Outokummun keskustan liepeillä oleva Outolampi on lähes tyhjentynyt vedestä kesällä. Kuivuminen herättää huolta, sillä kaivoshistorian vahvasti saastuttaman lammen vedet vaikuttavat edelleen niin alueen pohjavesiin kuin Sysmäjärveen. Taipaleenjoen kautta järvi on yhteydessä lopulta aina Pyhäselkään asti.
Ympäristöasiantuntija Mari Heikkinen tietää, että Outolammen hapan historia näkyy edelleen alueen pohjavesissä ja alapuolisissa vesissä, vaikka kaivostoimintaa ei alueella ole ollut vuoden 1989 jälkeen.
– Viitteitä on, kun siellä on semmoisia keväisiä happamuuspiikkejä Sysmäjärvessä todettu. Ne happamuuspiikit ovat jo vuodesta 2015 lähtien olleet jokakeväisiä. Voi päätellä, että se pohjavesivirtaus on saavuttanut silloin 2015 järven.
Lupa- ja valvontaviraston Heikkinen toimii Keretin alueen vastuuvalvojana kaivostoiminnan osalta.
Outolampi sijaitsee uuden Hautalammen kaivoshankkeen alueella. Alueen omistus- ja ympäristövastuut ovat kaivosta alueelle suunnittelevan FinnCobalt oy:n harteilla. Yhtiön toimitusjohtaja Ilari Kinnunen arvioi nykyisen vedenpinnan laskun johtuvan ennen kaikkea kuivista sääoloista ja uskoo, että runsastuvat sateet korjaavat tilannetta lammessa.
Lammen pohjassa ja ympärillä on pinnassa olevaa ja osin hyvin hapanta rikastehiekkaa alueen vanhoista kaivoksista.
Alueen voimassa oleva aiempi ympäristölupa velvoittaa näkyvien rikastushiekka-alueiden peittämiseen ja maisemointiin. Töiden aikataulu oli sidottu alun perin ympäristöluvassa jo vuoteen 2016, mutta toistaiseksi niitä ei ole tehty eikä myöskään valvojan puolesta kiirehditty. Lupa periytyi vuonna 2016 aloittaneelle FinnCobaltille vastuineen.
Yhtiön suunnitelmana on toteuttaa työ Outolammen ympäristössä uuden kaivoksen rakennustöiden yhteydessä.
Erikoinen, punertava pohja voi houkutella tutkimaan melkein kuin Marsista olevaa maisemaa. Ei kannata, sillä niin Outolammen vesi kuin pohjakin ovat voimakkaasti happamia ja sitä kautta syövyttäviä. Mikko Makkonen
Nykyisellään lampi ei ole edes alkuperäisellä paikallaan.
Outolammen vesi on kaivoshistorian takia hyvin hapanta. Kaivostoiminnan ensimmäisinä vuosikymmeninä 1920-luvulta lähtien lampeen ja sen ympäristöön sijoitettiin ainakin kaivoksen kemikaaleilla käsiteltyjä rikastehiekkoja.
Rikastehiekkaa syntyy, kun mekaanisten ja kemiallisten vaiheiden kautta kaivoksesta louhitusta malmista erotetaan haluttuja metalleja.
Esimerkiksi 2019 mitatun vesinäytteen mukaan lammen veden pH-arvo on 2,7, joka vastaa happamuudeltaan sitruunamehua. Saman näytteen mukaan lammen vedessä on esimerkiksi rautaa noin 130 milligrammaa litrassa, kun hyvälaatuisessa talousvedessä rautaa on alle 0,1 milligrammaa litrassa. Pitoisuus ylittää suositusarvon siis vähintään 1 300-kertaisesti.
Samoin vedessä on merkittäviä määriä sulfaattia ja metalleja, kuten sinkkiä, kuparia sekä kadmiumia.
Mari Heikkinen kuvaa lammen veden happamuutta sellaiseksi, että se ”jo syövyttää kumikenkiä”.
Jos veden vähyys lammessa jää pysyväksi, niin riskinä voi olla pölyäminen. Outokummussa puhuttiin aikanaan Sumpin (Outolammen alueesta käytetty nimi) pölystä, joka tahri tuulisina päivinä ruosteensävyllä esimerkiksi ulkona kuivaneita pyykkejä.
Mari Heikkinen uskoo, että tässä hetkessä pölyämistä ei tule, koska lammen pohja on tiivistynyt ja kuivamista ei maaperässä tapahdu samalla tavoin kuin keväisin.
Vedenpinta oli Outolammessa matalalla jo alkukesästä, mutta kesän aikana lampi on kuivunut lähes olemattomiin. Ilmakuvassa lammen erikoisuus tulee ilmi. Pohja on täynnä vanhaa rikastehiekkaa alueen kaivoksista. Mikko Makkonen
Hieman nurinkurisesti Outolammen ja sen ympäristön kannalta nyt uuden kaivostoiminnan alkaminen alueella olisi myönteinen asia. Hautalammen kaivos tarkoittaisi alueen vesien käsittelyn ja puhdistamisen paranemista, vaikka voi olla, että Outolampi tyhjenee kaivostoiminnan aikana jopa nykyisestä tasostaan.
Vuosien mittaan pohdinnassa on ollut mahdollisuus uudelleen hyödyntää ja rikastaa vanhoja Outolammin alaisia rikastehiekkoja uudelleen.
