Tämä uusintajuttu on näyte Savon Sanomien sisällöstä. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 28.6.
Osmo Salminen huokaa. Onneksi haastattelu on ohi. Kaksiosainen sessio on ollut kohtalainen kärsimysnäytelmä miehelle, joka on tottunut puhumaan julkisesti vain työstä ja siitäkin viime vuosina aika vähän.
Ennemmin hän on kuiskutellut männynkävyille ja kuusentaimille keskellä metsiä.
– Ajattelepa, kun minä olen nykyään melkein koko ajan metässä itekseni reikäset vaatteet päällä, niin tällainen tuntuu aika vaikealle, Salminen sanoo.
Ei omista asioista ja ajatuksista juttelu ole ollut parasta herkkua Pekka Salmisellekaan, mutta hän on siihen karaistuneempi. Rakennustyö Salmisen viralliset edustustehtävät kun ovat herkemmin napsahtaneet Pekka Salmiselle.
Hän on vastannut haastatteluideaan sähköpostilla tavalla, josta voi lukea kilometrin päähän, että asiaa on pähkitty huolella.
Me ei varsinaisesti mitään henkilöbrändiä olla itsestämme ikinä haluttu, ja ajatus jutun tekemisestä kuulostaa hieman vieraalle. Kuitenkin lähipiiristä saatu palaute suosittelee idean toteutusta.
– Minua ei kiinnosta minkäänlainen esillä olo ja tämä on jotenkin tosi kiusallista. Mutta puoliso sanoi, että menkää nyt. Ajattelin, että ookoo, jos joku nuori saisi vaikka tästä esimerkkiä, mitä työllä, tuurilla ja yrittämällä voi saada aikaan, Osmo Salminen sanoo.
Salmisen veljesten yrittäjätarina on tosiaan sellainen, josta voi saada syttyjä, jos menestys kovan työn kautta kiinnostaa.
Osmo Salminen perusti yrityksen parikymppisenä vuonna 2004, kun ei löytänyt itselleen kesätyöpaikkaa. Töitä riitti, ja Rakennustyö Salmisesta kasvoi suhteellisen nopeasti kunnon tekijä pohjoissavolaiselle rakennusalalle.
Pekka Salminen hyppäsi porukkaan vuonna 2009, ensin työntekijäksi ja sitten osakkaaksi.
– Luonto ei antanut periksi olla pikkuveljellä vain töissä, joten teimme sopimuksen, että minä omistan 25 prosenttia ja Osmo 75.
Nykyään kymmenen prosenttia osakkeista on muilla avainhenkilöillä, mutta veljekset omistavat yhä 90 prosenttia Rakennustyö Salminen Oy:stä. Sen emoyhtiön Stockpos Oy:n he omistavat kokonaan, Osmo Salminen 75 prosenttia ja Pekka Salminen 25.
Veljekset työmaalla muutama vuosi sitten. Työhön liittyviä kuvia on otettu vuosien varrella ”tosi vähän”. Kotialbumi
Yhtiöiden kokonaisliikevaihto oli viime vuonna noin 79 miljoonaa euroa. Tulos nousi yhteensä noin 6,7 miljoonaan euroon.
Rakennustyö Salminen on jo vuosia ollut suurin rakennusliike, jonka päätoimipaikka on Pohjois-Savossa. Toimipisteitä on Kuopion lisäksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa.
Omilla palkkalistoilla on parisataa työntekijää, ja työmaat työllistävät jatkuvasti 700–1000 henkilöä.
Nyt ei kuitenkaan puhuta pelkästään rakennusalan ja yrityksen kuulumisista, vaan myös siitä, keitä ovat Osmo ja Pekka Salminen ja miten ihmeessä he ovat saaneet ajan kulumaan, kun pystyivät jäämään aktiivisesta työelämästä pois nelikymppisinä.
Muutama päivä aiemmin Pekka Salminen seisoo Kehvonsalontien laidassa Siilinjärvellä, kättelee ja alkaa ihmetellä, missä velipoika viipyy.
Pekka Salmisen koira Pedrokin odotteli Osmoa kärsivällisesti. Jussi Pohjavirta
Hän kaivaa kännykän taskustaan ja soittaa Osmo Salmiselle.
– Missä sä oot? Muistitko haastattelun?
Ääni luurista sanoo ”joo, muistin tai siis monelta se olikaan.”
