Käräjäoikeudet eivät tutki perintäasioiden taustoja pakottavan EU-lain vaatimalla tasolla.

Suurin osa ylivelkaantuneista ei luota Suomen oikeusjärjestelmään, selviää Lakitoimisto Takaisinperinnän teettämän kyselytutkimuksen tuloksista.

Epäluottamuksen taustalla on usein se, että käräjäoikeudet laiminlyövät EU-lakia perintäasioissa, sanoo oikeustieteen professori Anna Nylund Bergenin yliopistosta.

Ylivelkaantuneet 2026 -kyselyyn vastasi 911 lakitoimiston asiakasta, joista 83 prosenttia koki epäluottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan joko ajoittain tai jatkuvasti.

– Tällaisia lukuja nähdään, kun vähävaraiset ihmiset ja esimerkiksi monet pienyrittäjät kokevat, että he eivät pääse ajamaan oikeuksiaan, Nylund summaa.

Moni suomalainen joutuu perintään pikavippien tai muiden kulutusluottojen takia.

Nykyään kulutusluoton korkokatto on 15 prosenttia. Tähän voidaan lisätä viitekorko, mutta kokonaiskustannus ei saa ylittää 20 prosenttia.

Korot eivät kuitenkaan ole luoton ainoita kustannuksia. Esimerkiksi tilinhoitomaksut ja nostopalkkiot voivat kasvattaa lainan kokonaiskustannuksia merkittävästi.

EU-oikeus velvoittaa luotonantajaa ilmoittamaan lainan todelliset kustannukset kuluttajalle. Tässä on kuitenkin säännöllisesti puutteita, kertoo siviiliprosessioikeuteen erikoistunut Nylund.

”Suomen lainsäädäntö EU-oikeuden vastaista”

Kun luotonantaja on perinyt velkojaan kuluttajalta käräjäoikeudessa, tuomioistuimen pitäisi automaattisesti tutkia hakemuksesta tietyt EU-lainsäädännön vaatimat asiat.

Käräjäoikeuden pitäisi selvittää esimerkiksi, onko luotonantaja arvioinut kuluttajan luottokelpoisuuden, ilmoittanut korot oikein ja toimittanut tälle luottosopimuksen pysyvällä tavalla.

Minkä tahansa ehdon rikkominen johtaa pakottavan EU-oikeuden mukaan siihen, ettei luotonantaja saa periä velalliselta luotosta lainkaan kustannuksia.

– Pääoma ja sen takaisinmaksu ovat ainoat pakottavat ehdot lainasopimuksessa, Nylund toteaa.

Oikeustieteen professori Anna Nylundin mielestä velkomusmenettely on Suomessa velalliselle epäreilu. Milla Hästbacka

Nylundin mukaan suomalaiset tuomioistuimet laiminlyövät velvollisuuttaan tutkia tällaisia riidattomia velkomusasioita.

Vuonna 2021 käräjäoikeus antoi kaikkiaan 326 065 ratkaisua riidattomissa velkomusasioissa. Näistä vain 47 hylättiin automaattisesti tuomioistuimessa, kerrotaan lakitoimisto Takaisinperinnästä.

Käytännössä asia siirretään tarkempaan tutkintaan vasta, kun velallinen itse huomaa hakemuksessa jotain epäselvää tai sopimuksen vastaista.

– Suomen lainsäädäntö on EU-oikeuden vastaista, jolloin sitä pitäisi soveltaa tavalla, joka on EU-oikeuden mukaista, Nylund sanoo.

Tuomioistuinvirasto ymmärtää

Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula ymmärtää, että suomalaisen velkomusmenettelyn ja EU-lain välillä voi nähdä ristiriidan.

– Riidattomille asioille tarkoitetussa yksinkertaistetussa velkomusmenettelyssä Suomen laki vaatii toimittamaan käräjäoikeudelle varsin suppean haastehakemuksen.

– Kaikkien EU-lain vaatimien asioiden selvittäminen sen aineiston perusteella on käytännössä mahdotonta, Kumpula sanoo.