Mari Heikkisen mukaan tämä olisi lopulta todennäköisesti paras ratkaisu ympäristön kannalta. Nyt lammen alla ja ympäristössä olevia happamia sekä edelleen hyödynnettäviä metalleja sisältäviä saastuneita maita käsiteltäisiin puhtaammaksi ja samalla haittojen huuhtoutuminen alapuolisiin vesiin vähenisi merkittävästi.
FinnCobalt oy:n Ilari Kinnusen mukaan vanhoissa rikastushiekoissa on kiertotalouspotentiaalia, mutta niiden hyödyntämiseen liittyy myös tunnettuja teknisiä haasteita. Hän myös muistuttaa, että alueella ei myöskään tällä hetkellä ole toimivaa rikastuslaitosta.
Kinnunen arvioi, että jos rikastamisen prosessiteknologia kehittyy, niin uudelleenrikastusmahdollisuuksia voidaan arvioida tulevaisuudessa uudelleen.
Kun seuraavan kaivoksen aika Keretissä taas päättyy, niin Outolammen happamuusongelmat ja sen vaikutus alapuolisiin vesiin voivat palata. Ilari Kinnunen kertoo, että Hautalammen jälkihoito on kuitenkin suunniteltu niin, ettei hallitsemattomia ympäristövaikutuksia tule.
– En usko, että se millään muulla poistuu kuin käsittelemällä uudestaan ja sijoittamalla asianmukaisesti, Mari Heikkinen pohtii vuorostaan.
Jos vesi ja lammen paljastunut pohja ovat saastuneita ja jopa vaarallisen happamia, niin pitäisikö asiasta varoittaa alueella liikkuvia?
Ympäristönsuojelusihteeri Tuomas Tikka Outokummun kaupungilta sanoo, että yhteydenottoja hän ei ole aiheen tiimoilta saanut tai tiedossa olisi, että alueella olisi liikuttu itseä vaarantaen tai saastunutta maata kuljettaen.
– Luulen, että paikalliset aika hyvin tietävät lammen historian, Tikka arvioi.
Toisaalta on myös epäselvää, kenen vastuulla esimerkiksi varoituskylttien laittaminen olisi. Asia kun periaatteessa voi kuulua niin kiinteistön omistajalle, hyvinvointialueen ympäristöterveydenhuollon tai kunnan ympäristönsuojelun työsarkaan.
Että Outolampi olisi vielä enemmän nimensä veroinen, niin todellisuudessa nykyisellään lampi ei ole edes alkuperäisellä paikallaan. Kiinteistörekisteristä ja vanhoista paikkatiedoista voidaan päätellä, että alkuperäinen lampi oli selvästi nykyistä isompi ja sijoittui valtaosin nykyisestä lammesta lounaaseen. Lampi oli osin Outokummun nykyisen golfkentän paikalla.
Mari Heikkisen mukaan mielenkiintoista tuleekin olemaan pohdinta, että voidaanko nykyistä lampea edes ajatella luonnonvetenä vai vanhojen kaivosvesien ja maanmuokkauksen synnyttämänä.
Hautalammen kaivoksen ympäristölupahakemusta täydennetään vielä lisää, alkuperäinen aikatauluoletus on yhä voimassa
Esa Nevalainen
Uusi Hautalammen kaivoshanke on tällä hetkellä edelleen ympäristölupavaiheessa. Hakemus jätettiin huhtikuussa 2024 ja hakemusta on jo matkan varrella täydennetty.
FinnCobalt oy:n toimitusjohtaja Ilari Kinnunen kertoo, että yhtiö on jättämässä vastauksensa toiseen täydennyspyyntöön tulevalla viikolla. Kinnusen mukaan yhtiön toiveissa on, että ympäristölupa saataisiin ensi vuoden aikana. Samassa yhteydessä vuorossa olisi jo investointeja ennakoiva ja mahdollistava kannattavuusselvitys.
Yhtiön alkuperäinen aikatauluoletus kaivoksen avaamisesta vuosikymmenen loppuun mennessä on edelleen voimassa, mutta Kinnusen mukaan aikataulu edellyttää, että ympäristölupaprosessi etenee lähiaikoina seuraavaan vaiheeseen eli julkiseen kuulutukseen.
Alueella olemassa oleva infrastruktuuri pienentää uuden hankkeen ympäristövaikutuksia ja myös nopeuttaa liikkeellelähtöä. Alueella on valmiina niin sähköverkko kuin tiestöä.
Kaivoksen on arvioitu tuovan suoria työpaikkoja noin 150 ja kokonaisvaikutukseksi on laskettu yhteensä noin 450 työpaikkaa alueelle. Kaivoksen nykyinen arvioitu toiminta-aika on 12 vuotta, mutta lisävarannot voivat Kinnusen mukaan pidentää toiminta-aikaa merkittävästi.
Kinnunen kiittelee erityisesti Outokummun kaupungin myönteistä ja jopa tukevaa suhtautumista kaivoshankkeeseen.
Kaivoksesta päätuotteet tulisivat olemaan nikkeli, koboltti ja kupari. Kobolttipitoisuutta pidetään esiintymän erityisenä vahvuutena. Aikanaan Outokumpu-yhtiö valmisteli kaivoksen avaamista pitkälle jo 1980-luvulla kaivostunneleineen mutta luopui tuolloin hankkeesta.
Kinnunen muistuttaa, että myös geopoliittinen tilanne ja teknologinen kehitys ovat tuoneet esiintymään uudenlaisten kiinnostuksen.
– Meillähän puhtaasti se lähtökohta, että löydetään tai tuotetaan näitä kriittisiä raaka-aineita sähköistymiseen ja sitä kautta myöskin akkuteollisuuteen, Kinnunen kertoo tavoitteista.