– Kello 12.
– No sitten en muistanut. Oon syömässä. Lähen tulemaan. Mutta missä te siis olittekaan?
Osmo Salminen kaartaa nelivedollaan paikalle parinkymmenen minuutin päästä, vetää maasturin parkkiin omille tiluksilleen rakennetun laavun viereen ja täräyttää heti nuotion tulille.
– Mitenkä muistelin, että oli sovittu varttia vaille kaks.
Kalikat syttyvät äkkiliikkeellä, kun Osmo Salminen pyyhältää paikalle. Jussi Pohjavirta
Hetkessä tiivistyy mukavasti veljesten luonne-ero.
Isoveli Pekka Salminen, 45, on astetta suunnitelmallisempi ja harkitsevampi, ja pikkuveli Osmo Salminen, 42, elää enemmän hetkessä ja fiiliksessä.
– Mutta ei Osmokaan mikään taiteilijasielu ole ikinä ollut. Saa kyllä asioita ja toimintaa tosi tehokkaasti aikaan, isoveli sanoo.
Salmisen veljekset asuivat lapsuutensa Kuopion Rahusenkankaalla. Perheen äiti työskenteli sairaanhoitajana ja isä rakennusinsinöörinä.
Lapsuus oli ”aivan tavallinen, turvallinen ja hyvä”. Veljekset touhusivat asioita yhdessä ja erikseen. Parhaita yhteisiä muistoja on, kun he rakentelivat majoja mökillä.
Majanrakennuspuuhissa mökillä. Pekka hommissa, Osmo on jossain viilettämässä. Kotialbumi
Pekka lapiomiehenä ja Osmo kuljettajana Rahusenkankaalla 1980-luvun puolivälissä. Kotialbumi
Rakennusala ei ollut kuitenkaan kummallekaan lapsuuden ammattihaave.
Pekka Salminen tähtäsi urheilijan uralle ja hyppäsi mäkeä maajoukkuetasolla 25-vuotiaaksi asti Puijon Hiihtoseurassa.
Savon Sanomien arkistosta löytyy läjäpäin juttuja, joissa Salminen on mukana. Hänestä odotettiin aivan eturivin hyppääjää, kunnes reisiluun murtuma katkaisi kovimman kehityksen. Paras saavutus oli MM-hopea nuorten joukkuemäestä vuonna 1999 ja Salminen napsi pistesijoja myös aikuisten maailmancupista.
– Kerran hyppäsin yli 200 metriä Oberstdorfissa. Se on jäänyt ehkä päällimmäisenä mieleen.
Monessa lehtijutussa muistetaan kertoa, että mäkihyppääjä Pekka Salminen oli erittäin pienikokoinen teini-iässä.
– 17-vuotiaana 43 kiloa ja 163 senttiä. Pitää sanoa, että oli se rankkaa aikaa.
Nykyään pituutta on pitkälle yli 180 sentin, aivan kuten pikkuveljelläkin.
Puijon Hiihtoseuran 18-vuotias hyppääjä Pekka Salminen kotikisoissa vuonna 1999. Olli Herranen
Pekka Salminen esitttelemässä hyppyasua Toni Niemisen kansssa Rukalla vuonna 2003. Tapio Hartikainen
Osmo Salmisen nimi löytyy ensimmäisen kerran Savon Sanomien arkistosta vuodelta 2001. Silloin 17-vuotias Pohjois-Savon Moottorikelkkailijoiden kuski poseerasi ajokavereidensa kanssa Kallaveden jäällä.
– Kisasin kelkkaendurossa ja SM-mitaleita tuli jokunen. Olisin varmasti pärjännyt paremminkin, mutta yritystoiminta alkoi viedä.
Osmo Salminen (toinen vas.) seurakavereidensa kanssa lehtikuvassa 25 vuotta sitten. Olli Herranen
Seuraava lehtijutun arvoinen meriitti tuli vuonna 2011, kun Osmo Salminen sai Pohjois-Kallavedestä harvinaisen 7,5-kiloisen peilikarpin.
– Siitä saan kuulla vieläkin. Mutta pitää nyt kertoa, että en minä sitä karppia saanut, vaan yksi kylänmies, Osmo Salminen nauraa.
