisi kuivatettu vuosikymmeniä sitten eivätkä ne enää erottuisi ympäristössä, valtionhallinto, maanomistajat ja kaavoittajat voivat tunnistaa entiset kosteikkoalueet – ja ymmärtää esimerkiksi tulvien tai turvemaiden kuivumisesta ja kutistumisesta aiheutuvan hiilen vapautumisen riskit.

Kartan perustana olevia kosteikkoalueiden tietoja on jo ladattu yli 27 000 kertaa, ja tietojen odotetaan tukevan kansallisia ennallistamissuunnitelmia sekä EU:n luonnon ennallistamista koskevan asetuksen toteutusta.

Tutkijat ovat tarkastelleet myös yli 700:aa kosteikkoalueiden ennallistamishanketta eri puolilla Eurooppaa selvittääkseen, mitkä menetelmät toimivat parhaiten erilaisissa olosuhteissa. Tutkimustulokset auttavat laatimaan käytännön ohjeita turvemaiden ennallistamishankkeita varten ja tunnistamaan tärkeät puutteet tiedoissa sekä pitkäaikaisen seurannan ja sidosryhmien osallistumisen merkityksen.

Elävät laboratoriot (living labs) ovat tässä työssä keskeisessä asemassa. Niissä ekologinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus yhdistyvät todellisissa olosuhteissa, joissa tutkijat, maanomistajat, päätöksentekijät ja paikallisyhteisöt tekevät yhteistyötä käytännön ennallistamismenetelmien kehittämiseksi. Elävistä laboratorioista saadun tiedon, jota kaukokartoitus ja mallinnus tukevat, perusteella hyvin toimivia ennallistamismenetelmiä voidaan ehkä soveltaa vastaavilla kosteikkoalueilla eri puolilla Eurooppaa.

Yhtä tärkeää on ymmärtää kansalaisten asenteita. Espanjassa, Itävallassa, Latviassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa ja Virossa tehdyt kyselytutkimukset osoittavat, että kosteikkoalueiden ennallistamista tuetaan voimakkaasti, joskin suhteellisen harvat vastaajat katsoivat olevansa hyvin perillä kosteikkoalueista tai ennallistamiskäytännöistä. Tutkijat pitävät tätä mahdollisena esteenä kansalaisten laajemmalle osallistumiselle.

Suurelle osalle maanomistajista taloudelliset näkökohdat ovat edelleen keskeinen tekijä. He eivät välttämättä vastusta kosteikkoalueiden ennallistamista, mutta heidän on varmistettava vakaa tulo.

– Ihmiset tukevat todennäköisemmin ennallistamista, jos he voivat edelleen saada elantonsa omistamastaan maasta tai jos he saavat kohtuullisen korvauksen mahdollisista tulonmenetyksistä, Ukonmaanaho toteaa.



Maapallon pinta-alasta alle kymmenesosa on soita, tulvatasankoja ja turvemaita, mutta ne sitovat tehokkaasti hiiltä. Peppi Lokka

Kosteikkoalueiden ennallistamismenetelmien ymmärtäminen on vain puolet haasteesta. Jotta ennallistaminen voitaisiin toteuttaa siinä mittakaavassa, jota Eurooppa tarvitsee, sen on oltava taloudellisesti kannattavaa myös maanomistajille ja -käyttäjille.

Espanjalainen tutkija Alejandro González, joka työskentelee insinöörinä IDENER-yrityksessä – Sevillassa sijaitsevassa tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittavassa pk-yrityksessä – osallistuu erilliseen EU:n rahoittamaan REWET-tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään, miten kosteikkoalueiden ennallistaminen voidaan toteuttaa taloudellisesti kestävällä tavalla.

REWET-tiimissä on mukana tutkimus- ja ympäristöorganisaatioita Alankomaista, Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Itävallasta, Portugalista, Saksasta, Suomesta ja Virosta, ja se työskentelee seitsemässä koekohteessa, jotka kattavat yli 2 400 hehtaaria makean veden kosteikkoalueita, turvemaita ja tulvatasankoja eri puolilla Eurooppaa.

Tutkijat ennallistavat pilaantuneita ympäristöjä ja seuraavat samalla kasvihuonekaasupäästöjä, luonnon monimuotoisuutta, veden laatua, maaperän koostumusta sekä hyötyjä yhteiskunnalle laajemmin. He selvittävät myös, miten ennallistetut kosteikkoalueet auttavat lieventämään kuivuuden ja tulvien vaikutuksia ympäröiviin yhteisöihin.