Kumpulan mukaan riidattomia velkomusasioita ei tästä syystä lähtökohtaisesti ”tutkita syvällisesti”.

Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpulan mukaan Suomen laki vaatii kantajalta varsin suppeaa haastehakemusta. Tuomioistuinvirasto

Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain satojatuhansia riidattomia velkomusasioita, joista suurimman osan käsittelee käräjäsihteeri. Yksi käräjäsihteeri ratkaisee vuodessa tuhansia asioita.

Summaaristen velkomusasioiden menettely on saanut nykyisen muotonsa 1990-luvun alussa.

– Perusajatuksena on ollut, että riidattomissa asioissa tehdään vain muodolliset tarkistukset. Niiden tekeminen ei vaadi tuomarin ammattitaitoa.

– Sitten kun käräjäsihteeri löytää haastehakemuksesta ongelman, asia siirtyy tarkempaan tutkintaan, Kumpula kertoo.

Hänen mukaansa näin käy yhdessä prosentissa tapauksista.

Kumpula huomauttaa, ettei tuomarikaan voi tutkia asioita tarkasti, koska haastehakemuksen aineisto on suppea.

Taustalla resurssipula

Kumpulan mukaan tuomioistuinten resurssit ovat riittämättömät siihen, että jokaisen riidattoman velkomusasian tutkisi automaattisesti tuomari.

Riidattomia velkomusasioita tulee käräjäoikeuteen vuodessa noin 50-kertainen määrä suhteessa muihin riita-asioihin, Kumpula kertoo.

Järjestelmä kääntyy usein pientä ihmistä vastaan.

Nylund ei usko, että resurssipula selittää ongelmaa. Hänen mukaansa Suomessa on paljon tuomareita mutta vähän käsiteltäviä asioita suhteessa verrokkimaihin Ruotsiin ja Norjaan.

Näissä maissa riidattomat velkomusasiat eivät mene suoraan tuomioistuimiin vaan täytäntöönpaneville viranomaisille. Asia siirtyy tuomioistuinkäsittelyyn vasta kun se on riitautettu.

Näin velallisen kannattaa toimia

Riidaton velkomusasia maksaa kantajalleen 70 euroa. Moni vastaaja eli velallinen ei osaa kyseenalaistaa haastehakemusta, vaan suostuu niin sanottuun yksipuoliseen tuomioon.

– Siinä kohdassa olisi järkevintä vastata tuomioistuimelle ja vedota esimerkiksi velkaan liittyvään epäselvyyteen, jos siihen on mitään aihetta. Huomauttaa voi esimerkiksi kohtuuttoman korkeista koroista, Kumpula ohjeistaa.

Myös Nylund neuvoo velallista olemaan suostumatta haasteeseen.

Kumpulan mukaan tässä vaiheessa ei tarvita juristia, monisivuista kirjelmää tai pykälämerkkejä. Olennaista on vastauksen antaminen ja se, että siinä ”jollain järkevällä perusteella” kyseenalaistetaan velkojan vaatimukset.

Tällöin käräjäoikeus alkaa tutkimaan asiaa.

Ylivelkaantuneet voivat kokea oikeusprosessin liian suureksi taloudelliseksi riskiksi. Esko Jämsä

Jos velallinen ei vastaa käräjäoikeudelle määräajassa, joka on yleensä 30 päivää, asia hyväksytään sellaisenaan yksipuolisena tuomiona.

Yksipuoliseen tuomioon voi hakea muutosta. Tällöin asia etenee oikeuteen laajana riita-asiana.

Muutoksen hakeminen maksaa velalliselle 610 euroa. Haasteeseen vastaaminen sen sijaan on ilmaista.

Oikeudessa velallinen voi tietysti hävitä, jolloin hän saattaa joutua maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Nylundin mielestä oikeusprosessi on tavalliselle kuluttajalle liian vaikea ja kallis.

– Jos yrittää hoitaa asiaansa, niin järjestelmä kääntyy usein pientä ihmistä vastaan.