Ensimmäinen rakentamiseen liittyvä juttu on tehty vuonna 2014. Uutisessa kerrottiin, että kuopiolainen Rakennustyö Salminen Oy kaavailee Vuorikadulla Niiralan Kulma Oy:ltä vapautuneeseen suojelukohteeseen asuntoja.
– Siitä ei jäänyt kyllä mitään käteen, Osmo Salminen hymähtää.
Siihen aikaan Rakennustyö Salmisella oli viitisenkymmentä työntekijää, ja liikevaihto nousi ensimmäisen kerran yli kymmenen miljoonan euron.
– Sen jälkeen on tehty varmasti kaikki mahdolliset virheet, mitä rakennusalalla voi tehdä, veljekset nauravat.
Enemmän on tehty kuitenkin oikein.
Salmiset ovat olleet ikuisella kesälomalla nyt pari vuotta. Osmo Salminen luopui toimitusjohtajan työstä ja Pekka Salminen talousjohtajan paikasta vuoden liukuma-ajoilla.
– Ei meillä ollut tavoitteita, että jäämme pois sitten, kun joku tietty tunnusluku on täynnä. Silloin oli vaan hyvä hetki, Pekka Salminen kertoo.
– Niin. Tiettyyn pisteeseen jaksaa punnertaa, mutta sitten alkaa huomata, että jollakin toisella olisi varmasti enemmän energiaa, Osmo Salminen sanoo.
Hän lisää, että he ovat usein palkanneet ydintehtäviin ihmisiä, jotka ovat entuudestaan ainakin jollain tasolla tuttuja ja joihin he luottavat.
Veljekset ovat toki säilyttäneet omistajuuden ja hallituspaikat, mutta päivät eivät enää mene operatiivisessa toiminnassa, vaan oikeastaan juuri niin kuin itse haluaa.
– Tämä on unelmaelämää, eikä toivottavasti ikinä muutu, Pekka Salminen pohtii.
Kuva: Jussi Pohjavirta
Kehvo on yksi unelmaelämän tärkeistä paikoista. Kummallakin on koti siellä.
– Kehvo on maanpäällinen paratiisi. Ja tämähän on julkinen salaisuus, mutta Kehvolla on aika kovatasoisia yrittäjäasukkaita. Monella ainakin tuntuu olevan y-tunnus taskussa, Osmo Salminen hymyilee.
Hänellä on toinen omakotitalo Saaristokaupungissa lähinnä lasten koulun takia. Uusperheeseen kuuluu puolison lisäksi neljä peruskouluikäistä lasta.
Pekka Salmisella ja hänen avopuolisollaan on puolestaan alakouluikäiset tyttö ja poika.
– Perheinä näemme silloin tällöin, mutta keskenämme olemme olleet tekemisissä lähinnä työn kautta. Välillä ollaan enemmän yhteyksissä ja joskus toisesta ei kuulu hetkeen, kaksikko kertoo.
Sen takia heille on hiukkasen haastavaa puhua veljeyden merkityksestä tai syvällisemmistä asioista.
He ovat työtä tekeviä suoraviivaisia miehiä, joille tunne-elämän asiat ovat aina tavallaan jääneet työntolskeen ja tekemisen taakse.
He eivät koskaan jutelleet rakennusalalla työskennelleen isänsäkään kanssa esimerkiksi siitä, miltä isästä tuntui, kun hän näki poikiensa yrityksen kasvavan.
– Ei me ikinä puhuttu, oliko isä meistä ylpeä tai mitä hän ajatteli. Tehtiin vain aina seuraava homma ja seuraava homma, Pekka Salminen sanoo.
Kuva: Jussi Pohjavirta
Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sanoa ääneen.
Paljon kertoi se, että veljesten isä irtisanoutui omista rakennusmestarin töistään ja siirtyi poikien firmaan töihin auttamaan, kun kasvuvauhti alkoi kiihtyä.
Hän ehti olla töissä muutaman vuoden, kunnes kuoli vuonna 2013.
– Isä oli rauhallinen luonne ja otti asiat varman päälle. Ehkä meillä ja etenkin Osmolla on ollut vauhtia ja rohkeutta tehdä asioita, Pekka Salminen sanoo.
Osmo Salminen myöntää, että alkuaikoina kasvu perustui varmasti enemmän tuuriin kuin taitoon.
– Minun oli tosi vaikeaa suunnitella toimintaa, että kasvuvauhti pysyy järkevänä ja hanskassa.