Keskeisenä tavoitteena on tunnistaa liiketoimintamalleja, jotka tekevät ennallistamisesta taloudellisesti kannattavaa sen sijaan, että turvauduttaisiin yksinomaan julkisiin tukiin.

– Kosteikkoalueiden ennallistamisen ja suojelun suurin taloudellinen ongelma on se, että ne ovat riippuvaisia julkisesta rahoituksesta, González totesi.

Tiimi tutkii neljää mahdollista tulonlähdettä: päästöhyvitykset, virkistys- ja kulttuuritoiminta, ekosysteemipalveluista saatavat maksut sekä kosteikkoalueiden viljely – kaupallisesti arvokkaiden viljelykasvien viljely vettämällä ennallistetuilla mailla.

Yksi lupaava esimerkki on rahkasammaleen viljely ennallistetuilla turvemailla käyttöön kestävänä kasvualustana puutarhaviljelyssä.

– Muussa tapauksessa asianmukaisilla toimialoilla jatketaan turveperustaisten substraattien käyttöä, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä, González selitti.

ALFAwetland-hankkeen Euroopan kosteikkoalueiden kartan mukaan noin kaksi miljoonaa hehtaaria kuivatettuja kosteikkoalueita Euroopassa voidaan mahdollisesti ennallistaa kosteikkoalueiden viljelyä varten. Jos markkinat kehittyvät edelleen, kuivatettujen maa-alueiden kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin näin vähentää noin 19 prosenttia ilman julkisen lisärahoituksen tarvetta.

Tutkijat kuitenkin varoittavat, että kosteikkoalueiden viljely on kehittyvä ala ja että sekä teknisiä että kaupallisia haasteita on edelleen jäljellä.

Kosteikkoalueiden ennallistaminen voi tuottaa pitkäaikaisia ympäristöhyötyjä, mutta alkuinvestoinnit ovat usein huomattavia. Tämän seurauksena yksityiset sijoittajat voivat olla haluttomia tukemaan hankkeita, ellei osaa taloudellisista riskeistä jaeta.

REWET-tiimi tutkii sen vuoksi rahoitusmalleja, joissa julkiset ja yksityiset investoinnit yhdistyvät. Tämä auttaa vähentämään ennallistamiseen liittyviä riskejä ja kannustaa samalla yksityistä sektoria osallistumaan. Yhdistetyt rahoitusmallit voisivat auttaa siirtymään kosteikkoalueiden ennallistamisessa yksittäisistä koehankkeista eteenpäin ja tekemään ennallistamisesta entistä tavanomaisemman osan maankäyttöä.

González katsoo, että tämä on välttämätöntä, jos ennallistamisen mittakaavaa halutaan suurentaa. Tavoitteena on luoda – ja esitellä – onnistuneita esimerkkejä siitä, miten ennallistaminen voi tuottaa taloudellista ja ympäristöhyötyjä. Gonzálezin mukaan toiveena on, että sijoittajat ovat entistä valmiimpia tukemaan ennallistamishankkeita, kun he näkevät niiden todella tuottavan tuottoa.

Valmius siihen on kuitenkin ansaittava vankalla tieteellisellä näytöllä. ALFAwetlands- ja REWET-hankkeiden tutkijat auttavat yhdessä keräämään tieteellistä näyttöä, käytännön kokemusta ja taloudellisia malleja, joita tarvitaan kosteikkoalueiden ennallistamiseksi entistä paljon suuremmassa mittakaavassa.

Toinen tiimi selvittää, missä ennallistamisella voidaan saavuttaa suurimmat ympäristöhyödyt, ja toinen tiimi osoittaa puolestaan, miten nämä hyödyt voitaisiin käytännössä saavuttaa.

Kosteikkoalueiden ennallistaminen voidaan katsoa ympäristökustannukseksi. Tutkijat haluavat kuitenkin nyt osoittaa, että se voi olla myös investointi, joka tuottaa hyötyjä päästöjen vähenemisen, puhtaamman veden, luonnon suuremman monimuotoisuuden ja ilmastonmuutokseen paremmin sopeutuvien ympäristöjen muodossa.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin EU:n tutkimusta ja innovointia käsittelevässä Horizon-lehdessä.

Tässä artikkelissa kuvattu tutkimus rahoitettiin EU:n Horisontti-ohjelmasta.