Siinä kauppatieteiden maisteriksi opiskelleen isoveljen rooli on ollut korvaamaton. Muutenkin työnjako on ollut selvä. Vaikka veljekset ovat luonteiltaan erilaisia, he tietävät, mitä toinen ajattelisi missäkin tilanteessa.
– On ollut helppo tehdä tarvittaessa päätöksiä ilman toisen mielipidettä, kun arvot ja näkemykset ovat kuitenkin samanlaiset. Ja jos on oltu joskus eri mieltä, Osmo sitten päättää, Pekka Salminen hymähtää.
– Ja niin saadaan aikaan yhteinen päätös, velipoika nauraa.
Vaikka keskinäinen jutteluyhteys on aina keskittynyt työasioihin, pohjalla on tietysti sanaton kunnioitus toista kohtaan.
– Pekka on luotettava ja rehellinen, Osmo Salminen sanoo.
– Ja Osmo sellainen, että hän seisoo aina tekojensa takana, Pekka Salminen kertoo.
Veljekset jäivät sivuun töistä ennen yrityksen 20-vuotisjuhlia, jotka pidettiin Puikkarissa 2024. Kotialbumi
Kunnon riitojakaan ei ole pitkilleen ollut. Pikkupoikina ja teini-iän tunnekuohahduksissa saattoi joskus vähän räjähdellä, mutta aikuisiällä ja vaikeissakin paikoissa välit ovat pysyneet hyvinä.
Haastavimmat hetket liittyvät alkuaikoihin, kun kummallakin oli paljon stressiä ja paineita. Monesti oli tilanteita, että firmassa oli kiinni kaikki omaisuus,
– Pekkaa varmasti jännitti silloin enemmän kuin minua, Osmo Salminen kertoo.
Hän muistaa etenkin yhden kerran alkuaikojen kasvunvuosista, kun tulossa oli verotarkastus.
– Vaikka mitään epäselvyyksiä ei ollut tiedossa, Pekka oli todella stressaantunut. Silloin piti rauhoitella kunnolla.
– Se on totta. Vuosien aikana on oltu koko ajan epämukavuusalueella ja jatkuvasti on pitänyt opetella uutta. Minä tunnen varmasti vastuuta niin kauan kuin oma nimi on firman seinässä, Pekka Salminen sanoo.
Siitä pikkuvelikin on samaa mieltä. Osmo Salminen pohtii, että olisi viisasta jakaa enemmän omistusta muille lähiaikoina.
– Kyllä vastuu minuakin painaa ja on eri asia, miten paljon sitä haluaisin pitää itselläni ja miten pitkään.
Pekka Salminen täytti juuri 45 vuotta. Jussi Pohjavirta
Osmo Salmiselle tuli 42 vuotta täyteen alkuvuonna. Jussi Pohjavirta
Raha-asioihin veljekset suhtautuvat neutraalisti. Sitä on ollut riittävästi jo kohtalaisen monta vuotta. Pääomistaja Osmo Salmisen nimi on vuosittain kovatuloisimpien pohjoissavolaisten joukossa.
– En usko, että se on muuttanut minua ihmisenä mitenkään. Kumpikin ollaan aika samantyylisiä rahankäyttäjiä ja kohtalaisen järjestelmällisiä.
Pekka Salminen on kuitenkin viime aikoina vähän huolestunut pikkuveljen hankintahimosta tiettyä asiaa kohtaan.
Hän on yrittänyt vinkkailla, että hankintoja kannattaisi hajauttaa.
– Mutta Osmo vaan on niin pahasti metsiin kallellaan. En kuitenkaan halua liikaa toppuutella, eikä se mitään hyödyttäisikään, isoveli tuumaa.
Osmo Salminen oli jo pari vuotta sitten Pohjois-Savon suurimpien metsänomistajien joukossa. Silloin hän omisti eri puolilta Pohjois-Savoa reilut 900 hehtaaria metsää.
– Voipi olla, että sen jälkeen on tullut lisää. Nykyisin saisin täyden työllisyyden niistä hommista.
Hurahduksen vakavuudesta kertoo se, että aiemmin liiketalouden johtamiskoulutuksen käynyt Salminen opiskelee nyt metsätalousyrittäjän ammattitutkintoa, että osaa suunnitella ja tehdä, eikä vain omistaa.
– Minä oon metsäläinen.
Se näkyy kyllä myös kaupunkiympäristössä.
Kun veljekset seisovat pari päivää myöhemmin Kuopion Linnanpellolla Salmisen peruskorjauskohteen vieressä, Osmo Salminen alkaa heti esitelmöidä pihan männyistä.
– Katohan, miten korkealle kasvaa kilpikaarnaa. Kuuteen metriin. Ovat ainakin 200 vuotta vanhoja.
Kuva: Jussi Pohjavirta
Kuopion Sokeainkoulun alue on oikeastaan malliesimerkki siitä, mitä on Rakennustyö Salmisen toiminta tänä päivänä.
Tälläkään hetkellä käynnissä ei ole yhtäkään uudisrakennushanketta asuntotuotannossa. He peruskorjaavat vanhaa ja uudisrakentaminen kohdistuu liiketiloihin, kuten marketteihin ympäri Suomen.
Yksi viime aikojen merkittävimmistä kohteista on viime vuonna valmistunut Tampereen Teatterin massiivinen peruskorjaus. Salminen oli siinä pääurakoitsijana. Veljekset kertovat, että 20 vuoden työ ja sen aikana tulleet henkilösuhteet vaikuttavat paljon urakoiden saamiseen.
Kuopiossa suurimpia hankkeita on tällä hetkellä Sokeainkoulun alue, jossa työ on vielä kesken. Alueella on neljä suojeltua kohdetta, jotka on tarkoitus kunnostaa jollakin aikavälillä.
Päärakennus eli Theodorin kartano -nimen saanut entinen koulurakennus on kuitenkin valmis ja huoneistot ovat myynnissä. Osa niistä on tällä hetkellä huoneistohotellikäytössä.
– Yksi asunto on toistaiseksi myyty ja juuri tuli varaus toisesta. Asuntomarkkinoilla on ollut nyt hiljaista, mutta kyllä se siitä vilkastuu, Pekka Salminen sanoo.
Kuva: Jussi Pohjavirta
Salmisille kotiseudun arvorakennushankkeet ovat jollain tapaa sydämen asia. He kertovat, että haluavat sillä tavalla vaikuttaa kaupunkihistoriaan. Hyvä tietysti olisi, jos myös kauppa kävisi.
– Onhan näissä pääomaa tietysti kiinni, mutta kotiseutu on kotiseutu. Ei oteta paineita, Osmo Salminen sanoo.
Yhtiö hankki pari vuotta sitten muun muassa Kuopion kouluviraston rakennuksen keskustasta Vuorikadulta. Sekin on julkisivultaan suojeltu.
– Kouluvirasto on yhä tyhjillään, mutta kyllä sinnekin etsitään koko ajan toimintaa. Firma vaan kasvaa niin nopeasti, että kaikkeen ei ole resursseja. Tämä on nykyään aikamoista palapeliä, Osmo Salminen sanoo.
Yksi pelin osanen odottaa Kuopion kasarmikorttelissa. Rakennustyö Salminen osti Senaattikiinteistöltä neljä entisen kasarmialueen rakennusta Puistokadun ja Hatsalankadun väliseltä tontilta viime vuonna.
– Ensimmäinen talo on nyt tehty ja siellä on vuokralaiset, Osmo Salminen kertoo.
Kuva: Jussi Pohjavirta
Veljesten omat haaveet eivät kuitenkaan enää liity kohteisiin, urakoihin eivätkä oikeastaan edes siihen, miltä tilinpäätöksen tunnusluvut näyttävät.
Eivätkä ne liity siihenkään, että saisi vaikka reissata ympäri maailmaa. Paljon parempi on aina palata kotiin.
– Minä haaveilen vain siitä, että saan jatkossakin olla paljon perheen kanssa ja kuskailla rauhassa lapsia kouluun. Ja voin itse harrastaa mitä haluan, mennä vaikka salille. Olen tosin tyytyväinen tähän elämän rytmiin, Pekka Salminen pohtii.
Osmo Salminen nyökyttelee vieressä. Oma aika vaikkapa kalastushommissa tai pelikentillä sekä perheen kanssa jaetut hetket ovat tärkeintä.
Mutta on jotain muutakin, tietysti.
– Haaveilen siitä, että saan hoitaa ja hankkia lisää metsää.
Kuva: Jussi Pohjavirta